4. kesäkuuta

Valon kutsu vuorella

Jeesus istui vuorenrinteellä, edessään opetuslapset, ympärillään kansa, joka oli tullut kuulemaan. Vuorisaarnan alkujakeet olivat juuri kuullut: autuaita ovat hengellisesti köyhät, murheelliset, sävyisät, vanhurskautta isoavat. Sitten Hän käänsi puheensa tähän: »Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.»

Tämä jae seuraa välittömästi sitä, missä Jeesus kutsui opetuslapsiaan maailman valkeudeksi ja kaupungiksi vuoren laella. Hän ei pyytänyt heitä tulemaan valkeudeksi, Hän ilmoitti heidän olevan sitä. Kysymys ei ollut siitä, syttyisikö valo, vaan siitä, peittäisivätkö he sen vai antaisivatko sen loistaa.

Mistä valo tulee

Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: »Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.» Valo ei synny uskovassa itsessään. Se on Jumalan oma luonto, joka heijastuu niistä, jotka ovat tulleet Hänen yhteyteensä.

Paavali sanoo saman efesolaisille: »Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.» Huomaa, että hän ei sano uskovien olleen pimeydessä, vaan olleen pimeys. Muutos on totaalinen. Sama Johannes vahvistaa: »jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.»

Jesaja näki tämän kirkastumisen jo vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää: »Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.» Valo lankeaa ylhäältä, uskova ainoastaan nousee siihen. Tämän jälkeen profeetta jatkaa: »Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.» Valon näkyminen vetää kansoja Herran puoleen.

Hyvät teot todistuksena

Jeesus liittää valon loistamisen näkyviin tekoihin. Ei sanoihin, ei mielipiteisiin, vaan tekoihin. Pietari kirjoittaa hajalleen joutuneille uskoville: »vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.»

Pakanat tarkkasivat. He katsoivat, miten kristityt elivät arjessaan, miten he kohtelivat orjia ja vapaita, miten he puhuivat vihollisistaan, miten he kantoivat kärsimystä. Pietari palaa samaan kolmannessa luvussaan: »Pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.»

Tiitukselle Paavali antaa saman kehotuksen henkilökohtaisena tehtävänä: »Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta.» Opetus ja elämä eivät saa erota toisistaan. Filippiläiskirjeessä uskovia kuvataan loistavan »niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa», keskellä kieroa, nurjaa sukukuntaa.

Että Isää ylistettäisiin

Päivän jakeen ydin on viimeisessä lauseessa. Valo ei loista uskovan oman maineen tähden, vaan että ihmiset »ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.» Tämä erottaa kristillisen hyvän teon kaikesta hurskaasta itsekiillottelusta. Vuorisaarnan seuraavassa luvussa Jeesus varoittaa tekemästä vanhurskauttaan ihmisten edessä siksi, että heitä katseltaisiin. Ristiriita on näennäinen. Ero on sydämen suunnassa.

Jeesus itse sanoi Johanneksen 15:8: »Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.» Hedelmä syntyy oksassa, joka pysyy viinipuussa. Uskova ei tuota hedelmää ponnistelemalla, vaan pysymällä. Hyvät teot ovat hedelmää, eivät juurta. Ne kasvavat siitä elämästä, joka virtaa Kristuksesta.

Pietari muistuttaa, että tämän tehtävän hinta saattaa olla solvauksia: »Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.» Valo paljastaa pimeyden, eikä pimeys aina ota sitä vastaan kiitoksella. Silti Henki itse lepää niiden päällä, jotka loistavat Kristuksen tähden.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinun ei tarvitse keksiä valoa. Jos olet Kristuksessa, valo on jo sinussa. Tehtäväsi ei ole tuottaa kirkkautta vaan poistaa sen tieltä se, mikä peittää sen. Pyhän Hengen työ on puhdistaa astiaa, jotta valo loistaisi esteettä. Älä huolehdi, oletko tarpeeksi kirkas. Huolehdi siitä, ettet aseta vakkaa sen päälle.

Hyvät teot eivät ole esitys, vaan hedelmä. Älä mieti, miten saisit ihmiset katsomaan sinua. Mieti, miten pysyt itse Kristuksessa, miten kuulet Hänen ääntään, miten annat Hänen rakkautensa virrata sinun kauttasi lähimmäisellesi. Hedelmä kasvaa siellä, missä juuri pysyy maassa, vaikka oksa ei näkisi sitä.

Anna ylistyksen kuulua Isälle. Kun joku kiittää sinua hyvyydestäsi, käännä katse siihen, mistä hyvyys tulee. Älä omista sitä, mikä ei sinulle kuulu. Tämä on valon vapauden salaisuus, valo loistaa ilman painetta, sillä sen lähde on toinen kuin loistava. Sinä saat olla peili, et aurinko.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että sinä olet maailman valkeus ja että olet kutsunut meidät heijastamaan sitä. Puhdista meidät kaikesta, mikä peittää sinun valoasi elämässämme. Anna meidän vaeltaa niin, että ihmiset näkisivät Isän kasvot meidän tekojemme takaa, eivät meidän kasvojamme. Henki kirkkauden, lepää meidän päällämme silloinkin, kun valo tuo solvauksia. Sinun nimessäsi.

Aamen.