15. kesäkuuta

Sanaton saarna

Daavid katsoi taivasta. Hän näki auringon nousun, kuuli yön hiljaisuuden, seurasi tähtien kulkua. Tästä katselemisesta syntyi yksi Raamatun kauneimmista hetkistä, jossa luomakunta itse asettuu todistajaksi Luojastaan. Psalmin 19 alku on sanoman, joka kantaa kahta puhetta: ensin taivaan vaiti olevaa todistusta, sitten Herran kirjoitetun sanan kirkasta valoa.

Päivän jae kuvaa puhetta, jota ei kuulla korvilla: »Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.» Tämä on paradoksi, jonka jokainen sydän tunnistaa. Taivaalla ei ole suuta, silti se puhuu. Ajalla ei ole kieltä, silti se kertoo. Luomakunta on Jumalan kirjoittama saarna, jota kaikki kansat lukevat samalla aakkostolla.

Päivä ja yö Hänen kädessään

Aasaf vahvistaa saman totuuden 74. psalmissa: »Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.» Päivän valo ja yön pimeys eivät ole kaksi vastakkaista voimaa, jotka kamppailevat keskenään. Molemmat ovat saman Herran työtä, molemmat kuuluvat Hänelle. Tämä on lepoa, jota ihminen tarvitsee. Pimeyden hetkikin on saman käden alla, joka on luonut auringon.

Luomiskertomus avaa tämän järjestyksen: »Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.» Aurinko ei nouse sattumalta. Tähdet eivät kierrä omavaltaisesti. Jokainen kierros on sanaa, jokainen vaihtuminen todistusta.

Vedenpaisumuksen jälkeen Herra antoi maailmalle järkkymättömän lupauksen: »Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.» Tämä rytmi on armoa. Jokainen aamu on muistutus siitä, että Jumala pitää maailmaa kädessään, jokainen ilta lupaus siitä, että huominenkin tulee.

Ääni joka kuuluu

Daavid sanoo, että tämän puheen ääni kuuluu kaikkialla. Ei ole kansaa, joka olisi sen ulkopuolella, ei kieltä, jolle se olisi vieras. Aurinko nousee saharassa samalla tavoin kuin pohjoisessa, tähdet loistavat valtameren yllä samalla tavoin kuin vuorten yllä. Tässä on Jumalan tasapuolisuus. Hänen ensimmäinen ilmoituksensa on annettu jokaiselle ilmaiseksi.

Psalmi 136 ylistää tätä jatkuvaa työtä armon kielellä: »Auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Jokainen aamunkoitto on armon teko. Jokainen tähtitaivaan kierros kertoo iankaikkisesta uskollisuudesta. Luonnon säännöllisyys ei ole tylsää toistoa, se on Jumalan luonteen kuvaa: Hän on uskollinen tänään niin kuin eilen.

Yöllinen palvelija saa nähdä tämän erityisellä tavalla. Matkalaulu kutsuu: »Katso, kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.» Yön hiljaisuus ei ole tyhjyyttä, se on Herran läsnäoloa toisella sävelellä. Sama psalmi siunaa: »Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.» Luoja ja siunaaja on yksi ja sama.

Isä ilmoittaa lapsillensa

Luomakunnan saarnan rinnalle Raamattu asettaa toisen saarnan, ihmisen suun puheen. Hiskia lauloi sairasvuoteeltaan: »Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä; isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.» Taivas todistaa Luojasta, isät ja äidit todistavat Lunastajasta. Toinen on annettu kaikille, toinen kantaa erityistä sanaa pelastuksesta.

Aasaf jatkaa samaa ketjua: »Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet — että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.» Sukupolvi opettaa sukupolvea. Aurinko todistaa joka aamu, vanhempi todistaa joka päivä. Molemmat ovat Herran asettamia ääniä.

Kunnian kuningas, josta taivas vaiti todistaa, on Hän, jolle 24. psalmi avaa portit: »Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas.» Tähdet osoittavat Häneen, joka tuli ihmiseksi. Auringon valo viittaa Häneen, joka on maailman valo.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Hidasta katsomaan. Taivas saarnaa joka päivä, harva pysähtyy kuuntelemaan. Nosta tänään katseesi ylös, vaikka hetkeksi. Anna aamun valon olla muistutus uskollisesta Luojasta, anna illan hämärän olla kutsu lepoon Hänen kädessään. Sanaton saarna on saatavilla ilmaiseksi, sen tarvitsee vain pysähtyä ottamaan vastaan.

Kerro eteenpäin sitä, mitä taivas ei voi sanoa. Aurinko todistaa Luojasta, se ei voi kertoa ristin Vapahtajasta. Tämä on jätetty meidän kielellemme. Isä ilmoittaa lapsillensa Hänen totuutensa, ystävä kertoo ystävälle hyvän sanoman. Sinun äänesi on tarpeen siellä, missä taivaan ääni ei riitä. Ole rohkea, ole nöyrä, ole läsnä.

Lepää siinä, että Hän pitää aikaa kädessään. Jos huominen huolettaa, muista Jumalan lupaus: niin kauan kuin maa pysyy, päivä ja yö eivät lakkaa. Sinun elämäsi rytmi on saman Käden alla, joka pitää aurinkoa kierroksellaan. Hän, joka on luonut taivaan ja maan, ei nuku eikä torku sinun elämäsi yllä.

Herra, kiitos siitä, että taivaasi puhuu joka päivä. Avaa korvani kuulemaan sitä saarnaa, jota olen ohittanut kiireessä. Tee minusta itsestäni todistaja, joka kertoo lapsille ja jälkipolville sinun totuutesi. Pidä minua siinä rytmissä, jonka olet asettanut, anna minun levätä siinä, että aamu ja ilta ovat sinun käsissäsi. Jeesuksen Kristuksen, kunnian kuninkaan, nimessä.

Aamen.