30. kesäkuuta

Aamuruskon hetki

Sananlaskujen neljäs luku on isän puhetta pojalleen. Hän asettaa pojan eteen kaksi tietä, vanhurskaan ja jumalattoman, ja avaa molempien luonteen vertauskuvin. Vanhurskaan tiestä hän sanoo: »vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.» Vastakohdaksi hän asettaa jumalattomien tien, joka on kuin pimeys, jossa ei tiedetä, mihin kompastutaan.

Aamurusko ei ole täysi valo. Se on valon ensimmäinen häivähdys, joka rikkoo yön. Itäinen taivas vaalenee, vähitellen erottuu maaston ääriviivat, lopulta aurinko nousee. Vanhurskaan elämästä ei sanota, että se alkaa täydellisenä. Siitä sanotaan, että se on liikkeellä, että siinä on suunta, että valoa tulee koko ajan lisää.

Kirkkaudesta kirkkauteen

Tässä kuvassa on uskovan elämän koko kaari. Job lohduttautui samalla totuudella ahdistuksensa keskellä: »Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.» Daavidin viimeisissä sanoissa kaikuu sama kuva vanhurskaasta hallitsijasta: »Hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen.»

Paavali tiivistää saman uuden liiton sanoin: »Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.» Muutos ei ole hyppäys, vaan kulku. Se ei tapahdu hetkessä, se tapahtuu katsomisesta katsomiseen, kirkkaudesta kirkkauteen.

Psalmin kirjoittaja näki tämän pyhiinvaeltajien kasvoissa: »He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.» Vaellus ei väsy, se voimistuu. Pietari sanoo sen lyhyesti kirjeensä loppuun: »kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.» Kasvaminen on uskovan elämän normaali tila, ei poikkeus.

Valon lähde

Polku ei kirkastu itsestään. Se kirkastuu, koska aurinko nousee. Jeesus sanoi itsestään: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» Vanhurskaan polku saa kirkkautensa Häneltä, joka on Vanhurskauden Aurinko. Ilman Häntä polku jää pimeään, oli askel kuinka oikeaan suuntaan tahansa.

Pietari puhuu samasta valosta toisesta näkökulmasta: »sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.» Sana on lamppu pimeässä paikassa. Se valaisee, kunnes itse Aurinko nousee täyteen kirkkauteensa.

Jesajan kuva polusta tukee samaa totuutta: »Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.» Vanhurskas ei tasoita tietään itse. Herra tekee sen tasaiseksi, Herra pitää sen suorana, Herra valaisee sen aamuruskolla, joka kirkastuu kirkastumistaan.

Heijastettu kirkkaus

Kirkastuva polku ei ole vain yksityinen kokemus. Se näkyy ulospäin. Jeesus sanoi seuraajilleen: »Te olette maailman valkeus.» Hän jatkoi: »Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.» Vanhurskaan valo ei jää piiloon, se loistaa muille tieksi.

Paavali kuvasi seurakuntaa Filippissä samalla sanalla: »olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa.» Daniel oli nähnyt saman näyn jo aikaisemmin: »taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä tuomitse polkuasi aamuruskosta käsin. Se, että näet vain ensimmäisen valon häivähdyksen, ei tarkoita, että jäisit siihen. Aamurusko on lupaus sydänpäivästä. Jos uskosi tuntuu hauraalta, jos näet itsessäsi enemmän puutetta kuin valoa, muista, että polun luonne on kirkastua kirkastumistaan. Aurinko on nousussa, ei laskussa.

Pidä katseesi Auringossa, älä polussa. Polku kirkastuu, koska Hän nousee. Sinun tehtäväsi ei ole tuottaa valoa itsestäsi, vaan katsella peittämättömin kasvoin Hänen kirkkauttaan. Muutos saman kuvan kaltaiseksi tapahtuu katsomisesta. Mitä enemmän katselet Häntä, sitä enemmän Hän muuttaa sinua.

Kärsivällisyys kuuluu vaelluksen luonteeseen. Aamurusko ei muutu sydänpäiväksi minuutissa. Jumala kasvattaa lapsiaan päivän mitassa, vuoden mitassa, eliniän mitassa. Älä vaadi itseltäsi sitä, mitä Hän ei vielä sinulta vaadi. Käy voimasta voimaan, askel askeleelta, kunnes seisot Hänen edessään Siionissa täydellisen kirkkauden valossa.

Herra Jeesus, sinä olet maailman valkeus. Anna minun seurata sinua niin, ettei tieni jää pimeään. Kirkasta polkuani askel askeleelta, kun katselen sinun kasvojasi. Tee minusta tähti, joka loistaa pimeyden keskellä, ei omasta voimastani, vaan sinun heijastuneesta kirkkaudestasi. Vie minut aamuruskosta sydänpäivään, sinun nimessäsi.

Aamen.