6. kesäkuuta

Kauneus aikansa sisällä

Saarnaaja katselee elämää auringon alla. Hän on nähnyt syntymisen ja kuolemisen, istuttamisen ja kitkemisen, itkun ja naurun. Hän on todennut, että jokaisella on aikansa, jokaisella hetkellä paikkansa. Tämän pohdinnan keskeltä nousee jae, joka avaa ihmisen olemassaolon syvimmän jännitteen: »Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.»

Jokaisella Jumalan teolla on oma aikansa, jonka sisällä se on kaunis. Liian aikaisin tai liian myöhään katsottuna sama teko voi näyttää käsittämättömältä. Ihminen elää ajassa, joka kulkee yhteen suuntaan, hän näkee yhden hetken kerrallaan, ei kokonaisuutta. Jumala näkee kaiken yhtaikaa, Hänen edessään aika on auki kuin avattu kirja.

Saarnaaja toistaa saman havainnon myöhemmin kahdeksannessa luvussa: »ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.» (Saarn. 8:17) Tutkiminen on hyvää, sen rajat tunnustaminen vielä parempaa.

Iankaikkisuus sydämeen pantuna

Jakeen keskellä on lause, joka on yksi Vanhan testamentin syvimmistä havainnoista ihmisestä: »myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.» Jumala on luonut ihmiseen kaipuun, joka ei mahdu aikaan. Eläin ei kysy mistä se tuli tai minne se menee. Ihminen kysyy. Ihmisessä on jano, jonka ohitse vuosikymmenet menevät, eikä se sammu.

Saarnaaja sanoo seitsemännessä luvussa: »Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.» (Saarn. 7:29) Sydämeen pantu iankaikkisuus ohjaa etsimään. Jos etsijä ei löydä Jumalaa, hän etsii korvikkeita. Maailma on täynnä kaipuuta, joka on alun perin tarkoitettu Hänelle, mutta on suuntautunut moneen muuhun.

Paavali todistaa samasta kaipuusta Roomalaiskirjeessään: »se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä.» Jumalan iankaikkinen voima näkyy Hänen teoissaan, ihmisen sisällä on antenni, joka on viritetty ottamaan tämä viesti vastaan.

Tutkimattomat tiet

Jakeen loppu on rehellinen tunnustus: »mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.» Tämä ei ole epätoivon huudahdus vaan viisauden lepo. Sama totuus kaikuu Jobin kirjasta: »Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?» (Job 11:7)

Paavali laulaa tästä saman ihmettelyn: »Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!» (Room. 11:33) Käsittämättömyys ei ole esteen kieltä vaan ylistyksen kieltä. Hän on niin suuri, ettei mahdu meidän mittapuihimme.

Käsittämättömyys ei tarkoita, että Jumalan teoissa olisi sattumaa. Mooses lauloi viimeisessä laulussaan: »Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.» (5. Moos. 32:4) Se mitä emme ymmärrä, on yhä täydellistä, vaikka emme näe sen muotoa.

Kaiken hän on tehnyt hyvin

Luomiskertomus päättyy Jumalan omaan arvioon: »Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.» (1. Moos. 1:31) Psalmista lauloi tästä samasta hyvyydestä: »Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.» (Ps. 104:24)

Sama todistus kantoi Jeesuksen ympärille, kun ihmiset näkivät Hänen tekonsa. Markus kertoo, kuinka kansa hämmästyi ylenmäärin ja sanoi: »Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.» (Mark. 7:37) Sama hyvyys, joka kantoi luomista, kantaa lunastusta. Kristuksessa nähdään konkreettisesti se, mitä Saarnaaja sanoi: kauneus omassa ajassaan, viisaus omassa hetkessään.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä tuomitse Jumalan tekoa keskeneräisenä. Jakeen lupaus on, että jokainen Hänen tekonsa on kaunis aikanansa. Sinä voit nähdä elämästäsi vain palan kerrallaan. Se mikä tänään näyttää sotkulta voi olla kankaan nurja puoli, jonka kuvio paljastuu vasta valmiina. Lepää siinä, ettet vielä näe loppua, vaikka Hän jo näkee.

Kuule kaipuuta sydämessäsi. Iankaikkisuus on pantu sinun sisääsi. Se nälkä, joka ei tyydy rahaan, maineeseen, ihmissuhteisiin tai saavutuksiin, ei ole vika sinussa, se on muistutus alkuperästäsi. Älä tukahduta tätä kaipuuta tämän maailman huolilla ja rikkauden viettelyksellä, jotka Jeesuksen sanoin tukahduttavat sanan hedelmättömäksi (Matt. 13:22).

Anna käsittämättömyyden johtaa ylistykseen. Jos ymmärtäisit Jumalan kokonaan, Hän olisi sinun kokoisesi. Käsittämättömyys ei ole uskon vihollinen, se on uskon lepo. Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää (Job 5:9), eikä sinun tarvitse käsittää niitä kaikkia voidaksesi turvata Häneen.

Herra, kiitos siitä, että olet pannut iankaikkisuuden sydämeeni. Anna minun kuulla sitä kaipuuta tänään, älä anna sen hukkua maailman äänten alle. Opeta minut luottamaan sinuun silloin, kun en näe alkua enkä loppua. Sinä teet kaiken kauniisti aikanasi, anna minun levätä siinä ajassa, jonka olet minulle antanut. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.