28. kesäkuuta

Kutsu unesta valoon

Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle keskellä opetusta valkeuden lapsista. Hän on juuri kehottanut uskovia paljastamaan pimeyden hedelmättömät teot, sillä valoon tuotuna kaikki tulee näkyväksi. Tähän hän liittää sanat, jotka näyttävät olevan lainaus varhaisen seurakunnan virrestä tai profeetallisesta julistuksesta: »Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!»

Kolme käskyä seuraavat toisiaan kuin askelmat. Heräjä. Nouse kuolleista. Salli Kristuksen valaista. Ensimmäinen koskee tietoisuutta, toinen elämää, kolmas valoa. Kaikkien kolmen takana on yksi ja sama Herra, joka kutsuu nimeltä, antaa elämän, vuodattaa kirkkautensa.

Tämä jae ei puhu vain pakanallisesta pimeydestä, josta uskoon tullut on jo nostettu. Se puhuu myös uskovan uneliaisuudesta, hengellisestä torkkumisesta, joka voi vallata sydämen huomaamatta. Paavali kirjoittaa seurakunnalle, ei seurakunnan ulkopuolelle. Herätyskutsu kuuluu yhtä lailla niille, jotka ovat jo Kristuksessa.

Profeetan ääni jakeen takana

Paavalin sanat kantavat takanaan vanhan liiton profeettojen huudon. Jesaja näki Siionin tulevan kirkkauden, jossa Herran kunnia loistaa pimentyneen maan yllä: »Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.» Tämä ei ollut ihmisen aikaansaannos. Valkeus tuli, ja kutsu oli vain nousta sen alle.

Sama profeetta huusi nukkuvalle Jerusalemille: »Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki.» (Jes. 52:1) Hän rohkaisi maan tomussa lepääviä: »Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte.» (Jes. 26:19)

Profeetallinen kutsu ei koskaan ole pelkkää käskyä. Se on aina lupauksen kantamaa. Heräjä, sillä valkeus on jo tulossa. Nouse, sillä elämä on jo tarjolla. Käsky perustuu siihen, mitä Jumala itse on jo tehnyt ja tekee. Ihmisen vastuu on vastata, ei tuottaa.

Ääni, joka herättää kuolleet

Jeesus puhui itse tästä äänestä Johanneksen evankeliumissa: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.» (Joh. 5:25) Aika ei ole vain tuleva, se on jo. Hänen äänensä kuuluu nyt, ja se kantaa kuolleisuuden läpi elämään.

Paavali kuvaa tätä samaa salaisuutta toisaalla. »Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.» (2. Kor. 4:6) Sama Jumala, joka loi valon ensimmäisenä luomispäivänä, loistaa nyt sydämen pimeyteen. Kristuksen kasvoissa nähdään se kirkkaus, jota mikään muu ei voi korvata.

Kasteen merkki kantaa tämän totuuden: »Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.» (Room. 6:4) Herääminen ei ole vain hetken kokemus, se on uusi elämäntapa, vaellus valossa.

Yö on pitkälle kulunut

Paavali tähyää myös eteenpäin, kohti päivää, joka on jo lähellä. »Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.» (Room. 13:12) Aika ei ole neutraali. Se kulkee kohti aamua, jolloin Kristus ilmestyy. Tämä antaa heräämiselle kiireellisyyden, joka ei perustu pelkoon vaan toivoon.

Tessalonikalaisille hän kirjoittaa saman: »Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.» (1. Tess. 5:6) Valvominen on uskovan tuntomerkki maailmassa, joka nukkuu. Se ei tarkoita levottomuutta, vaan tietoisuutta siitä, kenen päivää eletään.

Kolossalaisille Paavali avaa heräämisen suunnan: »Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.» (Kol. 3:1) Herännyt sydän kääntyy ylöspäin. Se ei jää lepäämään uuden elämänsä päälle, vaan etsii sitä, missä Kristus on.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Kuule kutsu nimeltäsi. Tämä jae ei ole yleinen huudahdus tyhjään ilmaan. Se on Kristuksen oma ääni, joka löytää sen, joka kuulee. Älä ohita sitä ajatuksena, että se on tarkoitettu jollekulle muulle. Jos sanat puhuvat sydämessäsi tällä hetkellä, juuri sinua kutsutaan.

Älä pelkää valoa. Heräävän silmiä häikäisee aina ensin. Pimeydessä eläneelle valo voi tuntua ankaralta, paljastavalta, jopa pelottavalta. Kristuksen valo ei kuitenkaan tule tuomitsemaan sinua, vaan vapauttamaan sinut siitä, mitä pimeys on peittänyt. Hänen valossaan näet ensimmäistä kertaa selvästi sekä itsesi että Hänen rakkautensa.

Vaella valossa, johon olet noussut. Herääminen ei jää yhteen aamuun. Se on alku, ei päätös. Joka päivä saat nousta uudelleen, joka päivä saat astua valoon, joka päivä saat antaa Kristuksen valaista sen, mikä on hämärtynyt. Tämä on uskovan elämän rytmi, ei kerran tehty teko vaan jatkuva lepo Hänen kirkkautensa alla.

Herra Jeesus, sinun äänesi herättää kuolleet ja tuo valon pimeyteen. Herätä minut tänä päivänä siitä unesta, johon olen vaipunut, näkemättäkin sitä itse. Loista sydämeeni kirkkautesi, joka asuu sinun kasvoissasi, anna minun vaeltaa sinä päivän lapsena, jonka olet omaksesi kutsunut. Sinun nimessäsi.

Aamen.