25. toukokuuta

Rukous Kolossan seurakunnan puolesta

Paavali kirjoittaa Kolossan seurakunnalle vankilasta. Hän ei ole koskaan käynyt kaupungissa, kuullut on heistä Epafraan kautta. Heti kirjeen alussa hän kertoo, mitä hän rukoilee heidän puolestaan lakkaamatta. Hän pyytää, että heidät täytettäisiin Jumalan tahdon tuntemisella, kaikella hengellisellä viisaudella ja ymmärryksellä.

Tämän rukouksen tarkoitus tiivistyy päivän jakeeseen: »Vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta.» Tämä yksi lause kantaa neljä asiaa, jotka kuuluvat yhteen erottamattomasti: arvollinen vaellus, otollinen elämä, hedelmän kantaminen, kasvaminen tuntemisessa. Nämä eivät ole neljä erillistä päämäärää, vaan saman elämän neljä puolta.

Kutsumuksen arvon mukaan

Arvollinen vaellus ei tarkoita ansaitsemista. Se tarkoittaa vastaavuutta. Paavali kirjoittaa efesolaisille saman ajatuksen: »Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii.» Kutsumus on annettu, se on jo olemassa. Vaellus mukautuu siihen, mitä on jo lahjana saatu.

Lapsi, joka on otettu kuninkaan perheeseen, ei elä kerjäläisenä kadulla. Hän ei joudu ansaitsemaan asemaansa, hän vain elää sen mukaisesti, mitä hän on. Sama on uskovan elämässä. Kristus on lunastanut meidät, asettanut meidät Jumalan lapsiksi. Arvollinen vaellus on yksinkertaisesti elämistä siten kuin lapsi, joka tietää kuka hänen Isänsä on.

Hänelle otollisesti

Toinen jakeen sana on otollisuus. Se tarkoittaa Jumalalle mielenmukaista, sellaista, joka tuottaa Hänelle iloa. Heprealaiskirjeen päätösrukouksessa tämä avataan kauniisti: »Hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta.»

Huomaa lauseen rakenne. Jumala itse vaikuttaa meissä sen, mikä on Hänelle otollista. Otollisuus ei ole sitä, että puristamme ulos elämästämme jotain, mikä kelpaisi Hänelle. Se on sitä, että Hän tekee meissä työtään, ja tämä työ kelpaa Hänelle, koska se on Hänen omaa työtään. Sananlasku tiivistää saman lupauksen: »Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.»

Johannes kirjoittaa kirjeessään, että otollisuus liittyy elävään rukousyhteyteen: »mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.» Heprealaiskirje muistuttaa, ettei otollisuus ole vain hengellistä erityisyyttä, vaan myös arjen tekoja: »älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.»

Hedelmää kantaen, tuntemisessa kasvaen

Hedelmä on kuva, jota Jeesus käytti Johanneksen 15. luvussa rakkaimpana kuvanaan opetuslapseudesta. »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi.» Hedelmä ei ole suoritus, se on seuraus elämästä, joka pysyy viinipuussa. Saman luvun aiemmassa jakeessa Jeesus sanoo: »Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.»

Paavali avaa hedelmän sisällön Galatalaiskirjeessä: »Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.» Hedelmä on luonne, joka kasvaa Hengen vaikutuksesta. Sitä ei voi teeskennellä, sitä ei voi suorittaa, sen voi vain antaa kasvaa siinä, kuka pysyy yhteydessä.

Tähän liittyy jakeen viimeinen sana, kasvaminen Jumalan tuntemisen kautta. Pietari kirjoittaa: »Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään.»

Tunteminen tässä ei tarkoita tietoa Hänestä, vaan tietoa Häntä. Se on kasvavaa, syvenevää, henkilökohtaista. Mitä paremmin opit tuntemaan Hänet, sitä enemmän muutut Hänen kaltaisekseen. Tessalonikalaiskirje vahvistaa, että vaellus on jotain, jossa kasvetaan: »niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Vaellus on kokonaisuus, ei suoritus. Älä erottele elämääsi hengelliseen ja muuhun. Päivän jae sitoo yhdeksi langaksi neljä asiaa, jotka kuuluvat yhteen. Arvollinen elämä syntyy otollisesta sydämestä, otollinen sydän kantaa hedelmää, hedelmä kasvaa Jumalan tuntemisen syvenemisessä. Mikään näistä ei elä yksin.

Hedelmä on seuraus, ei tavoite. Älä yritä tuottaa hedelmää voimallasi. Pysy viinipuussa, pysy Jeesuksen yhteydessä Sanan ja rukouksen kautta, anna Pyhän Hengen tehdä työtään. Hedelmä kasvaa silloin kuin huomaamatta, ja muut näkevät sen ennen kuin sinä itse.

Tunne Hänet syvemmin tänään kuin eilen. Ei riitä, että tunnet Hänet kerran. Pietari puhuu lisääntymisestä, Paavali kasvamisesta, Tessalonikalaiskirje varttumisesta. Jumalan tunteminen on elinikäinen tie, jolla huomispäivä saa olla syvempi kuin tämä. Avaa Sana tänään, niin kuin se olisi ensimmäistä kertaa, anna Hänen näyttää itsensä uudestaan.

Herra, anna meidän vaeltaa edessäsi sen kutsumuksen arvon mukaan, jonka olet meille lahjoittanut. Vaikuta meissä se, mikä on sinulle otollista, anna hedelmän kasvaa elämässämme sinun Henkesi työnä. Vedä meitä syvemmin tuntemiseesi, jotta jokainen päivä toisi meidät lähemmäs sinua. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.