29. kesäkuuta

Aamu varhain, ilta myöhään

Psalmi 127 on Salomon laulu vaelluksen tieltä, yksi viidestätoista matkaviisusta, joita pyhiinvaeltajat lauloivat noustessaan Jerusalemiin. Sen avaussäkeet muistuttavat siitä, että ilman Herraa rakentajat tekevät turhaa työtä, ilman Häntä vartija valvoo turhaan. Päivän jae jatkaa samasta lähteestä: »Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.»

Kuva on tuttu jokaiselle, joka on koskaan herännyt liian aikaisin huolen takia. Sänky tuntuu kapealta, ajatukset juoksevat huomiseen, mieli laskee uudestaan sitä, mitä jo eilen laski. Salomo ei tuomitse työtä eikä ahkeruutta, hän nimeää sen, mikä työn alta paljastuu, jos sydän on irti Herrasta. Murhe leivän päällä. Varhainen nousu, joka ei johdu kutsumuksesta vaan pelosta. Myöhäinen levolle meno, joka ei ole kiitollisuutta vaan loppuun uupumista.

Turhuutta auringon alla

Salomo tunsi tämän ahdistuksen omasta sydämestään. Saarnaajan kirjassa hän kirjoittaa: »Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.» Sama mies, joka rakensi temppelin, omisti laivastot, kokosi viisautta maan ääristä, päätyi siihen, että kaikki ihmisen oma ponnistelu ilman Jumalan lepoa palautuu lopulta tyhjyyteen.

Saarnaaja menee vielä syvemmälle: »Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.» Yö, joka ei anna lepoa, on yksi pimeimmistä kärsimyksen muodoista. Siinä ihminen tekee työtä jo silloin, kun ruumis makaa paikallaan. Salomo tunnistaa myös rikkaan ahdistuksen: »Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä salli nukkua.» Omaisuus ei poista huolta, vaan moninkertaistaa sen.

Hän antaa ystävilleen unessa

Psalmin jälkimmäinen puolisko kääntää koko näkymän. »Yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.» Heprean alkutekstissä sana, joka käännetään »ystäville», puhuu Herran rakkaista. Ystävyys Jumalan kanssa ei perustu omaan ansioon, se on Jumalan armon kutsuma suhde. Tässä suhteessa lepää lupaus: Hän antaa silloin, kun sinä nukut.

Daavid eli tämän totuuden myrskyjen keskellä. Kun oma poika ajoi häntä takaa, hän kirjoitti: »Minä käyn levolle ja nukun, minä herään, sillä Herra minua tukee.» Toisessa psalmissa hän vahvistaa saman luottamuksen: »Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.» Daavidin uni ei perustunut olosuhteiden rauhaan, vaan Herran läsnäoloon olosuhteiden keskellä.

Job sai saman lupauksen ahdistuksensa pohjalla, ystävänsä Soofarin suun kautta: »Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo, tähystelet, käyt turvallisesti levolle.» Profeetta Jeremia, joka kantoi raskaita näkyjä kansansa tuhosta, sai kerran ihmeellisen vastauksen: »Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen.» Suloinen uni ei ole väsyneen palkkio, se on rakastavan Isän lahja.

Rauhan liitto

Hesekielin kautta Herra antaa lupauksen, joka tavoittaa koko Hänen kansansa: »Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton, minä lopetan maasta pahat eläimet, niin että he asuvat turvallisesti erämaassa ja nukkuvat metsiköissä.» Tässä on Jumalan unelma Hänen lapsistaan, että he nukkuvat metsässä turvassa, paikoissa joissa luonnollisesti pitäisi pelätä. Rauhan liitto ei poista erämaata, se tekee erämaasta makuusijan.

Sananlaskujen kunnon emäntä nähdään ahkerana, hänestä sanotaan: »Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä.» Hänen lamppunsa ei sammu yöllä. Tässä ei ole ristiriitaa päivän jakeen kanssa. Hänen aikainen nousunsa ei kumpua murheesta, vaan kutsumuksesta. Hän tekee työtä Herran ystävänä, ei Hänen tilalleen. Ero on sydämen lepo, ei kellon viisarit.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tutki, mistä varhainen nousu kumpuaa. Salomo ei kiellä aikaista heräämistä, hän kysyy sen syytä. Nouseeko sydämesi aamulla iloon vai pakkoon. Käytkö levolle kiitollisena vai loppuun ajettuna. Sama työ voi olla joko jumalanpalvelusta tai orjuutta, ero ei näy kalenterissa vaan sisimmässä.

Salli itsesi nukkua. Uni on tunnustus siitä, että et ole Jumala. Maailma jatkaa pyörimistään, kun sinä lepäät, sillä yksi valvoo, joka ei koskaan torku. Murheen leivän vaihtoehto ei ole laiskuus, vaan luottamus. Lepo on uskon teko, ei karkaaminen vastuusta.

Asetu Hänen ystävänsä paikalle. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Te olette minun ystäväni.» Tämä ystävyys on perusta, jolla psalmin lupaus kantaa. Hän antaa ystävilleen unessa sen, mitä he hereillä yrittävät kahmia. Anna käsiesi avautua, sulje silmäsi rauhassa, jätä huominen Hänelle, joka sen jo näkee.

Herra, sinä yksin annat minun turvassa asua. Vapauta minut murheen leivästä, opeta minua tekemään työtä sinun läsnäolossasi, en sinun sijastasi. Anna minulle uni, jonka sinä lahjoitat ystävillesi, ja herätä minut huomenna sinun armosi vastaanottajana. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.