1. kesäkuuta

Laulu Luojalle

Psalmi 104 on yksi Vanhan testamentin suurimmista luomislauluista. Sen kirjoittaja kulkee silmillään läpi koko luodun todellisuuden, taivaan pilvistä meren syvyyksiin, vuorten lähteistä leijonan saalistukseen, ihmisen työpäivästä öiseen lepoon. Keskellä tätä laulua puhkeaa ilmoille huudahdus: »Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.»

Tämä ei ole tieteellinen selostus eikä filosofinen pohdinta. Se on hämmästyksen huuto. Kirjoittaja on katsonut ympärilleen niin pitkään, että hänen sydämensä ei enää kestä hiljaisuutta. Hänen on pakko sanoa ääneen se, mitä silmät näkevät: kaikki tämä on tehty, eikä se ole tehty sattumalta, se on tehty viisaasti.

Viisaudella vahvistettu maa

Jeremia avaa tämän viisauden saman sanoituksen kautta: »Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa.» (Jer. 10:12) Maa ei lepää sattumalle, vaan viisaudelle. Taivaat eivät ole hajalleen heitettyjä tähtipisteitä, vaan taidolla levitetty kangas.

Psalmin 136:5 kertoja toistaa saman: »Häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Daavid katsoo yötaivasta ja kuiskaa: »Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut.» (Ps. 8:3) Tähdet eivät ole vain valoja, ne ovat sormenjälkiä.

Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvaa tämän viisauden työn alkujuuren. »Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.» (1. Moos. 1:25) Jokainen laji oli mietitty, jokainen olento oli paikallaan, jokainen kokonaisuus oli hyvä Luojan silmissä.

Herran on maa

Psalmi 104:24 ei pysähdy vain ihmettelemään luomakuntaa. Se nimeää sen omistajan. »Maa on täynnä sinun luotujasi.» Sinun. Daavid vahvistaa saman omassa virressään: »Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.» (Ps. 24:1)

Aasafin psalmissa Herra puhuu itse: »Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.» (Ps. 50:10) Vähän myöhemmin Hän jatkaa: »Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.» (Ps. 50:12) Luoja ei ole luotujensa varassa. Luodut ovat Hänen varassaan.

Tämä omistus muuttaa katseen. Kun astut metsään, et astu omistamattomaan tilaan, vaan toisen pihaan. Kun katsot lintua ikkunan takana, et katso anonyymiä otusta, vaan Herran luotua. Maailma ei ole esine, jota käytämme, vaan temppeli, jossa kuljemme. Jokainen kivi laulaa Tekijälleen.

Tutkimaton viisaus

Daavid huutaa toisessa psalmissa: »Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.» (Ps. 40:5) Luetella ei voi, julistaa täytyy.

Paavali kohtaa saman rajan Roomalaiskirjeessään: »Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!» (Room. 11:33) Apostoli, joka on opettanut kymmenen luvun verran Jumalan suunnitelmaa, kumartaa lopulta sen edessä, mitä ei voi loppuun ymmärtää.

Tämä viisaus ei jäänyt vain luomakuntaan. Se tuli näkyväksi seurakunnan kautta. »Että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon.» (Ef. 3:10) Sama Jumala, joka teki taivaat taidollansa, tekee nyt taidollansa seurakuntaa Kristuksessa. Luomistyö ja lunastustyö ovat saman käden työtä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on ihmettelyn lupa. Lukija, sinulla on lupa pysähtyä. Sinulla on lupa katsoa puuta ikkunan takana niin pitkään, että se alkaa puhua sinulle Luojastaan. Sinulla on lupa hämmästyä. Ihmettelyssä ei ole vähemmän hengellisyyttä kuin rukouksessa, se on rukouksen toinen muoto.

Toinen on kiitollisuuden tie. Psalmi 107:31 kutsuu: »Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.» Luotu maailma ei ole vain todistus Jumalan olemassaolosta, se on lahja sinulle. Aamuvalo, leivän maku, vesi lasissa, ystävän ääni, kaikki on annettua. Kiitollisuus on luonnollisin vastaus annetulle.

Kolmas on luottamuksen kasvu. Sama Jumala, joka on viisaasti tehnyt kaiken näkyvän, tekee viisaasti myös sinun elämääsi. Hän, joka asetti tähdet paikoilleen, asettaa sinunkin päiväsi. Hän, joka pitää huolen pienestä linnusta, pitää huolen sinusta. Luomistyön viisaus on lupaus siitä, että Hän tietää, mitä tekee.

Herra, kiitos siitä, että tekosi ovat moninaiset, kiitos siitä, että olet tehnyt ne kaikki viisaasti. Avaa silmäni näkemään luomakuntaa niin kuin sinä sen näet, hyvänä työnäsi. Opeta minua luottamaan, että sama viisaus, joka kantaa taivaita ja maata, kantaa myös minun päiväni. Jeesuksen Kristuksen, kaiken Luojan ja Lunastajan, nimessä.

Aamen.