5. kesäkuuta

Laulu, joka alkaa armosta

Psalmi 89 on esrahilaisen Eetanin mietevirsi, pitkä laulu, joka kulkee kahden maiseman halki. Sen alku kohoaa Jumalan uskollisuuden ylistykseen, sen loppu painuu syvälle kansan ahdistukseen. Juuri tämän laulun avauksessa nousee jae, joka kantaa koko psalmin painon: »Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin.»

Eetan ei aloita laulua oman tilanteensa kuvauksesta. Hän aloittaa Jumalan luonteen tunnustamisesta. Hän asettaa kaiken muun tämän tunnustuksen alle. Ennen kuin hän puhuu siitä, mikä on särkynyttä, hän puhuu siitä, mikä pysyy. Tämä on uskon järjestys, joka kantaa myös meidät vaikeiden päivien lävitse.

Armo, joka on rakennettu

Sana rakennettu on merkityksellinen. Eetan ei sano, että armo on tunne, joka tulee ja menee. Hän ei sano, että armo on lupaus, jonka voimassaolo riippuu olosuhteista. Hän käyttää rakentamisen sanaa, samaa, jota käytetään temppelin pystyttämisestä, talon perustamisesta, kaupungin muurien kohottamisesta. Armo on rakenne, joka on pystytetty, kivi kiveltä, ikiajoiksi.

Tämän rakennuksen perustaja ei ole ihminen. Sen suunnittelija ei ole sattuma. Eetan sanoo: sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. Perustus on Jumalan oman käden työ. Hän on itse asettanut sen paikalleen, eikä mikään luotu voima voi sitä järkyttää. Armo lepää siellä, missä ihmisen kädet eivät ulotu sitä koskettamaan.

Heprean sana chesed, joka tässä käännetään armoksi, kantaa mukanaan liiton uskollisuuden, sitoutuneen rakkauden, sellaisen suosion, joka ei ole ansaittu eikä menetettävissä. Tämä armo on liitossa rakennettu. Se ei ole tunteen oikku, se on Jumalan luonteen pysyvä rakenne.

Perustettu taivaisiin

Eetanin kuvasto on huomionarvoinen. Tavallisesti perustus on alimpana, kallion sisässä, maan syvyydessä. Talo nousee perustuksen päälle. Tässä jakeessa järjestys on käännetty. Perustus on taivaissa, ja sen päälle rakentuu kaikki näkyvä. Jumalan uskollisuus ei lepää maan päällä, se kannattaa maan päällä olevaa.

Daavid näki saman korkeuden Psalmissa 36:5: »Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.» Armo ei ole pieni, se ei ole rajattu, se ei ole inhimillisten mittojen mukainen. Sen ulottuvuus on taivaallinen. Kun ihminen mittaa armoa omilla mitoillaan, hän pettyy aina. Kun hän nostaa katseensa sinne, missä armo on perustettu, hän näkee, ettei sen loppua ole.

Tämä korkeus on lohduttava juuri silloin, kun maan päällä kaikki tuntuu järkkyvän. Valtakunnat horjuvat, ihmissuhteet murenevat, oma sydän pettää lupauksensa. Taivaassa perustettu armo ei kuitenkaan järky näiden mukana. Se pysyy, koska sen perustaja pysyy.

Tunnustuksen rohkeus

Jakeen ensimmäiset sanat ovat »Minä sanon». Tämä on tunnustus, joka tehdään ääneen. Eetan ei jätä armon totuutta hiljaiseksi ajatukseksi sydämensä pohjaan. Hän puhuu sen julki. Hän asettaa sen sanoiksi, jotka kantavat myös toisille.

Tunnustaminen on uskon tekoa. Kun ihminen sanoo ääneen sen, mitä Jumala on, hän asettaa itsensä saman totuuden alle. Hän muistuttaa itseään siitä, minkä silmät joskus unohtavat nähdä. Hän kutsuu myös ympärillään olevat saman tunnustuksen piiriin. Heprealaiskirjeen kehoitus toivon tunnustuksesta nousee samasta lähteestä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Aseta perustus oikein. Elämä rakentuu sen päälle, mitä pidät perustuksena. Jos perustuksena on oma kykysi, omat olosuhteesi, oma uskollisuutesi, rakennus järkkyy ensimmäisen myrskyn alla. Jos perustuksena on Jumalan armo, joka on rakennettu ikiajoiksi taivaisiin, rakennus kestää, vaikka sen seinät joskus tärisevät. Tarkista tänään, minkä päälle olet asettanut painosi.

Nosta katse oman tilasi yli. Eetanin laulu opettaa, että uskon ensimmäinen liike ei ole olosuhteiden tarkastelu, vaan Jumalan luonteen tunnustaminen. Kun aloitat päiväsi katsomalla armon perustusta taivaissa, näet myös maalliset asiat oikeissa mittasuhteissa. Pieni näyttää pieneltä, suuri säilyttää kokonsa, mutta mikään ei näytä ylitse Jumalan armon.

Sano se ääneen. Tunnusta tämän päivän aikana ainakin kerran ääneen, että Herran armo kantaa sinua. Älä jätä sitä pelkäksi sisäiseksi tunteeksi. Sano se. Sanottu tunnustus rakentaa sydäntä, joka tunnustaa, ja se rakentaa myös niitä, jotka kuulevat.

Herra, kiitos siitä, että armosi on rakennettu ikiajoiksi, ettei sen perustusta voi mikään luotu järkyttää. Auta minua tänään nostamaan katseeni siihen taivaalliseen perustukseen, jonka itse olet asettanut. Anna minulle rohkeus tunnustaa sinun uskollisuutesi ääneen, silloinkin kun maa allani tuntuu liikkuvalta. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.