24. kesäkuuta

Alussa oli elämä

Johanneksen evankeliumi alkaa katseella, joka ulottuu ennen aikojen alkua. Sana oli Jumalan tykönä, Sana oli Jumala, kaikki on Hänen kauttaan tehty. Tämän jälkeen Johannes laskee kynänsä yhteen lauseeseen, joka avaa koko evankeliumin sydämen: »Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.»

Elämä ei ollut Hänen ulkopuolellaan, ei Hänen lähellään, ei Hänen lainassaan. Se oli Hänessä. Jeesus itse vahvisti tämän opetuslapsilleen: »Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.» (Joh. 5:26) Pojassa ei ole vain elämän kuvaa, Hänessä on elämä itse, sen alkulähde.

Tästä elämästä syntyy valo. Johannes ei sano, että Jeesus toi mukanaan valoa muualta. Hän sanoo, että elämä itse oli ihmisten valkeus. Kaikki, mitä tiedämme totuudesta, hyvyydestä, oikeasta tiestä, on heijastusta siitä elämästä, joka asuu Pojassa. Pimennetty maailma näkee yhä jotakin, koska tämä valo ei ole sammunut.

Valkeus tuli maailmaan

Johannes jatkaa: »Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.» Verbin aikamuoto on tarkoituksellinen. Valkeus loistaa, nyt, jatkuvasti. Risti ei sammuttanut sitä, ihmisten torjunta ei sammuttanut sitä, vuosisadat eivät sammuttaneet sitä. Pimeys ympäröi sitä joka puolelta, valkeus loistaa silti.

Jeesus sanoi tämän myöhemmin omilla sanoillaan: »Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» (Joh. 8:12) Toisaalla Hän vahvisti saman päämäärän: »Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.» (Joh. 12:46)

Pimeydessä jäämisen vaihtoehto on poistettu. Yksikään, joka uskoo, ei jää pimeyteen, ei yksikään. Tämä ei ole lupaus siitä, että uskovan elämästä katoaa kaikki yön kokemus. Se on lupaus siitä, että pimeys ei ole enää uskovan koti. Hänellä on elämän valkeus, joka kulkee mukana sielläkin, missä polku näyttää sammuneelta.

Pimeys ei käsittänyt

Sana, joka käännetään »käsittänyt», kantaa kaksinaista merkitystä. Se tarkoittaa sekä ymmärtämistä että vangitsemista. Pimeys ei tajunnut valkeutta, pimeys ei myöskään saanut sitä otteeseensa. Molemmat ovat tosia. Maailma, joka ei tunne Jumalaa, ei kykene käsittämään Häntä, eikä se kykene tukahduttamaan Häntä.

Paavali kirjoittaa saman totuuden korinttilaisille: »Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.» (1. Kor. 2:14) Pimeys ei ymmärrä valoa, ei voi ymmärtää, ennen kuin valo itse avaa silmät.

Tämä ymmärtämättömyys ei aina ole pelkkää kykenemättömyyttä. Joskus se on tahtoa. Jeesus sanoi sen suoraan: »Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.» (Joh. 3:19-20)

Job näki saman ilmiön jo aikanaan: »Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.» (Job 24:13) Pimeys ei ole vain valon puutetta, se on usein valon torjumista. Ihminen voi tottua pimeyteen niin syvästi, että aamun vertaisina nousevat hänelle vain pimeyden kauhut, kuten Job toteaa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Valkeus loistaa siellä, missä sinä juuri nyt olet. Et tarvitse parempaa elämäntilannetta, et selkeämpää aikaa, et täydellisempää sydäntä, jotta valo pääsisi sinuun. Pimeys ei estä valoa loistamasta. Avaa silmäsi sille, joka loistaa, älä yritä ensin korjata pimeyttä ympärilläsi. Valkeus tekee työnsä.

Uskokaa valkeuteen, niin kauan kuin se on luonanne. Jeesus kehotti aikalaisiaan vakavasti: »Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.» (Joh. 12:36) Tämän päivän kutsu ei odota huomista. Valo loistaa nyt, ovi on auki nyt. Älä lykkää sitä, mihin sinua tänään kutsutaan.

Vaella valkeudessa yhdessä toisten kanssa. Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: »Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.» (1. Joh. 1:7) Valkeudessa vaeltaminen ei ole täydellisyyttä, se on suuntautumista valoa kohti, jossa veri puhdistaa eikä peitä.

Herra Jeesus, sinussa on elämä, sinussa on valkeus. Anna minun tänään avata silmäni sille, joka loistaa, vaikka oma yöni olisi pitkä. Tee minut valkeuden lapseksi, joka uskoo valoon silloinkin, kun pimeys yrittää väittää muuta. Vie minut yhteyteen niiden kanssa, jotka vaeltavat valkeudessasi, puhdista verelläsi. Sinun nimessäsi.

Aamen.