8. kesäkuuta

Ylhäältä tuleva

Jaakob kirjoittaa kirjeensä hajaannuksessa eläville uskoville. He kohtaavat kiusauksia, koettelemuksia, ristiriitoja sydämessään. Heille hän asettaa keskelle opetustaan jakeen, joka kantaa kaiken muun yllä kuin kirkas taivas: »Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.»

Jae alkaa kahdella sanalla, jotka asettavat lukijan oikealle paikalle. Jokainen hyvä. Ei osa, ei valittu joukko, vaan jokainen. Mikä tahansa hyvä, mitä elämässäsi tänään on, leivänpalanen pöydällä, ystävän kosketus, uusi aamu silmiesi edessä, syntien anteeksiantamus sydämessäsi, kaikki nämä virtaavat samasta lähteestä. Ne tulevat ylhäältä.

Johannes Kastaja sanoi tämän omille opetuslapsilleen, kun he hämmästelivät hänen palvelutyönsä kutistumista: »Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.» Tämä on vapauttava sana. Sinä et ole hyvyytesi alkulähde, etkä myöskään sen ylläpitäjä. Saat olla vastaanottaja, käsi auki taivasta kohti.

Valkeuksien Isä

Jaakob antaa Jumalalle nimen, joka avaa Hänen luonteensa: valkeuksien Isä. Hän on tähtien, auringon, kuun luoja, mutta vielä syvemmin, Hän itse on valo. Johannes vahvistaa saman ensimmäisessä kirjeessään: »Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.» Tämä ei ole vertaus vaan olemus.

Jeesus kantoi tämän saman valon maailmaan. »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» Isän valo ei jäänyt etäisyyteen, se tuli ihmiseksi, käveli pölyisillä teillä, kosketti sokeiden silmiä. Valkeuksien Isä on samalla auringon Luoja ja Jeesuksen Isä.

Daavid lauloi tästä samasta lähteestä psalmissaan: »Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.» Jumala ei ole valon Isä siksi, että Hän jakaisi pieniä paloja itsestään. Hän on valon Isä siksi, että jokainen säde löytää alkunsa Hänestä.

Ei vaihteen varjoa

Aurinko liikkuu taivaalla, varjot pitenevät ja lyhenevät, kuu vaihtaa muotoaan, tähdet kiertävät vuodenaikojen mukaan. Jaakob käyttää tätä kuvaa kääntääkseen sen ympäri: Isä, joka on valkeuksien luoja, ei itse vaihtele kuten luomansa valot. Hänen tykönään ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Malakian kautta Jumala ilmoitti saman muuttumattomuuden: »Sillä minä, Herra, en muutu.» Mooseksen kirjassa Bileam julisti: »Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?» Heprealaiskirje kantaa saman totuuden Pojasta: »Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.»

Tämä on koko jakeen sydän. Jos Jumala muuttuisi, jokainen lahja olisi epävarma. Tänään saatu hyvyys voisi huomenna olla peruutettu. Koska Hän ei muutu, Hänen antinsa lepää saman luonteen päällä. Aamun manna ei muutu illalla myrkyksi, koska Antaja ei muutu.

Antaja, joka antaa lapsilleen

Jeesus avasi Isän sydämen omilla sanoillaan: »Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!» Luukas kertoo saman lupauksen toisilla sanoilla, suurinta lahjaa kohti suunnaten: »taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!»

Sananlaskut tiivistää tämän viisauden saamisen: »Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.» Jaakob itse jatkaa samaa teemaa kirjeessään: »ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.» Lahja kantaa antajansa luonnetta.

Suurin lahja, johon Paavali Efesolaiskirjeessä viittaa, virtaa samasta lähteestä: »armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja.» Pelastus ei ole palkka eikä saavutus, se on lahja. Se tulee samalta valkeuksien Isältä, samalla muuttumattomalla rakkaudella.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Nosta katseesi lähteelle. Helpot päivät ja vaikeat päivät käyvät yli ihmissydämen. Helpot on helppo lukea omaksi ansioksi, vaikeat on helppo lukea Jumalan etäisyydeksi. Tämä jae kutsuu nostamaan katseen ylös. Hyvät annit virtaavat alas Isältä, jonka kasvot ovat sinua kohti, vaikka pilvet peittäisivät taivaan.

Lepää muuttumattomuuden päällä. Sinun tuntemuksesi vaihtelevat, olosuhteesi vaihtelevat, oma sydämesi heilahtelee aamusta iltaan. Isä ei vaihtele. Hänessä ei ole edes varjoa siitä, mitä muutos olisi. Lepää tämän päällä, kun oma maaperäsi tuntuu liikkuvalta.

Pyydä rohkeasti. Jeesus rohkaisi pyytämään, sillä Isä antaa hyviä lahjoja niille, jotka pyytävät. Älä lähesty Häntä epäröiden, ikään kuin Hänen mielialansa olisi tänään toinen kuin eilen. Sama Isä, sama valo, sama antamisen halu. Tule, pyydä, ota vastaan.

Valkeuksien Isä, kiitos siitä, että jokainen hyvä, minkä tänään näen elämässäni, virtaa sinun kädestäsi. Kiitos siitä, että sinussa ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa. Pidä minua kiinni muuttumattomuudessasi silloin, kun oma sydämeni horjuu. Anna minulle viisautta ylhäältä, Pyhää Henkeä, ja ennen kaikkea pelastuksen lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen nimessään.

Aamen.