16. kesäkuuta

Katsokaa

Jeesus istuu vuoren rinteellä. Ympärillä on kalastajia, käsityöläisiä, äitejä, jotka tietävät tarkasti mitä jauhoja on jäljellä ja kuinka monta päivää sillä pärjää. Heille Hän sanoo: »Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?»

Opetus alkaa yhdellä sanalla, joka on samalla kutsu, käsky, lääke. Katsokaa. Nostakaa katse maasta, jossa ahdistus kasvaa, sinne mistä ravinto tulee. Jeesus ei sano: lukekaa kirjoituksia varpusista. Hän sanoo: katsokaa niitä. Menkää ulos. Antakaa silmienne nähdä se, mitä jokainen aamu todistaa.

Lintu ei kylvä

Lintu ei kylvä, koska se ei voi kylvää. Lintu ei rakenna aittoja, koska sillä ei ole sellaisia käsiä eikä sellaista mieltä. Tässä on Jeesuksen havainnon koko terävyys. Hän ei aseta lintua ihmisen edelle työn esimerkkinä. Hän asettaa sen Isän huolenpidon todistajaksi. Lintu elää sen varassa, mitä toinen valmistaa, ja se elää.

Luukas tallensi saman opetuksen pienellä lisäyksellä, joka kannattaa kuulla: »Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!» Kaarne ei ollut juutalaisille puhdas eläin. Silti taivaallinen Isä ruokkii senkin. Jos Hän huolehtii kaarneesta, kuinka paljoa enemmän omistaan.

Job kuuli saman vastauksen myrskyn keskeltä: »Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?» Psalminkirjoittaja vahvisti: »Ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.» Lintujen huuto ei katoa tyhjyyteen. Se nousee Isän eteen, joka tunnistaa sen ja vastaa siihen.

Sinä avaat kätesi

Vanhan testamentin lauluissa luonto on jatkuvasti Jumalan pöydän äärellä. Psalmi 145 piirtää kuvan, joka on yhtä rauhallinen kuin lintujen aamu: »Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.»

Psalmi 104 kuvaa saman virtaamisen toisin sanoin: »Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.» Huomaa rytmi. Sinä avaat, ne ravitaan. Sinä annat, ne kokoavat. Luonnon kierto ei ole kylmä järjestelmä, se on auki olevan käden liike.

Jeesuksen sana taivaan linnuista nousee suoraan tämän laulun maaperästä. Hän ei keksi uutta opetusta, Hän paljastaa sen, mikä on ollut totta luomisesta asti. Sama käsi, joka on ravinnut linnut sukupolvesta sukupolveen, on ojentunut kohti sinua. Se on Isän käsi.

Paljoa suurempiarvoiset

Vuorisaarnan kysymys ei ole kysymys siitä, paljonko maksat. Se on kysymys siitä, kuka sinut omistaa. »Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?» Arvo ei tule sinusta. Se tulee Hänestä, joka on sinut nimellä kutsunut, joka on hengittänyt sinuun elämän, joka antoi oman Poikansa lunnaaksi sinun puolestasi.

Jeesus jatkoi samaa opetusta toisessa kohden vielä konkreettisemmin: »Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.» Sitten Hän lisäsi: »Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.» Yksikään varpunen ei putoa Isän huomaamatta. Yksikään hiussi ei jää lukematta. Tämä ei ole runollinen liioittelu, tämä on Jeesuksen oma todistus.

Luukas tallensi saman lupauksen vielä toisin: »Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.» Viisi varpusta kahdella ropolla, halvempia kuin neljä yhdellä. Yksi heitettiin kaupan päälle. Sitäkään Jumala ei unohtanut. Sitäkään Hän ei laske vähäarvoiseksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Nosta katseesi ulos ikkunasta. Jeesuksen ensimmäinen ohje on yksinkertainen, sitä ei pidä mutkistaa. Mene ulos, kuule lintujen ääni, katso miten ne lentävät aittojen ohi. Anna luomakunnan saarnata sinulle se, mitä sanoilla on vaikea uskoa. Isä on ravinnut ne tänä aamuna, eikä niillä ole murhetta ruoasta huomenna.

Älä mittaa arvoasi sen mukaan, mitä saat aikaan. Lintu on Isälle arvokas ilman aittaa, ilman kylvöä, ilman varastoa. Sinä olet Isälle paljoa arvokkaampi, etkä yhtään vähemmän silloin kun voimasi loppuvat. Jeesus sanoi piskuiselle laumalleen: »Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.» Arvosi on lahja, ei saavutus.

Luota tämän päivän ravintoon. Lintu ei syö huomista varten, se syö tämän päivän. Manna ei säilynyt aitassa, se annettiin aamulla. Anna huomisen huoli huomiselle. Tänä päivänä Isä on avannut kätensä, tänä päivänä Hän ravitsee sinua hyvyydellään. Sinun tehtäväsi on ottaa vastaan, ei ennakoida puutetta, jota Hän ei ole sinulle määrännyt.

Taivaallinen Isä, kiitos siitä, että ravitset taivaan linnut etkä unohda yhtäkään varpusta. Anna minun nostaa katseeni huolesta sinun avoimeen käteesi. Opeta minua tuntemaan oma arvoni sinun rakkaudessasi, en omissa saavutuksissani. Ravitse minua tänä päivänä sillä, mitä tarvitsen, älä enempää, älä vähempää. Jeesuksen Kristuksen, hyvän Paimenen, nimessä.

Aamen.