12. kesäkuuta

Sana, joka kaikui temppelin pihalla

Jeesus puhui nämä sanat lehtimajanjuhlan jälkeisinä päivinä. Temppelin naisten esipihalla oli juhlan aikana sytytetty suuret kultaiset lampunjalat, joiden valo loisti yli koko Jerusalemin. Ne muistuttivat siitä tulipatsaasta, joka oli johdattanut Israelia erämaassa. Juhlan loputtua lamput sammutettiin, esipihalle laskeutui hämärä. Juuri tähän hetkeen Jeesus astui ja sanoi: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.»

Hän ei sanonut olevansa yksi valo monien joukossa. Hän sanoi olevansa maailman valkeus. Tämä on yksi niistä Jeesuksen »Minä olen» -sanoista, joissa Hän liittää itsensä siihen samaan nimeen, jonka Mooses kuuli palavasta pensaasta. Lampunjalkojen sammuttua paljastui Se, joka ei sammu.

Pimeydessä vaeltava kansa

Profeetta Jesaja oli ennustanut tämän hetken vuosisatoja aiemmin. »Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.» (Jes. 9:2) Ihmiskunta ei ollut tilanteessa, jossa olisi vain tarvinnut hieman lisävaloa. Se vaelsi pimeydessä, kuoleman varjon maassa. Se ei tiennyt minne oli menossa.

Johannes kuvaa tätä saman evankeliuminsa alussa. »Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.» (Joh. 1:4) Hieman edempänä hän jatkaa: »Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.» (Joh. 1:9) Maailmaan tuli jotakin todellista, joka oli aikaisemmin ollut vain ennustusta, vain heijastusta, vain odotusta.

Daavid oli omassa pimeydessään huutanut tämän tarpeen. »Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.» (Ps. 18:28) Job oli kiitoksessaan todennut: »Hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.» (Job 33:28) Pimeydessä vaeltava ei pysty itse sytyttämään valoa. Valo on saatava ulkopuolelta.

Joka minua seuraa

Jeesus ei sanonut, että joka minua ihailee, joka minusta puhuu, joka minua tutkii. Hän sanoi: joka minua seuraa. Seuraaminen on liikettä, suuntautumista, askelten asettamista Hänen jälkiinsä. Se on sama sana, jolla Israelia kutsuttiin lähtemään tulipatsaan perässä, vaikka tie kulki erämaan halki.

Toisaalla samassa evankeliumissa Jeesus painottaa seuraamisen kiireellisyyttä: »Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.» (Joh. 12:35) Valoa ei käytetä paikoillaan seisten. Sitä käytetään askel askeleelta, niin pitkälle kuin se kerralla näyttää.

Lupaus on kahdenkertainen. Ensin: se ei pimeydessä vaella. Tämä on suojaus, vapautus siitä eksymisestä, joka on pimeyden varma seuraus. Sitten: hänellä on oleva elämän valkeus. Tämä on antimi, valo joka itsessään on elämää. Jeesuksen tarjoama valo ei ole pelkkä lamppu tielle, se on uusi olemisen tapa.

Tuomio ja kutsu

Johannes kirjoittaa tarkkanäköisesti siitä, miksi valoa ei aina oteta vastaan. »Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.» (Joh. 3:19) Pimeydestä ei aina tahdota pois, sillä pimeys peittää. Valo paljastaa, valo kutsuu liikkeelle, valo asettaa elämän järjestykseen, jota oma sydän ei aina halua.

Jeesus kuitenkin vakuuttaa: »Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.» (Joh. 12:46) Hänen tulemisensa tarkoitus ei ollut tuomita vaan pelastaa pimeydestä. Tuomio syntyy vain siitä, että valoa pakoillaan, ei siitä, että sitä tarjotaan.

Kun ihminen on ottanut valon vastaan, hänestä itsestäänkin tulee valoa kantava. Jeesus sanoi opetuslapsilleen vuorisaarnassa: »Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä.» (Matt. 5:14) Tämä ei ole ristiriita Hänen omien sanojensa kanssa. Hän on lähde, me olemme heijastajia. Profeetta Jesajan kutsu täyttyy seurakunnassa: »Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.» (Jes. 60:1)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä yritä sytyttää omaa lamppuasi. Pimeydessä elävä ihminen ei tee itsestään valoisaa miettimällä lujemmin, yrittämällä ankarammin, parantamalla itseään. Valo on Henkilö, ei suoritus. Käänny Hänen puoleensa, joka sanoi olevansa maailman valkeus. Hän valaisee sen, mitä sinä et omin voimin saa loistamaan.

Seuraa askel kerrallaan. Jeesus ei lupaa näyttää koko tietä etukäteen. Hän lupaa olla valkeus niille, jotka Häntä seuraavat. Sinun ei tarvitse nähdä huomista nähdäksesi seuraavan askeleen. Aseta jalkasi siihen valoon, joka on tänään edessäsi, niin seuraava askel valaistuu vuorollaan.

Älä pakene paljastumista. Valo paljastaa, niin se aina tekee. Älä pelkää sitä mitä se sinussa näyttää, sillä Hän, joka valon toi, toi myös armon. Hän ei valaise tuomitakseen, vaan vapauttaakseen. Tule valoon sellaisena kuin olet, niin Hän tekee sinusta kantajan, joka heijastaa Hänen kirkkauttaan eteenpäin niille, jotka yhä etsivät tietä.

Herra Jeesus, sinä olet maailman valkeus. Tunnustamme, että pimeydessä emme näe omaa tietämme. Tule lampuksemme tähän päivään, valaise se askel, jonka tänään pyydät meitä ottamaan. Pidä meidät seuraamassasi joukossa, ettemme rakastaisi pimeyttä, vaan vaeltaisimme valossa, jossa sinä itse olet.

Aamen.