3. heinäkuuta

Ilta ja luottamus

Neljäs psalmi on Daavidin iltarukous. Se on syntynyt aikana, jolloin Daavid oli ahdistettuna, vihollisten ympäröimänä, kunniansa häväistynä. Psalmin alku huutaa apua, keskellä kuuluu kysymys siitä, kuka näyttää meille hyvää. Lopussa kaikki rauhoittuu yhteen lauseeseen: »Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.»

Tämä jae ei ole helpon päivän huokaus. Se on sotilaan rukous taistelukentän reunalla, paimenen rukous suden kuuluessa kauempana, isän rukous lapsen sairasvuoteen vierellä. Daavid laskeutuu lepoon, vaikka olosuhteet huutaisivat valvomista, sillä hänen turvansa ei ole olosuhteissa, vaan Herrassa yksin.

Sana yksin on jakeen sydän. Daavid ei sano lepäävänsä siksi, että hänellä on hyvät vartijat, korkeat muurit, vahvat liittolaiset. Hän sanoo, että Herra yksin antaa hänen turvassa asua. Kaikki muu turva voi pettää, tämä ei petä.

Uni Jumalan kämmenellä

Uni on Raamatussa luottamuksen mittari. Se, joka ei luota, valvoo. Se, joka luottaa, nukkuu. Edellisessä psalmissaan, jonka Daavid kirjoitti paetessaan poikaansa Absalomia, hän sanoo: »Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.» (Ps. 3:5) Pakomatkalla, henkensä kaupalla, mies nukkuu. Ei siksi, että vaara on ohi, vaan siksi, että vaaran yllä on Jumala.

Sananlaskut antaa saman lupauksen viisautta etsivälle: »Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea.» (Sananl. 3:24) Makea uni ei ole sattuma, se on hedelmä. Se kasvaa sydämessä, joka on jättänyt päivän kuormat sille, joka kantaa kaiken.

Job kuuli ystävänsä Soofarin suusta saman kutsun, vaikka konteksti oli kivulias: »Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet, käyt turvallisesti levolle, asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä.» (Job 11:18-19) Turva ja toivo kulkevat yhdessä. Missä toivo elää, siellä lepo on mahdollinen.

Herra edessäni, ruumis turvassa

Daavid avaa tämän saman luottamuksen toisesta kulmasta 16. psalmissa: »Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.» Huomaa järjestys. Ensin sydän, sitten sielu, sitten ruumis. Kun Herra on edessä, koko ihminen lepää.

Ruumiin lepo seuraa sielun lepoa. Jos sisin ihminen on Jumalan käsissä, myös ulkoinen ihminen voi laskeutua tyynyä vasten. Tämä järjestys ei käänny. Et voi saada ruumista nukkumaan, jos sielusi valvoo. Sielu rauhoittuu vain Herran läsnäolossa.

Paavali nostaa tämän vielä korkeammalle ristin valossa: »Joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.» (1. Tess. 5:10) Kristuksen kuolema kattaa molemmat tilat. Valvova on Hänen, nukkuva on Hänen. Yöllä emme putoa pois Hänen huomastaan. Uneen vaipuminen on luottamusta siihen, että Hän valvoo, kun me suljemme silmämme.

Turva on liiton hedelmä

Turvassa asuminen on Vanhassa testamentissa toistuva lupaus, jonka Jumala antaa kansalleen liittonsa yhteydessä. »Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa.» (3. Moos. 25:18) Turva ei ole sattumaa, se on Jumalan läsnäolon hedelmä Hänen kansansa keskellä.

Hoosean kautta Jumala lupaa rikkoa jousen, miekan, sodan: »Ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.» (Hoos. 2:18) Tämä lupaus kantaa kohti uutta luomista, jossa ei enää ole peljättävää. Daavidin iltarukous on esimakua siitä, mikä tulee täytenä Kristuksen valtakunnan koittaessa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ilta on uskon paikka. Päivän tunnit ovat tekemisen aikaa, ilta on luovuttamisen aikaa. Sinä päätät päivän, päivä ei päätä sinua. Ennen kuin suljet silmäsi, sulje kätesi Herran kämmenelle. Anna päivän huolet, tekemättömät asiat, huominen, kaikki sille, joka valvoo, kun sinä nukut.

Älä mittaa turvaasi olosuhteista. Daavid kirjoitti rauhanjakeensa myrskyn keskellä. Sinun yösi ei tarvitse olla rauhallinen ulospäin, jotta sydämesi voi olla rauhassa sisältä. Herra yksin antaa turvan, ei tilanteen vakaus. Tämä turva on saavutettavissa keskellä mitä tahansa yötä.

Lepää Kristuksen valvonnan alla. Hän kuoli edestäsi, jotta sekä valveilla että unessa olisit Hänen. Tämä on evankeliumin lepo, joka kantaa syvemmälle kuin pelkkä unen tarve. Saat laskeutua tänä iltana sille kämmenelle, jolla on rististä saadut arvet, eikä sinun tarvitse pelätä putoavasi.

Herra, kiitos siitä, että sinä yksin annat minun turvassa asua. Kun lasken tänä iltana pääni levolle, ota vastaan päivän kuormat, huominen, ja koko elämäni. Valvo sinä, kun minä nukun. Anna unesta makea ja heräämisestä uusi, sillä sinä tuet minua. Jeesuksen Kristuksen, hyvän Paimenen, nimessä.

Aamen.