19. kesäkuuta

Daavidin virren avaus

Psalmi 24 alkaa lauseella, joka on samalla julistus, todistus ja perustus. »Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.» Yksi jae, ja siinä koko luomakunta asetetaan oikeaan suhteeseensa. Mikään, mitä silmä näkee, ei kuulu itselleen. Mikään ihminen, joka maan päällä asuu, ei ole oma herransa.

Daavid kirjoitti tämän virren todennäköisesti silloin, kun liiton arkkua tuotiin Jerusalemiin. Hän valmistautui kohtaamaan Jumalan, joka asuu kerubien yllä. Sen kynnyksellä Daavid muistuttaa itseään yhdestä asiasta: tämä Jumala ei ole pieni heimojumala, joka kuuluu yhdelle kansalle. Hän on koko maan omistaja, kaikkien kansojen Herra, jokaisen hengittävän rinnan luoja.

Omistajan oikeus

Heprean kielessä jakeen ensimmäinen sana on painokkaasti la-Adonai, Herralle. Se asettaa omistuksen kysymyksen ratkaisevasti ennen kaikkea muuta. Ennen kuin puhutaan ihmisestä, puhutaan Jumalasta. Ennen kuin lasketaan ihmisen oikeuksia, tunnustetaan Luojan oikeus.

Mooses opetti Israelille saman totuuden ennen luvattuun maahan astumista: »Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, sinun Jumalasi.» (5. Moos. 10:14) Sama lause kaikuu Daavidin pojan, Salomon, kuninkaaksi voitelussa, kun Daavid rukoilee: »Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä.» (1. Aikak. 29:11)

Jumala itse vahvistaa tämän omalla suullaan Jobille: »Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.» (Job 41:11) Eikä Hän tarvitse ihmistä tämän totuuden täyttämiseen. Psalmi 50:12 sanoo Jumalan suulla: »Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.»

Myös ne, jotka siinä asuvat

Jae ei pysähdy maahan ja sen aarteisiin. Se laajenee ihmisiin: »maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.» Tämä on jakeen vaikein kohta omalle sydämelle. Vuorten ja merien omistaminen on helppo myöntää, oman elämän omistus on toinen asia. Daavid ei jätä tätä avoimeksi. Asukkaat kuuluvat samaan luetteloon kuin maa, jolla he kulkevat.

Mooses julisti tämän faaraolle Egyptin maassa: »maa on Herran.» (2. Moos. 9:29) Hän julisti sen myös kansalleen Siinain juurella: »koko maa on minun.» (2. Moos. 19:5) Pakanakuningas Nebukadnessar joutui tunnustamaan tämän hulluuden kautta: »Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.» (Dan. 4:25)

Uuden liiton seurakunnassa Paavali nostaa saman jakeen omaantunnon ja vapauden kysymykseen Korintissa: »Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.» (1. Kor. 10:26) Ruoka pöydällä, ilma keuhkoissa, työ kädessä, päivä elämässä, kaikki on Hänen. Vastaanottaminen kiitollisesti on ainoa oikea vastaus omistajan antimiin.

Kun maa järkkyy

Profeetta Nahum lisää tähän kuvaan vakavan sävyn: »Vuoret järkkyvät hänen edessänsä ja kukkulat sulavat. Hänen kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki sen asuvaiset.» (Nah. 1:5) Omistaja ei ole etäinen kirjanpitäjä. Hän on elävä Jumala, jonka kasvojen edessä luomakunta vapisee.

Psalmi 98:7 kääntää saman voiman ylistykseksi: »Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.» Sama luomakunta, joka järkkyy tuomiossa, pauhaa ilosta Kuninkaansa edessä. Omistajuus ei ole pelkkä lainopillinen tosiasia. Se on suhde, johon luotu kutsutaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinä et omista elämääsi. Tämä on ensimmäinen, mitä Psalmi 24:1 sanoo jokaiselle lukijalle. Hengityksesi on lainaa, päiväsi ovat lahjaa, kykysi ovat uskottua tavaraa. Tämän tunnustaminen ei ole alistumista, se on todellisuuden näkemistä. Vasta sieltä alkaa todellinen vapaus, kun ihminen lakkaa esittämästä itselleen jotakin, mitä hän ei ole.

Kaikki, mitä sinulla on, on Hänen. Koti, perhe, terveys, työ, raha, aika. Ei ole ainoatakaan kolkkaa elämässäsi, joka jäisi tämän jakeen ulkopuolelle. Tämä on ahdistavaa, jos Jumala on tuntematon. Tämä on syvintä lepoa, kun Jumala on Isä Jeesuksessa Kristuksessa. Hyvän omistajan käsiin annettu elämä on turvassa.

Sinun lähimmäisesi kuuluu Hänelle. Jokainen ihminen, jonka kohtaat, kuuluu Luojalleen. Hän ei ole sinun arvostelusi alaisuudessa, hän on Jumalan rakkauden kohteena. Tämä muuttaa tapasi katsoa vierasta kadulla, vaikeaa työtoveria, niitäkin, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Heistä jokainen on Herran maanpiiriin kuuluva asukas, jonka tähden Poika antoi henkensä.

Herra, sinun on maa ja kaikki, mitä siinä on. Sinun on myös elämäni, jota et hetkeksikään ole jättänyt omiin käsiini. Anna minun tänään avata kämmeneni ja tunnustaa, että kaikki, mitä pidän kalliina, on lähtenyt sinun kädestäsi ja palaa sinun käteesi. Opeta minua katsomaan luomakuntaa ja lähimmäistä sinun omaisuutenasi, kunnioituksella ja rakkaudella. Jeesuksen Kristuksen, kaiken Herran, nimessä.

Aamen.