10. kesäkuuta

Armon ylenpalttisuus

Paavali kirjoittaa Korinttin seurakunnalle keskellä keräystä, jota hän kokoaa Jerusalemin köyhille pyhille. Hän rohkaisee korinttilaisia antamaan iloisesti, ei pakotettuina. Tämän rohkaisun keskelle hän asettaa jakeen, joka kantaa koko opetuksen ytimen: »Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää.»

Jakeessa toistuu sana kaikki useaan kertaan. Kaikkea armoa, kaikessa, aina, kaikkea riittävästi, kaikkinaista hyvää. Tämä toisto ei ole sattumaa. Paavali haluaa lukijan kuulevan, ettei Jumalan antamisessa ole varauksia. Hän ei jaa armoaan niukasti, ei laske jokaista pisaraa. Hän antaa ylenpalttisesti, niin että riittävyys ei lopu ja antamisen virta voi jatkua eteenpäin.

Tämä on Jumalan luonteen mukaista. Daavid lauloi 84. psalmissa: »Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.» Jumala ei kieltäydy hyvästä. Hänen kätensä on auki niille, jotka Häntä etsivät.

Riittävyys ei ole päämäärä

Jakeen rakenne on tärkeä huomata. Jumala antaa armoa, jotta lukijalla olisi riittävästi. Riittävyys ei kuitenkaan ole päätepysäkki. Se on välivaihe. Riittävyydestä avautuu uusi suunta: voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää. Jumala ei täytä käsiäsi siksi, että ne sulkeutuisivat omasta tyytyväisyydestä, vaan siksi, että ne avautuisivat toisia kohti.

Paavali kirjoitti Filippiläisille samasta totuudesta toisin sanoin: »Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.» Filippiläiset olivat juuri lähettäneet Epafrodituksen viemään lahjan Paavalille. He olivat antaneet, vaikka heillä itsellään oli niukkaa. Juuri tähän tilanteeseen tulee lupaus, että Jumala täyttää heidän tarpeensa rikkautensa mukaisesti.

Sananlaskut tiivistää saman: »Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.» Riittävyys ei synny ihmisen kamppailusta, vaan Herran siunauksesta. Tämä vapauttaa ahdistuksesta, joka pakottaa pitämään kaiken itsellä.

Avoin käsi antajalle

Malakian kirjassa Herra kutsui kansaa koettelemaan itseään: »Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.» Sama sana ylenpalttisesti kaikuu jo Vanhassa testamentissa. Se ei ole Paavalin keksintö, vaan Jumalan luonteen ilmaus läpi Raamatun.

Sananlaskut 28:27 vahvistaa saman lain: »Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.» Tämä ei ole vaihtokauppaa Jumalan kanssa. Tämä on Jumalan valtakunnan virtausta, jossa avoin käsi pysyy täynnä, suljettu tyhjenee.

Haggai muistuttaa, kenelle kaikki lopulta kuuluu: »Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot.» Antaja ei ole koskaan oman omaisuutensa lopullinen omistaja. Hän on uskottu hoitaja sille, mikä on Herran. Tämä tieto vapauttaa pelosta, että antamalla menettää.

Hyvät teot eivät jää hedelmättömiksi

Paavalin jakeen kohde on hyvien tekojen ylenpalttisuus. Tiitukselle hän kirjoitti: »Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.» Hyvät teot ovat opittavia. Niihin kasvetaan, niihin harjaannutaan. Jumalan armo antaa voiman siihen oppimiseen.

Korinttilaisille Paavali sanoi saman luvun edellä: »Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.» Hengelliset lahjat ja aineellinen anteliaisuus eivät ole eri huoneissa. Sama armo virtaa molempiin.

Efesolaiskirje avaa Jumalan voiman mittakaavan: »Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa.» Hän on voimallinen. Sama voima, joka antaa armon, vaikuttaa uskovan sisällä myös hyvien tekojen kantamiseen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa Jumalan armoa omasta niukkuudestasi käsin. Sinulla voi olla tunne, ettei sinulla ole riittävästi annettavaksi, ei aikaa, ei voimia, ei varoja. Paavali ei lupaa, että sinusta itsestäsi löytyy lähde. Hän sanoo, että Jumala on voimallinen antamaan. Lähde ei ole sinussa, se virtaa sinun lävitsesi.

Avaa kätesi, älä sulje sitä. Riittävyys, jonka Jumala antaa, on tarkoitettu kulkemaan eteenpäin. Pidä silmäsi auki sille, missä hyvää tarvitaan tänään. Yksi auttava sana, yksi annettu hetki, yksi ojennettu kolikko voi olla juuri se kaikkinainen hyvä, johon Jumalan armo sinua tänään johdattaa.

Vaivannäkö ei ole turha. Paavali päätti edellisen kirjeen luottavaan kehotukseen: »olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.» Hyvät teot voivat tuntua pieniltä, niiden hedelmä voi olla näkymättömissä. Herrassa mikään ei katoa. Hänen armonsa kantaa työsi kohti sitä päämäärää, jonka Hän on sille asettanut.

Herra, kiitos siitä, että armosi on ylenpalttinen, ei niukka. Kiitos siitä, ettet täytä käsiäni minua varten, vaan toisten tähden. Avaa silmäni näkemään, missä tänään tarvitaan hyvää. Anna minulle rohkeutta avata käteni siellä, missä olen tottunut sulkemaan sen. Pidä sydämeni luottavaisena lupauksessasi, että et kiellä hyvää niiltä, jotka sinussa vaeltavat. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.