Päivän jae
14. kesäkuuta
Päivän jae
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
Roomalaiskirje 1:20
Lue koko luku ja ristiinviittaukset →
Jakeen tulkinta
Luomakunta todistaa Luojastaan
Näkymätön nähtävänä
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen alussa siitä, mitä Jumala on jo ilmoittanut itsestään koko ihmissuvulle. Jakeen edellä hän sanoo: »Sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.» (Room. 1:19) Päivän jae jatkaa tätä ajatusta lähes häkellyttävällä tavalla. Se, mikä on näkymätöntä, on tehty näkyväksi luomakunnan kautta.
»Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.» Jumala on kätkeytymätön niille, jotka tahtovat nähdä. Hänen tekonsa puhuvat Hänestä jokaisena päivänä, jokaisessa paikassa, jokaiselle ihmiselle.
Taivaat julistavat
Daavid katsoi yötaivasta ja kuuli sen puhuvan. »Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.» (Ps. 19:1) Hän katseli kuuta, tähtiä, niiden hiljaista kulkua, ja hänen sydämessään syntyi laulu: »Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut.» (Ps. 8:3)
Tämä julistus ei tarvitse kieltä. Se ei tarvitse kääntäjää. Tähti loistaa samalla tavalla viidakossa, autiomaassa, kaupungin ylhäällä, polaariyössä. Jokainen ihminen, joka nostaa katseensa korkeuteen, kohtaa saman todistuksen. Jesaja kutsuu meitä juuri tähän: »Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.» (Jes. 40:26)
Jumala kutsuu jokaista tähteä nimeltä. Hän tuntee ne, kantaa niitä, johdattaa niiden joukot. Sama Jumala tuntee jokaisen ihmisen, joka tähtiä katselee.
Sanalla luotu
Luomakunnan voima ei ole sen omaa. Se on Sanan voimaa. »Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.» (Ps. 33:6) Psalmi jatkaa: »Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.» (Ps. 33:9) Tämä on iankaikkisen voiman luonne, sellaisen voiman, joka ei tarvitse työkaluja, ei aikaa, ei väsymystä.
Tämä Sana, jonka kautta kaikki on tullut olevaksi, tuli lopulta lihaksi. Johannes kirjoittaa: »Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.» (Joh. 1:18) Luomakunta puhuu Luojasta, Poika ilmoittaa Isän. Paavali tiivistää saman salaisuuden: »hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.» (Kol. 2:9) Mitä tähdet vihjasivat, sen Kristus toi täyteyteen.
Ilman puolustusta
Jakeen loppu on vakava. »Niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.» Paavali ei sano tätä tuomitakseen, vaan paljastaakseen yhden totuuden, johon ihminen yhä uudelleen pakenee. Kukaan ei voi sanoa, ettei tiennyt. Luomakunta on todistanut, omatunto on todistanut. Saman apostoli vahvistaa pari lukua myöhemmin: »lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa.» (Room. 2:15)
Jeesus puhui samaa salaisuutta omasta tulemisestaan: »Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.» (Joh. 15:22) Mitä enemmän valoa, sitä enemmän vastuuta. Tähtitaivas oli ensimmäinen valo, omatunto toinen, Kristus täysi päivä.
Tämä ei ole ahdistava sana sille, joka tahtoo nähdä. Se on vapauttava sana. Jumala ei ole kätkeytynyt. Hän ei vaadi keneltäkään mahdotonta, Hän ei piiloudu vain harvoille. Hän on tehnyt itsensä löydettäväksi jokaiselle, joka tahtoo Häntä etsiä.
Mitä tämä puhuu meille tänään
Nosta katseesi. Jumala on antanut sinulle silmät nähdäksesi Hänen kätensä jälkiä. Pysähdy joskus illalla tähtitaivaan alle. Katso aamun valoa, kuuntele linnun ääntä, tarkkaile lehden suonia. Nämä eivät ole sattumaa. Ne ovat sormien tekoa, kutsuja, kuiskauksia siitä, kuka pitää kaikkea koossa.
Älä jää luomakunnan ääreen. Tähdet ovat tienviittoja, eivät päämäärää. Ne osoittavat Luojaan, eivät korvaa Häntä. Luomakunta puhuu siitä, että Jumala on. Kristus puhuu siitä, kuka Hän on. Kun olet nostanut katseesi taivaaseen, kumarra polvesi Pojan eteen, sillä Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys.
Vastaa siihen, minkä jo tiedät. Jumala on jo puhunut sinulle, monella tavalla, monina aikoina. Älä odota suurempaa merkkiä kuin se, jonka olet jo saanut. Sydän, joka vastaa pieneen valoon, saa lisää valoa. Sydän, joka kieltää annetun valon, sokeutuu siihenkin, mitä sillä jo on.
Iankaikkinen Kuningas, katoamaton, näkymätön, ainoa Jumala, kiitos siitä, että olet tehnyt itsesi nähtäväksi luomakunnassasi ja täydellisesti Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa. Avaa silmämme näkemään se, minkä olet jo paljastanut. Avaa sydämemme vastaamaan sille valolle, jonka olet meille antanut. Auta meitä kumartumaan sen Sanan eteen, jolla olet kaiken luonut, joka tuli meidän tähtemme lihaksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.