24. toukokuuta

Mooseksen rukous

Psalmi 90 kantaa otsikkonaan harvinaisen merkinnän: »Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.» Se on koko Psalmien kirjan vanhin laulu, syntynyt erämaavaelluksen keskellä, kansan keskellä, joka kulki kohti maata, jota se ei vielä nähnyt. Mooses katseli ihmiselämän lyhyyttä, päiviä jotka kuluivat kuin ruoho. Hän näki vaivannäköä, jonka hedelmät jäivät usein toisille.

Tämän pohdinnan päätteeksi nousee psalmin viimeinen jae, päivän jae: »Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.» Mooses ei pyydä lisää vuosia. Hän pyytää, että ne vuodet, jotka annetaan, kantaisivat hedelmää, joka kestää.

Jakeessa pyyntö toistetaan kahdesti. Tämä ei ole sanojen puutetta, vaan sydämen täyttymystä. Mooses tietää, mitä on rakentaa hiekkaan. Hän on nähnyt egyptiläisten suurtyöt, hän on nähnyt kultaisen vasikan. Vain se työ kestää, jolle Herra antaa siunauksensa.

Laupeus ennen menestystä

Pyyntöjen järjestyksellä on merkitys. Ensin Mooses pyytää laupeutta, vasta sitten työn menestystä. Tämä järjestys ei käänny. Ihmissydän haluaa usein kysyä ensin, onnistuvatko hankkeeni, ja vasta sitten muistaa Antajan. Mooses kääntää järjestyksen ympäri. Ilman Herran laupeutta menestyskin osoittautuu tyhjäksi.

Jesaja näki saman totuuden omasta näkökulmastaan: »Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.» (Jes. 26:12) Profeetan silmissä jokainen onnistunut työ paljastui lopulta Jumalan työksi. Ihminen sai olla välineenä, kättenä, joiden kautta taivaan tahto tuli näkyväksi maan päällä.

Tästä syystä Paavali kirjoitti korinttilaisille: »Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.» (1. Kor. 3:7) Istuttaminen on ihmisen tehtävä, kasvattaminen on Jumalan. Mooseksen rukous pyytää juuri tätä kasvua, jota ihminen ei voi itse tuottaa, vaikka hänen kätensä työskentelisivät aamusta iltaan.

Heitä työsi Herran haltuun

Sananlasku tiivistää saman opetuksen kahteen lauseeseen: »Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.» (Sananl. 16:3) Heittäminen on tässä luovuttamista, oman otteen päästämistä irti. Niin kauan kuin ihminen pitää työtään tiukasti omissa nyrkeissään, hän kantaa myös kaiken painon yksin.

Job sai kuulla saman lupauksen oman kärsimyksensä keskellä: »Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.» (Job 22:28) Tämä lupaus ei kuitenkaan kuulu omavaltaiselle päättäjälle, vaan sille, joka päättää Herran edessä. Kättemme työ menestyy silloin, kun se on ensin asetettu Hänen kasvojensa eteen.

Psalmilaulajat huusivat tätä samaa lupausta sukupolvesta toiseen. »Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!» (Ps. 118:25) »Sinun Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt.» (Ps. 68:28) Vahvistus tulee Hänestä, joka työn aloitti. Ihminen ei kykene säilyttämään sitä, mitä Hän ei ole säätänyt pysyväksi.

Rukous, joka kantaa työn

Paavali pyytää tessalonikalaisilta: »rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne.» (2. Tess. 3:1) Apostolin työ tarvitsi seurakunnan esirukouksen yhtä paljon kuin omat askeleensa. Yksinäinen työntekijä ei kanna mitään, yhdessä rukoileva seurakunta kantaa kaiken.

Paavalin sydän paljastuu samassa kirjeessä siinä, mihin hän työnsä perustaa: »meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon.» (2. Tess. 2:16) Työ lepää lohdutuksen päällä, ei toisinpäin. Iankaikkinen lohdutus on annettu armossa, ennen kuin yksikään käsi on ehtinyt mitään tehdä.

Psalmista Aasaf rukoili kaksikin kertaa saman psalmin sisällä: »Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.» (Ps. 80:3) Hän tiesi, että ihminen ei palaa entiselleen omin voimin. Kasvojen valistus, Herran kasvojen kääntyminen meidän puoleemme, on se laupeus, jota Mooseskin pyytää. Tämän laupeuden alla kättemme työ saa merkityksen, jota se ei muutoin saavuta.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pyydä ensin laupeutta. Ennen kuin rukoilet työllesi menestystä, rukoile Herran laupeutta ylle elämäsi. Mooseksen järjestys kestää sukupolvet. Laupeuden alla pienikin työ kantaa hedelmää, joka jää, sen ulkopuolella suurikin työ haihtuu kuin ruoho aamukasteessa.

Heitä työsi Herran haltuun. Älä kanna sitä yksin, mitä Hän kutsuu kantamaan kanssasi. Vieritä tämän päivän tehtävät, hankkeet, päätökset Hänen eteensä jo aamulla. Sinun käsiesi vahvuus on rajallinen, Hänen voimansa ei. Istutus ja kastelu kuuluvat sinulle, kasvu kuuluu Hänelle.

Pyydä toistaen, älä pelkää kerrata. Mooses sanoi saman pyynnön kahdesti yhdessä jakeessa. Pyhä Henki ei pidä toistoa heikkoutena, vaan sydämen tärkeyden merkkinä. Saa pyytää uudelleen, saa palata samaan rukoukseen, saa muistuttaa Herraa siitä, mitä Hän itse on luvannut. Hänen lupauksensa kestävät meidän toistoamme.

Herra, meidän Jumalamme, tulkoon laupeutesi tänään osaksemme. Valista kasvosi meidän ylitsemme, niin me autetuiksi tulemme. Suo menestyä kättemme työn, sillä ilman sinua emme mitään aikaansaa. Heitämme hankkeemme sinun haltuusi, luotamme siihen, että sinä annat kasvun, jota me emme voi itse tuottaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.