22. toukokuuta

Laulu pyhiinvaeltajien tieltä

Psalmi 84 on Koorahin jälkeläisten laulu, syntynyt niiden sydämestä, jotka kulkivat vuosittain Siionia kohti juhlille. Tie oli pitkä, monille viikkojen mittainen. Pölyiset polut nousivat ja laskivat, kuivat laaksot odottivat sadeaikaa, ja matkan päässä häämötti Herran huone. Juuri näiden vaeltajien suuhun psalmista asettaa sanansa: »Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!»

Jakeessa on kaksi liikettä, jotka kuuluvat yhteen. Toinen on sisäinen, voima Herrassa. Toinen on suuntautuva, sydän matkalla Hänen kasvojensa eteen. Autuaaksi julistetaan se, jossa nämä molemmat ovat samaan aikaan. Voima ilman suuntaa väsyy paikalleen, suunta ilman voimaa pysähtyy ensimmäiseen mäkeen. Herrassa nämä kaksi yhdistyvät yhdeksi vaellukseksi.

Voima sinussa

Daavid lauloi saman totuuden 28. psalmissa: »Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun.» Sama laulu jatkui kahta jaetta myöhemmin koko kansan puolesta: »Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.» Voima ei ole ominaisuus, jonka uskova omistaa, vaan henkilö, johon uskova turvaa. Voiman lähde on Herrassa itsessään, ei uskovan kyvyssä.

Sakarja vahvisti saman lupauksen kansansa palaaville: »Mutta heidät minä teen väkeviksi Herrassa, ja hänen nimensä on heidän kerskauksensa, sanoo Herra.» Tämä on luonteeltaan tekemistä, jonka Herra itse suorittaa. Hän tekee väkeviksi, Hän asettaa nimensä kerskaukseksi. Ihminen ottaa vastaan.

Paavalille tämä totuus avautui erityisellä tavalla heikkouden keskellä. Hän rukoili pistettä lihaansa pois, vastaus tuli toisin: »Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.» Apostoli oppi kerskaamaan heikkoudestaan, sillä juuri siinä Kristuksen voima sai tilan asettua asumaan. Filippiläiskirjeessä hän tiivisti saman kokemuksen: »Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.»

Pyhät matkat sydämessä

Toinen autuaaksi julistettu asia on tämä: »joilla on mielessänsä pyhät matkat.» Heprean ilmaus puhuu kirjaimellisesti teistä, jotka ovat sydämessä. Kysymys ei ole vain ulkoisesta vaelluksesta Jerusalemiin, vaan sisäisestä suuntautumisesta, jossa sydän on jo matkalla ennen kuin jalat lähtevät liikkeelle.

Tämä sisäinen vaellus on uuden liiton sydämessä. Jeremia profetoi: »Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.» Daavid oli jo tuntenut tämän todellisuutena: »Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.» Pyhä matka ei ala portilta, se alkaa sydämen kammiosta.

Jeremia maalasi saman kuvan palaavasta kansasta: »Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.» Kasvot käännettyinä, sydän liittoutuneena, askel jo matkalla. Miika näki tämän ulottuvan kaikkien kansojen kutsuksi: »Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.»

Yhdessä juhlivan joukon kanssa

Pyhät matkat eivät psalmissa ole yksinäisten matkoja. Psalmi 42 muistelee sitä iloa, joka vaeltajia kannatteli: »minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.» Daavid muisteli samaa toveruutta toisaalla: »Jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!»

Uuden liiton seurakunta vaeltaa yhä, ei näkyvälle vuorelle vaan Hänen kasvojensa eteen, yhdessä. Voima Herrassa kasvaa yhdessä toisten kanssa, jotka kulkevat samaa polkua. Yksinäinen vaeltaja väsyy nopeammin kuin se, joka kuulee toisten askelet vierellään, vaikka kuivassa laaksossa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä etsi voimaa itsestäsi. Sinä et ole voimasi lähde. Yritys puristaa itsestään kestävyyttä uupumukseen asti johtaa lopulta tyhjyyteen. Autuas on se, jonka voima on Herrassa, ei omassa luonteenlujuudessa. Tämä ei ole heikkouden kieltämistä, päinvastoin, juuri heikkouden tunnustaminen avaa tien siihen voimaan, joka ei lopu kesken matkan.

Anna sydämesi olla matkalla. Pyhät matkat alkavat sisältä. Ennen kuin mikään ulkoinen muuttuu, sydän voi olla jo käännettynä Herran puoleen. Tämä päivä voi olla pieni askel pitkällä tiellä, mutta suunta merkitsee enemmän kuin nopeus. Sydän, joka on suuntautunut Hänen kasvoihinsa, vaeltaa oikeaan suuntaan myös silloin, kun jalat liikkuvat hitaasti.

Älä vaella yksin. Pyhät matkat tehtiin yhdessä juhlivan joukon kanssa. Etsi niitä, joiden kasvot ovat käännetyt samaan suuntaan. Vaella heidän kanssaan, kanna heitä, anna heidän kantaa sinua. Seurakunta on Jumalan keino kuljettaa väsynyttä eteenpäin silloin, kun yksin ei jaksaisi.

Herra, sinä olet minun voimani. Tee minusta autuas se, jonka sydän on käännetty kasvojesi puoleen, vaikka matka olisi pitkä ja laakso kuiva. Vahvista heikkouteni, asetu asumaan minuun, anna minun kulkea kansasi kanssa kohti sinun huonettasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.