7. heinäkuuta

Laulu paluun aamuna

Psalmi 126 on yksi matkalauluista, joita pyhiinvaeltajat veisasivat noustessaan Siioniin. Sen alku kertaa hetken, jolloin Herra käänsi Siionin kohtalon. Silloin kansa oli kuin unta näkevä, suu täynnä naurua, kieli täynnä riemua. Pakkosiirtolaisuus oli päättynyt, paluu Jerusalemiin alkoi.

Pakanakansatkin huomasivat tapahtuneen. Niiden keskuudessa sanottiin: »Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan.» Tähän tunnustukseen Israel itse vastaa päivän jakeessa: »Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.» Lause on vahvistus, ei selitys. Kansa ei ryhdy todistelemaan, miksi näin tapahtui, vaan yhtyy siihen, mitä Herra on jo tehnyt.

Ilo nousee teosta. Se ei nouse ihmisen yrityksestä tuntea iloa, vaan siitä, että Herra on toiminut. Tämä on Raamatun ilon perusrakenne. Ensin on Jumalan teko, sitten on ihmisen ilo. Ei toisin päin.

Marian sydän, saman lauluun

Sama sanapari kantaa Uuden testamentin avaukseen. Maria laulaa Magnificatissaan: »Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä.» (Luuk. 1:49) Nuori nainen Galileasta tarttuu samoihin sanoihin, joilla pyhiinvaeltajat olivat vuosisatoja ylistäneet Herraa Siionin tiellä.

Marian laulu osoittaa, ettei suurten tekojen Jumala ole rajoittunut kansan historiaan. Hän tekee suuria yhden ihmisen elämässä yhtä todellisesti kuin koko kansansa keskellä. Pakkosiirtolaisuudesta vapauttava käsi ja neitsyen kohdun avaava käsi on sama käsi. Sama nimi on pyhä molemmissa.

Tämä on lohduttava huomata. Jos Herra teki suuria silloin, Hän tekee suuria nyt. Jos Hän tunsi nimeltä Jerusalemiin palaavan jäännöksen, Hän tuntee sinunkin nimesi. Jos Hän kuuli Marian kuiskaukset Nasaretin kotonaan, Hän kuulee sinun kuiskauksesi siellä, missä tänään seisot.

Käsi, jonka palvelijat tuntevat

Jesaja tiivistää saman lupauksen omin sanoin: »Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa.» (Jes. 66:14) Herran käsi ei jää kätketyksi. Se tulee tunnetuksi niissä, jotka Häntä palvelevat.

Käsi tunnetaan teoista, ei puheesta. Siksi profeetta kuvaa virkistymistä, joka tuntuu luissa asti. Se ei ole pinnallinen kokemus, vaan syvälle ihmiseen menevä uudistus. Siionin tytärten paluu kuvasi tätä kansan tasolla, evankeliumi tekee saman jokaisen sielun kohdalla.

Jesaja kutsui kansaa muistamaan ja kiittämään: »Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.» (Jes. 12:4) Suuret teot eivät jää yksityisiksi. Ne julistetaan kansojen keskuudessa, jotta hekin saisivat tuntea, kuka Herra on.

Riemu, joka kestää huomiseen

Profeetta katsoo myös eteenpäin. »Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.» (Jes. 51:11) Ensimmäinen paluu Babylonista oli ennakkokuva siitä paluusta, joka on yhä edessä.

Päivän jakeen ilo ei siis ole hetken tunne, joka katoaa, kun olosuhteet muuttuvat. Se on ennakkomaku siitä ilosta, joka iankaikkisesti seuraa Herran vapahdettuja. Murhe ja huokaus pakenevat lopulta kokonaan, riemu ja ilo saavuttavat täydellisesti. Jesaja näkee sen jo nyt, vaikka se vielä odottaa täyttymystään.

Tähän iloon liittyy myös kehotus, joka kuuluu Siionin asukkaille tänäänkin: »Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.» (Jes. 12:6) Iloa ei säilytetä äänettömyydessä. Sitä ei vain kanneta sydämessä, vaan se nousee huudoksi ja riemuksi. Suuri on Herra meidän keskellämme, Hän on tehnyt suuria meitä kohtaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Muista, mitä Herra on tehnyt. Psalmi 126 lähtee liikkeelle muistamisesta. Ennen kuin pyhiinvaeltaja huusi uusia lupauksia, hän muisti ne suuret teot, jotka Herra oli jo tehnyt. Pysähdy tänään muistamaan. Mitä Herra on tehnyt sinun elämässäsi, perheessäsi, niiden keskellä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen? Muistaminen synnyttää ilon, jota olosuhteet eivät pysty viemään pois.

Tunnusta se ääneen. Israel ei vain ajatellut Herran tekoja, vaan lauloi niistä matkalla Siioniin. Maria lauloi Magnificatinsa, Jesaja kutsui kansaa julistamaan suuria tekoja kansojen keskuudessa. Ilo, jota ei sanota, kuivuu nopeasti. Avaa suusi ja kiitä. Jumalan suuret teot eivät vähene jakamalla, ne kasvavat.

Katso eteenpäin. Tämän päivän ilo on ennakkomaku iankaikkisesta ilosta. Jeesuksessa Kristuksessa on tapahtunut suurin teko, jonka Herra on koskaan tehnyt meitä kohtaan, lunastus Hänen verensä kautta. Tästä saa iloita riippumatta siitä, mitä päivä tuo. Päämme päällä lepää iankaikkinen ilo, vaikka silmämme näkisivät vielä murhetta.

Herra, sinä olet tehnyt suuria meitä kohtaan. Sinä toit kansasi paluun aamuun, sinä avasit Marian sydämen ylistykseen, sinä lähetit Poikasi meitä lunastamaan. Avaa silmämme näkemään tekosi tänään ja anna meidän iloita niistä avoimesti. Pidä meidät matkalla Siioniin, kunnes näemme sinut kasvoista kasvoihin. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.