27. kesäkuuta

Laulu ahdistuksen keskeltä

Psalmi 74 on Aasafin valitusvirsi. Pyhäkkö on häväisty, viholliset ovat polttaneet Jumalan asumuksen, profeettoja ei enää ole. Laulaja huutaa: »Miksi, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi?» Kuvat ovat raskaita, kysymykset jäävät avoimiksi. Keskellä tätä pimeyttä psalmi kuitenkin kääntyy, ei pois ahdistuksesta, vaan ahdistuksen lävitse, kohti sitä, joka kantaa kaiken.

Käännös tapahtuu juuri jakeissa 16 ja 17. »Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon. Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.» Aasaf nostaa katseensa raunioista taivaaseen. Hän muistuttaa itseään siitä, mikä on yhä totta silloinkin, kun kaikki näkyvä on järkkynyt. Jumala, joka asetti vuodenajat, ei ole lakannut hallitsemasta.

Päivä ja yö, valo ja aurinko

Jakeen ensimmäinen puolisko palauttaa lukijan luomiseen. Sinun on päivä, sinun on yö. Sekä valoisa että pimeä kuuluvat Jumalalle. Yö ei ole jumalan poissaoloa, vaan toinen puoli siitä rytmistä, jonka Hän itse asetti. Psalmi 136:7-9 kertaa saman: »Häntä, joka on tehnyt suuret valot, kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Yön ylle on asetettu valoja, jotka muistuttavat siitä, että pimeys ei ole hallitseva.

Jeesus puhui samasta asetuksesta Vuorisaarnassa: »hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.» (Matt. 5:45) Aurinko nousee vihollisen pellolle yhtä uskollisesti kuin omalle. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä, vaan armoa, joka leviää laajemmalle kuin ihmissydämet osaavat antaa anteeksi. Luoja kantaa luotunsa, vaikka luotu kääntyisi pois.

Psalmi 104:19 vahvistaa rytmin pyhyyden: »Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.» Aurinko tietää laskunsa. Se ei kulje umpimähkään, vaan asetuksensa mukaan. Sama Jumala, joka asetti taivaankappaleille niiden radan, asettaa myös sinun päiviesi rajat.

Maan rajat, kesän ja talven asetus

Jakeen toinen puolisko vie meidät vielä syvemmälle. Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven. Mooses lauloi samoin viidennessä kirjassa: »Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.» (5. Moos. 32:8) Kansojen rajat eivät ole sattuman tulosta. Ne ovat Korkeimman jaon alla.

Paavali toisti tämän totuuden Areiopagilla puheessaan kreikkalaisille: »hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä, ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.» (Apt. 17:26) Sinun aikasi tällä maapallolla ja sinun asumisesi paikka eivät ole sattumaa. Ne ovat säädetyt. Sinä elät juuri tällä vuosisadalla, juuri tässä kaupungissa, juuri tässä huoneessa, koska Jumala on niin asettanut.

Vuodenaikojen vaihtelu juontaa juurensa Nooan liittoon. Tulvan jälkeen Herra lupasi: »Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.» (1. Moos. 8:22) Tämä on liitto, joka pitää joka kesän ja joka talven. Se pitää myös sinun elämäsi kesät ja talvet, ne kaudet, jolloin kasvat valossa, sekä ne kaudet, jolloin opit nukkumaan lumen alla, kunnes uusi kevät tulee.

Paavali puhui Lystrassa: »hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja, ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.» (Apt. 14:17) Vuodenaikojen vaihtelu on Jumalan jatkuvaa todistusta itsestään. Sade ja sato ovat Hänen kättensä työtä, jonka kautta Hän puhuu jokaiselle kansalle, jokaiselle sydämelle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sekä valo että pimeys kuuluvat Hänelle. Et ole eksynyt Jumalan ulottuvuuden ulkopuolelle silloinkaan, kun yö ympäröi sinut. Yö on Hänen, samoin päivä. Pimeyden tunti ei ole merkki Hänen poissaolostaan, vaan kutsu luottaa Häneen sokkonakin. Yöllä Hän antaa lauluja (Job 35:10), aamulla Hän antaa armon.

Sinun aikasi ja paikkasi on säädetty. Et ole täällä sattumalta. Sinun rajasi, sinun aikakautesi, sinun naapurustosi on Korkeimman jakama. Tämä antaa elämälle painoa, joka ei ole rasitusta, vaan merkitystä. Siellä, missä seisot, on tehtävä, jonka Hän on jo tiennyt ennen kuin sinua oli.

Talvet kuuluvat samaan asetukseen kuin kesät. Älä pelästy elämäsi talvikausia. Ne eivät tarkoita, että Jumala olisi unohtanut. Hän asetti talven yhtä tarkoituksellisesti kuin kesän. Talvella maa lepää, juuret syvenevät, näkymätön työ tapahtuu pinnan alla. Aikanaan kevät tulee uudelleen, sillä se, joka asetti vuodenajat, ei ole muuttanut järjestystään.

Herra, sinun on päivä ja sinun on yö. Sinä asetit kesän ja talven, sinä määräsit minun aikani ja paikkani. Auta minua lepäämään siinä, että olet asettanut myös tämän hetken. Anna minun luottaa sinuun valossa ja pimeydessä, kesässä ja talvessa, tietäen että sinun armosi pysyy iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.