25. kesäkuuta

Kutsu, joka kantaa läpi luomakunnan

Psalmi 148 on yksi Raamatun avarimmista lauluista. Se kutsuu ylistämään Herraa kaikkialta, missä Hänen kätensä työ ulottuu. Maan päältä, syvyyksistä, taivaista. Päivän jae nostaa katseen ylös: »Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä.»

Psalmista puhuu auringolle ja kuulle kuin ystäville. Hän kääntyy tähtien puoleen kuin ne kuulisivat. Tämä ei ole runollinen koriste, se on syvempää kuin kuva. Luotu kantaa luomisestaan asti merkkiä Luojastaan, sen olemassaolo itsessään on ylistystä. Tähti loistaa, koska Herra käski. Vesi pysyy paikallaan, koska Hän sanoi. Sanan edessä luomakunta totteli, eikä ole koskaan lakannut tottelemasta.

Hän käski, ja ne tulivat luoduiksi

Jakeen sydän on viimeisessä lauseessa: »Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.» Tämä on luomisen perussanoma. Maailma ei syntynyt sattumalta, ei vähitellen itsestään, ei jonkin kaukaisen voiman heijastumana. Se syntyi sanasta. Herra puhui, ja oli.

Daavid lauloi saman totuuden Psalmissa 33: »Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.» Hetkeä myöhemmin hän tiivistää sen vielä lyhemmin: »Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.» Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäinen luku toistaa samaa rytmiä jae jakeelta: »Ja Jumala sanoi… ja tapahtui niin.»

Tämä ei ole vain historiallinen muistutus. Se on perusta sille, kuka Jumala on tänäänkin. Sana, jolla tähdet syttyivät, on sama Sana, joka tulee ihmiseksi Johanneksen evankeliumin alussa. Sama Sana puhuu nytkin Raamatun lehdiltä lukijalle. Hän, joka käski tähtiä, käskee yhä.

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa

Daavid kirjoitti Psalmissa 19: »Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.» Tähtitaivas on saarna, joka jatkuu yötä toisensa jälkeen ilman sanoja. Aurinko nousee Hänen käskystään, kiertää tehtävänsä, laskee, nousee uudestaan. »Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.»

Salomo huokasi temppelin vihkimisessä: »Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!» Hän, jolle taivasten taivaat ovat liian pienet, kuulee silti yhden ihmisen rukouksen. Tämä on luomisen suuri ihme: Luoja on äärettömän suuri, samalla äärettömän lähellä.

Jeremia varoittaa toisaalta niistä, jotka palvovat luotua Luojan sijaan: »Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta.» Ainoa kestävä on Hän, joka aluksi loi. »Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.» Sade ei putoa sattumalta, tuuli ei nouse omavaltaisesti. Kaikki on Hänen hallinnassaan.

Arvollinen saamaan ylistyksen

Ilmestyskirjan neljäs luku näyttää, mihin tämä kaikki johtaa. Vanhimmat heittäytyvät valtaistuimen edessä ja sanovat: »Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.»

Luominen on ylistyksen perusta. Hän on arvollinen, koska Hän on luonut. Ei vain siksi, että Hän on suuri, vaan siksi, että kaikki olemassa oleva on Hänen tahdostaan. Sinun olemassaolosi tällä hetkellä, hengityksesi, sydämen lyönti, ajatusten kulku, kaikki lepää Hänen tahtonsa varassa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Nosta katseesi. Psalmin kutsu auringolle, kuulle, tähdille on samalla kutsu sinulle. Pysähdy katsomaan taivasta tänä iltana. Anna luomakunnan saarnata sinulle. Tähdet kertovat Hänestä, joka tunsi ne nimeltä ennen kuin ne syttyivät. Saman Herran kämmenellä olet sinäkin.

Luota Sanaan, joka loi. Sama ääni, joka käski tähtien syttyä, puhuu sinulle Raamatussa. Hänen Sanansa ei palaa tyhjänä. Jos Hän on käskenyt valoa loistamaan pimeydessä, Hän voi käskeä valon loistamaan myös sinun sydämesi pimeyteen. Hän käski, ja ne tulivat luoduiksi, sama luomisvoima kantaa tänäänkin.

Anna ylistyksen olla luonnollista. Et nouse luomakunnan yläpuolelle ylistämään ylhäältä, asetut sen joukkoon. Tähdet ylistävät loistamalla, lintu laulamalla, sinä ihmisenä, jolle on annettu sanat. Ylistys ei ole suoritus, se on paluu siihen, mihin sinut on luotu.

Herra, Sinä joka käskit, ja ne tulivat luoduiksi, kiitos että saan elää Sinun luomassasi maailmassa. Anna minunkin liittyä siihen ylistykseen, joka jo kantaa läpi taivaiden. Avaa silmäni näkemään kättesi teot, avaa sydämeni kunnioittamaan Sinua, joka olet kaiken Luoja. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.