17. toukokuuta

Hengen ja vapauden side

Paavali kirjoittaa Korinton seurakunnalle kirjeen, jossa hän puolustaa uuden liiton palvelustehtävää vanhan rinnalla. Hän muistelee Moosesta, joka peitti kasvonsa Siinain vuorelta laskeuduttuaan, koska kirkkaus oli liian kirkas Israelin kestää. Tämän kuvan keskellä Paavali kirjoittaa: »Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.»

Jae on lyhyt, sen kantamus on valtava. Se sitoo yhteen kaksi totuutta, jotka uskovan elämässä eivät koskaan eroa toisistaan. Ensimmäinen on Hengen läsnäolo, toinen on vapaus. Siellä missä toinen on, on myös toinen. Vapautta ilman Henkeä ei ole. Henkeä ilman vapautta ei ole.

Vapaus synnin ja kuoleman laista

Paavali avaa saman totuuden Roomalaiskirjeessä toisin sanoin: »Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.» (Room. 8:2) Vapaus, josta Henki puhuu, ei ole ensisijaisesti vapautta ulkoisista olosuhteista. Se on vapautta siitä vallasta, joka piti ihmistä sidottuna sisältäpäin.

Jeesus itse julisti tämän vapauden Johanneksen kuudennessatoista luvussa: »Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.» (Joh. 8:32) Totuus, jonka Henki paljastaa Kristuksesta, on se voima, joka avaa kahlitun sydämen. Jesaja kantoi tämän lupauksen jo satoja vuosia aiemmin: »Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta.» (Jes. 61:1)

Jeesus luki tämän jakeen Nasaretin synagoogassa palvelustyönsä aluksi ja sanoi, että kirjoitus oli sinä päivänä täyttynyt. Henki, joka oli Hänen päällään, on sama Henki, joka asuu uskovassa tänään. Sama vapauttava työ jatkuu, sama side aukeaa, sama vanki vapautuu.

Lapseuden Henki

Vapaus, jonka Henki tuo, ei ole tyhjyyttä. Se on suhdetta. Paavali kirjoittaa Galatalaisille: »Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: 'Abba! Isä!'» (Gal. 4:6) Sama sana toistuu Roomalaiskirjeessä: »te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: 'Abba! Isä!'» (Room. 8:15)

Orjuuden henki ja lapseuden Henki eivät elä rinnakkain. Toinen syntyy pelosta, toinen rakkaudesta. Toinen tekee Jumalasta vartijan, toinen tekee Hänestä Isän. Vapaus, josta päivän jae puhuu, on vapautta tulla Jumalan eteen lapsena, joka tietää olevansa rakastettu. Henki itse todistaa tämän sydämessä: »Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.» (Room. 8:16)

Paavali muistuttaa Timoteusta samasta totuudesta: »Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.» (2. Tim. 1:7) Pelko on orjan tunnistettava merkki. Voima, rakkaus, raittius ovat vapaan lapsen tunnistettavat merkit. Henki ei kasvata pelkääjiä, Hän kasvattaa Isänsä tuntevia.

Vapaus rakkauteen

Paavali varjelee tätä vapautta tarkasti. Hän kirjoittaa Galatalaisille: »Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.» (Gal. 5:1) Vapaus voidaan menettää, jos uskova palaa lain alaisuuteen tai antaa pelon ottaa jälleen otteen. Vapaudessa pysytään Hengen kautta, ei oman tahdonvoiman varassa.

Sama Paavali kuitenkin varoittaa myös toiseen suuntaan: »Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet, älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.» (Gal. 5:13) Hengen vapaus ei ole vapautta tehdä mitä haluaa. Se on vapautta tehdä sitä, mihin Jumala on kutsunut. Se purkautuu rakkaudeksi, ei itsekkyydeksi.

Jeesus sanoi Johanneksen kuudennessa luvussa: »Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.» (Joh. 6:63) Vapaus elää siellä, missä Henki tekee elävän. Kirjain tappaa, Henki tekee eläväksi. Tämä on uuden liiton sydän.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista mistä vapaus tulee. Vapaus ei ole oman ponnistuksen tulos. Se ei ole hyvän käytöksen palkinto. Se on Hengen läsnäolon hedelmä. Sinä et vapauta itseäsi, sinä otat vastaan vapauden, jonka Kristus on hankkinut ja jonka Henki sydämessä toteuttaa. Tämä erotus muuttaa kaiken.

Älä palaa orjuuteen. Jos olet kerran maistanut lapseuden Hengen, älä anna pelon ottaa takaisin sitä tilaa, johon Isä on sinut kutsunut. Pelko puhuu vakuuttavasti, se viittaa epäonnistumisiin, se muistuttaa rikkomuksista. Henki todistaa toista. Hän huutaa Isä, vaikka sinä itse vaikenisit. Anna Hänen äänensä kuulua kovempaa kuin pelon.

Käytä vapauttasi rakkauteen. Daavid rukoili Psalmissa 51: »Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.» Alttiuden henki on vapauden oikea muoto. Se on sydän, joka on vapaa palvelemaan, koska se ei enää palvele itseään. Vapaus täyttyy, kun se annetaan pois rakkaudessa.

Herra, kiitos siitä, että sinun Henkesi tuo vapauden, jota mikään muu ei voi tuoda. Vapauta meidät pelosta, joka pitää meidät erossa sinusta. Anna meille lapseuden Henki, joka huutaa Isä silloinkin, kun me itse vaikenemme. Opeta meitä käyttämään vapauttamme rakkauteen, palvellen toinen toistamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.