7. kesäkuuta

Daavidin ylistyslaulu

Psalmi 145 on Daavidin viimeisiä lauluja, jonka hän nimitti itse ylistyslauluksi. Se on ainoa Psalttarin laulu, jonka otsikossa esiintyy heprealainen sana tehilla, ylistys. Vanhassa juutalaisessa perinteessä tämä psalmi luettiin kolme kertaa päivässä, sillä uskottiin, että se, joka näin tekee, saa osansa tulevasta maailmasta. Psalmin sydämessä on jae, joka avautuu kuin ikkuna Jumalan luonteeseen: »Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.»

Jakeessa on kaksi sanaa, jotka kantavat sen koko painon. Ensimmäinen on hyvä, toinen on kaikille. Hyvyys ilman laajuutta jäisi vain Jumalan ominaisuudeksi, joka koskisi joitakin valittuja. Laajuus ilman hyvyyttä jäisi pelkäksi vallaksi, joka ulottuisi kaikkialle ilman lämpöä. Daavid liittää nämä erottamattomasti yhteen. Herran hyvyys ei tunne rajoja, eikä Hänen valtansa kanna mitään muuta kuin hyvyyttä.

Turva ahdistuksen päivänä

Profeetta Nahum eli aikana, jolloin Assyria oli murskannut kansoja ympärillään, jolloin pelko täytti kaupungit. Juuri tähän pimeyteen hän kirjoitti: »Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.» Tämä ei ole sentimentaalinen vakuutus. Se on profeetallinen julistus siitä, että Jumalan hyvyys kestää senkin päivän, jolloin maailma näyttää romahtavan.

Nahumin sana turva tarkoittaa kirjaimellisesti linnoitusta, vuoren huipulla olevaa pakopaikkaa. Herran hyvyys ei ole pehmeä tyyny vaan vahva linnoitus. Ahdistuksen päivänä lukija ei tarvitse selitystä, hän tarvitsee paikan johon paeta. Daavidin ja Nahumin sanat osoittavat samaan suuntaan: Herra itse on tämä paikka.

Nahum lisää vielä yhden lauseen, joka kantaa lohduksi: »hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.» Tuntemus tässä ei ole tiedollista vaan suhteen tuntemista. Herra ei katsele luottavaisia kaukaa, Hän tuntee heidät nimeltä, askel askeleelta. Tämä on hyvyyden konkreettinen muoto, että keskellä myrskyä on Joku, joka tuntee sinut.

Armo pysyy iankaikkisesti

Psalmi 100:5 kantaa saman totuuden ylistyslauluun: »Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.» Hyvyys liitetään tässä armoon ja uskollisuuteen. Ne eivät ole erillisiä ominaisuuksia, vaan saman luonteen eri puolia. Hyvyys on se mitä Herra on, armo on miten Hän kohtelee meitä, uskollisuus on miten Hän pysyy.

Sana iankaikkisesti ulottaa armon yli kaikkien sukupolvien. Se mitä Jumala oli Aabrahamille, sitä Hän on tänään niille jotka uskovat. Se mitä Hän oli Daavidille raskaina hetkinä, sitä Hän on lukijalle tämän päivän raskaudessa. Polvesta polveen tarkoittaa, ettei mikään aikakausi voi kuluttaa Hänen uskollisuuttaan loppuun.

Aurinko niin pahoille kuin hyvillekin

Jeesus avaa Vuorisaarnassa Isän hyvyyden laajuuden tavalla, joka pysäyttää: »Että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.» Tämä on Daavidin kaikille-sanan paljastus. Hyvyys ulottuu sinnekin, missä sitä ei ansaita, sinnekin, missä sitä ei tunnusteta.

Jeesus opettaa tämän opetuksen yhteydessä rakkaudesta vihollisia kohtaan. Isän hyvyys on malli, jota Hänen lapsensa kutsutaan heijastamaan. Aurinko nousee aamulla kaikkien yli, ei vain niiden, jotka rukoilivat sitä. Sade kastelee maan ilman valikointia. Herran hyvyys on tällaista, vapaata laskelmoinnista, vapaata ehdoista, vapaata ihmisen kelvollisuudesta.

Tämä ei tarkoita, että pahuus ja vanhurskaus olisivat Jumalalle samantekeviä. Se tarkoittaa, että hyvyys virtaa Hänen luonteestaan, ei meidän ansioistamme. Juuri tämä on evankeliumin sydän. Kristus kuoli vielä syntisten puolesta, kun olimme vihollisia. Jos hyvyys odottaisi ansaitsemista, kukaan ei sitä koskaan saisi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on luottamuksen kutsu. Jos Herra on hyvä kaikille, Hän on hyvä myös sinulle. Älä rakenna kuvaa Jumalasta omien pelkojesi varaan, äläkä toisten epäonnistumisten varaan. Daavid ja Nahum ja Jeesus puhuvat saman äänen kanssa: Herra on hyvä. Tämä on perusta, jolle koko elämä saa levätä.

Toinen on hyvyyden heijastaminen. Jeesus kutsuu meitä Isän lapsiksi siinä, että hyvyys ulottuu Hänessä rajojen yli. Hyvyytesi ei saa katsoa, onko kohde sen ansainnut. Aurinko nousee tänäänkin pahoille ja hyville. Anna oman hyvyytesi seurata Isän mallia, vapaana laskelmoinnista, vapaana ehdoista.

Herra, kiitos siitä, että hyvyytesi ei tunne rajoja. Sinä olet linnoitus ahdistuksen päivänä, sinä tunnet ne, jotka sinuun luottavat. Anna minun tänään levätä hyvyytesi varassa, anna sen virrata minun kauttani niihinkin, jotka eivät sitä ansaitse. Opeta minua olemaan Isäni lapsi siinä, miten kohtaan toista ihmistä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.