18. kesäkuuta

Luomisen alkuperäinen sana

Paavali kirjoittaa Timoteukselle keskellä aikaa, jossa seurakuntaan oli alkanut hiipiä opetuksia, jotka kielsivät tiettyjä ruokia ja avioliiton. Tämän vääristymän vastapainoksi apostoli palaa luomisen alkuun, sinne missä Jumala itse antoi tuomionsa työstään: »Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.» (1. Moos. 1:31)

Päivän jae kantaa saman totuuden uuden liiton seurakunnalle: »Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan.» Tässä on koko luomisen teologian tiivistys yhteen lauseeseen. Hyvyys on luotuun kirjoitettu sisään, ei lisätty siihen jälkikäteen.

Edeltävä jae paljastaa, ketä vastaan Paavali kirjoittaa. »Ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.» (1. Tim. 4:3) Hengellisyyden naamion taakse oli kätkeytynyt eksytys, joka julisti Jumalan luomistyön epäpuhtaaksi. Paavali kutsuu tätä eksytyksen hengen opetukseksi.

Pietarin näky katolla

Pietari koki Joppessa näyn, joka mursi vuosisatojen rajat. Hän näki taivaan avautuvan ja astian laskeutuvan maahan, täynnä eläimiä, joita laki oli kieltänyt syömästä. »Ja minä kuulin myös äänen, joka sanoi minulle: 'Nouse, Pietari, teurasta ja syö'.» (Apt. 11:7) Kun Pietari epäröi, taivaasta tuli toistettu vastaus: »Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.» (Apt. 11:9)

Näky koski lopulta paljon enempää kuin ruokaa. Se avasi oven pakanoille evankeliumin piiriin. Se kuitenkin paljasti samalla periaatteen, joka kantaa läpi koko Uuden testamentin: Jumala on Hän, joka julistaa puhtaaksi, eikä ihminen voi tehdä epäpyhäksi sitä, minkä Hän on puhdistanut.

Roomalaiskirjeessä Paavali toistaa saman vakaumuksen henkilökohtaisena todistuksena: »Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.» (Room. 14:14) Epäpuhtaus ei asu aineessa, se asuu omassatunnossa, joka ei ole vielä päässyt vapauteen.

Vapaus, joka kantaa vastuun

Vapauteen kuuluu kuitenkin vastuu. Paavali ei jää julistamaan vain rajatonta vapautta, vaan ohjaa rakkauden mittaan. »'Kaikki on luvallista', mutta ei kaikki ole hyödyksi; 'kaikki on luvallista', mutta ei kaikki rakenna.» (1. Kor. 10:23) Vapaus on lahja, jota käytetään rakkauden palvelukseen, ei oman halun perustelemiseen.

Sama apostoli ohjaa korinttilaisia käytännön tilanteessa: »Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden.» (1. Kor. 10:25) Toisaalla hän varoittaa: »Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.» (Room. 14:20)

Jerusalemin kokouksessa apostolit antoivat pakanakristityille muutamia rajoja, joiden tarkoitus oli helpottaa juutalaisten ja pakanoiden yhteyttä yhdessä seurakunnassa. »Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.» (Apt. 21:25) Rajat eivät kumonneet vapautta, ne palvelivat rakkautta.

Kiitoksen ovi

Päivän jakeessa on yksi pieni sana, joka kantaa koko opetuksen painon: kiitoksella. Kaikki luotu on hyvää, eikä mitään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan. Kiitos on se ovi, jonka kautta luotu palautuu Luojan luokse, jolle se kuuluu.

Ihminen voi syödä ilman kiitosta, jolloin pöytä jää pelkäksi tarpeen tyydyttämiseksi. Ihminen voi myös syödä kiittäen, jolloin sama leipä muuttuu yhteyden hetkeksi Hänen kanssaan, joka antaa elämän ja sen ylläpidon. Kiitos ei muuta ruokaa, kiitos muuttaa syöjän.

Tässä on syvempi totuus. Kiitos tunnustaa, että mikään ei ole omaa, vaan kaikki on saatua. Kiitos riisuu ihmisen omistajan asenteesta, asettaa hänet vastaanottajan paikalle. Niin pieni asia kuin ruokarukous on itse asiassa koko ihmisen aseman tunnustus Jumalan edessä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä hyljeksi sitä, minkä Jumala on hyväksi luonut. Hengellisyys, joka julistaa luotua pahaksi, ei ole Raamatun mukaista hengellisyyttä. Aine, ruoka, avioliitto, työ, lepo, Jumalan kädestä saadut ilon lähteet, kaikki kantavat luomisen alkuperäisen sangen hyvän leiman. Älä anna minkään opetuksen riisua sinulta sitä, minkä Isä on lahjaksi antanut.

Käytä vapautta rakkauden mitalla. Vapaus ei tarkoita, että saat tehdä mitä haluat tarkistamatta vaikutusta veljeen tai sisareen. Vapaus tarkoittaa, että voit rakastaa esteettä. Joskus rakkaus pidättäytyy siitä, mikä olisi sinulle luvallista, jotta toinen ei haavoittuisi. Tämä ei ole vapauden menetys, vaan sen kypsä käyttö.

Avaa pöytäsi kiitoksella. Älä sivuuta sitä pientä hetkeä, jossa kätesi voivat yhdistyä ja sydämesi voi nousta. Kiitos ennen ateriaa ei ole muodollisuus, se on koko päivän asenne tiivistettynä. Mikä on saatu, on saatu Häneltä. Mikä on Häneltä saatu, on hyvää.

Herra, kiitos siitä, että olet luonut kaiken hyväksi ja antanut sen meille nautittavaksi. Vapauta meidät sellaisesta hengellisyydestä, joka pelkää lahjojasi, opeta meitä ottamaan vastaan kädestäsi kiitoksella. Anna meille viisautta käyttää vapauttamme rakkauden palvelukseen, jotta veljemme rakentuisi eikä loukkaantuisi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.