4. heinäkuuta

Sana keskellä levottomuutta

Jesajan aikaan Juuda oli ahdistettu kansa. Assyrian sotajoukot olivat lähellä, pelko täytti Jerusalemin kadut, johtomiehet etsivät turvaa Egyptistä, sen hevosista ja sotavaunuista. Juuri tähän tilanteeseen profeetta kantoi Herran sanan: »Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet.»

Jakeessa on neljä sanaa, jotka avaavat koko sanoman: kääntyminen, hiljaisuus, rauhallisuus, luottamus. Nämä eivät ole passiivisuutta, ne ovat kaikkein syvintä aktiivisuutta. Kääntyminen tarkoittaa suunnan muutosta pois omista keinoista Herran puoleen. Hiljaisuus tarkoittaa sen meteliin lopettamista, jonka sielu pitää etsiessään pelastusta itsestään tai liittolaisistaan.

Jakeen loppu on syvästi surullinen: »mutta te ette tahtoneet.» Pelastus oli tarjolla, voima oli tarjolla, rauha oli tarjolla. Kansa kuitenkin valitsi oman tiensä. Jeesus toisti saman valituksen vuosisatoja myöhemmin Jerusalemin yllä: »kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.» (Luuk. 13:34)

Rauhallisuus on voima

Maailma opettaa, että voima on melussa, kiireessä, hallinnassa, oman aseman puolustamisessa. Herra opettaa toisin. Hänelle väkevyys löytyy levosta, joka syntyy luottamuksesta. Jesaja palaa tähän totuuteen myös kuudennessa luvussaan, jossa hän sanoo: »Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.» (Jes. 26:3)

Vakaamielisyys ei ole tunteiden puuttumista, se on sydämen suuntaa. Sydän, joka on suunnattu Herraan, ei horju, vaikka sen ympärillä kaikki liikkuu. Tähän liittyy heti seuraava kehotus: »Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.» (Jes. 26:4) Kallio ei keinu tuulessa, sen päällä voi seistä, vaikka myrsky pauhaisi ympärillä.

Sama profeetta kuvaa hedelmän, joka tästä kasvaa: »Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.» (Jes. 32:17) Rauha ei ole olosuhteiden hiljaisuutta vaan sielun tilaa keskellä olosuhteita. Se on Herran lahja niille, jotka ovat lakanneet kamppailemasta omilla aseillaan.

Kääntymisen kutsu

Hiljaisuus alkaa aina kääntymisestä. Niin kauan kuin sielu suuntautuu omaan tietoonsa, omiin liittolaisiinsa, omiin keinoihinsa, sen on mahdotonta hiljentyä. Jeremia kantoi saman kutsun omalle kansalleen: »Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.» Kansan vastaus oli yksinkertainen tunnustus: »Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.» (Jer. 3:22)

Tunnustusta seurasi näkö siitä, mikä oli pettänyt: »Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.» (Jer. 3:23) Kaikki melu kukkuloilta, kaikki vakuuttelut ihmisten viisaudesta osoittautuvat petokseksi. Pelastus on yhdessä paikassa, Herrassa itsessään.

Jeesus puhui samasta sydämen ongelmasta evankeliumissaan: »te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.» (Joh. 5:40) Tahtomattomuus ei ole tiedon puutetta, se on suunnan kieltäytymistä. Pelastus on aina tarjolla, ovi on aina auki, kysymys on siitä, tahdommeko astua sisään.

Luottamus aukaisee taivaan

Vanhan testamentin historia kantaa todistusta siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen turvaa Herraan. Ruubenilaisista kerrotaan: »he huusivat taistelussa Jumalan puoleen, ja hän kuuli heidän rukouksensa, koska he turvasivat häneen.» (1. Aikak. 5:20) Aasalle profeetta muistutti: »koska sinä turvauduit Herraan, antoi hän heidät sinun käsiisi.» (2. Aikak. 16:8)

Hiskia rohkaisi kansaansa Sanheribin uhan keskellä sanoilla, jotka kantavat saman totuuden: »Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.» (2. Aikak. 32:8) Vihollisella oli lihan käsivarsi, kansalla oli Herra. Tämä ei ollut epätasapainoinen vertailu, se oli ratkaisevasti epätasapainoinen Herran hyväksi.

Psalmin laulaja kantaa saman lupauksen yli sukupolvien: »Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.» (Ps. 125:1-2) Turvaaja saa osakseen vuoren vakauden, sillä Herra itse asettuu hänen ympärilleen muuriksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on hiljaisuuden lupa. Sinulla on lupa pysähtyä. Sinulla on lupa lakata juoksemasta. Maailma kertoo, että sinun pitää ratkaista, järjestää, kontrolloida. Herra kutsuu sinut hiljaisuuteen, jossa Hän tekee sen, mitä sinä et voi tehdä. Hiljaisuus ei ole laiskuutta, se on uskon syvintä työtä.

Toinen on kääntymisen rohkeus. Jos olet etsinyt apua kaikkialta muualta, tämä päivä kutsuu kääntymään. Et ole liian myöhässä, et ole liian kaukana. Herran ovi on auki sille, joka pysähtyy. Hän ei moiti sinua siitä, missä olet ollut, Hän ottaa sinut vastaan siellä, missä nyt olet.

Kolmas on luottamuksen lepo. Rauhallisuus ja luottamus ovat sinun väkevyytesi. Älä häpeä levollisuuttasi, kun maailma kiehuu ympärilläsi. Se ei ole välinpitämättömyyttä, se on syvempää näkemistä. Herra, joka ympäröi Jerusalemin vuoret, ympäröi myös sinut. Sinun ei tarvitse rakentaa muureja itse.

Herra, sinä olet Israelin Pyhä, sinä olet meidän iankaikkinen kalliomme. Opeta meidät kääntymään pois omien keinojemme melusta sinun hiljaisuuteesi. Anna sydämemme levätä luottamuksessa silloinkin, kun ymmärryksemme ei näe tietä eteenpäin. Tee meistä niitä, jotka tahtovat tulla sinun tykösi, ettemme jäisi niihin, jotka eivät tahtoneet. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.