14. toukokuuta

Jae, joka avaa Jumalan sydämen leveyden

Tämä jae kuulostaa lyhyeltä, mutta se kantaa sisällään koko Raamatun lähetyskutsumuksen ytimen. Yksi käsky, yksi kohde, kaksi sisältöä. Ilmoittakaa. Kenelle? Pakanain seassa, kaikkien kansojen seassa. Mitä? Hänen kunniaansa ja hänen ihmeitänsä.

Psalmi ei kerro täällä Jumalan kostosta vihollisille. Se ei kerro Israelin erityisasemasta muiden yläpuolella. Se kertoo siitä, että Jumalan kunnia ei ole pieni kansallinen aarre joka olisi tarkoitettu vain yhden kansan suljetuksi käyttöomaisuudeksi. Se on jotain niin suurta, että sen on määrä virrata yli rajojen, kielten, kulttuurien, sukupolvien. Daavidin aikaan tämä oli vallankumouksellinen ajatus. Israelin ympärillä olevat kansat olivat usein vihollisia, useat niiden jumalat olivat epäjumalia, ja silti Jumala antaa psalmin kautta kutsun: ilmoittakaa kaikille kansoille mitä hän on tehnyt.

Tämä jae on yksi niistä Vanhan testamentin kohdista, jotka osoittavat että Jumalan suunnitelma oli alusta saakka koko maailmaa varten. Hän valitsi Aabrahamin, mutta jo kutsumishetkellä lupasi: »Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.» Hän valitsi Israelin, mutta tarkoituksena ei ollut sulkea muita pois vaan kutsua heidät sisään. Psalmi 96:3 on yksi niistä avoimista ikkunoista, joista tämä laajempi suunnitelma näkyy.

Psalmin konteksti: uusi virsi koko maailmalle

Psalmi 96 alkaa sanoilla: »Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.» Tämä toistuu lähes samanlaisena Psalmissa 98:1: »Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt.» Toisto ei ole sattumaa. Uusi virsi tarkoittaa Raamatussa aina jotakin uutta mitä Jumala on tehnyt, jotain mikä ei mahdu vanhojen sanojen kehyksiin. Vanhat virret ovat hyviä, mutta jokin uusi vaatii uudet sanat.

Psalmi 96 on sukulainen ensimmäisessä Aikakirjassa 16:8–36 olevalle laululle, jonka Daavid antoi leeviläisten veisattavaksi sinä päivänä, kun liiton arkki tuotiin Jerusalemiin. Aikakirjan teksti sanoo melkein samat sanat: »Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.» (1. Aik. 16:9) Tämä oli koko kansan juhla, jossa arkki, Jumalan läsnäolon merkki, tuotiin Daavidin kaupunkiin. Hetki oli niin suuri, että ihan tavallinen kiitos ei riittänyt. Tarvittiin uusi virsi, jonka kautta tämä hetki tulisi tiettäväksi paitsi Israelille myös, niin kuin psalmi sanoo, »kansojen keskuudessa».

Tämä on ensimmäinen tärkeä huomio. Uskon ihme ei ole yksityisasia. Kun Jumala tekee jotain suurta, sen luonteeseen kuuluu, että siitä on kerrottava. Salattu ihme on ristiriitainen ilmaisu. Jumalan teot on suunniteltu tulemaan tiettäviksi, kuten Aikakirjan jae sanoo: »Tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.» (1. Aik. 16:8)

Psalmi 96:n koko rakenne on tämä laajeneva ympyrä. Ensin laulu, sitten julistus, sitten kutsu kaikille kansoille tuomaan lahjat Herran eteen, lopulta itse luomakunta liittyy mukaan: »Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. Ratkokoon kedot ja kaikki, mitä niissä on; riemuitkoot silloin kaikki metsän puut.» Lähetyskutsu ei pääty edes ihmiskuntaan. Koko luomakunta on suunniteltu Jumalan kunnian alustaksi.

Sana »ilmoittakaa»

Sana joka käännetään suomeksi »ilmoittakaa» on heprean saphar, joka tarkoittaa kertomista, lukemista, julistamista, numerolla luettavaksi tekemistä. Se on sukua sanalle joka tarkoittaa kirjaa. Ilmoittaminen Raamatun kielessä on siis aktiivista, järjestäytynyttä, toistettavaa kertomista. Ei kuiskutusta yksittäisille korville vaan asian tekemistä julkiseksi, kirjaksi, lauluksi, tunnustukseksi joka kantaa ajan yli.

Psalmi 145:5 käyttää lähisukulaista sanaa: »Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.» Ennen ilmoittamista tulee tutkistelu. Ennen julistusta tulee oma kohtaaminen. Daavidin ja muiden psalmistien kieli on sellaista, että se kumpuaa henkilökohtaisesta kokemuksesta. He ovat itse nähneet, itse kokeneet, itse maistaneet. Heidän ilmoituksensa ei ole toisen käden raportti vaan oman sydämen tunnustus.

Sama linja jatkuu Jesajan kirjassa 12:4: »Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.» Tämä on melkein sananmukainen vastine Psalmin 96:3 kutsulle, mutta Jesaja kytkee sen vielä korkeammalle: ei vain ihmeet, vaan korkea nimi. Jumalan nimi itsessään on jotakin korotettavaa, jotakin koko maailmalle näytettävää.

Saman ajatuksen kantaa myös Psalmi 105:1: »Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.» Tämän psalmin loppuosa kulkee läpi koko Israelin historian, Aabrahamista Egyptin orjuuteen ja sieltä erämaan kautta luvattuun maahan. Ilmoittaminen on siis kertomuksen kertomista. Kuvaileminen siitä mitä Jumala teki Aabrahamille, mitä hän teki Joosefille vankilassa, mitä Israelille Punaisellamerellä. Kertomus on muistin muoto, ja muisti on uskon ravintoa.

»Hänen kunniaansa»: mitä sana tarkoittaa

Heprean kavod, joka käännetään »kunniaksi», tarkoittaa kirjaimellisesti painoa, raskautta, arvoa. Se kuvaa jotakin niin merkittävää, että se painaa kirjaimellisesti pystyssä omasta voimastaan. Jumalan kunnia ei ole pelkästään loistoa silmälle nähtäväksi. Se on hänen olemuksensa todellinen paino, hänen luonteensa täysi todellisuus.

Mooses pyysi nähdä Herran kunnian, ja Jumala vastasi: »Minä annan kaiken ihanuuteni kulkea sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi.» (2. Moos. 33:18–19) Kunnia ei ollut vain valoa kasvoilta vaan myös Jumalan nimen ja luonteen ilmoittaminen: armahtava, laupias, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa. Jumalan kunnia ja Jumalan luonne kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Psalmi 72:18–19 yhdistää ihmeet ja kunnian samaan lauseeseen: »Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee. Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen.» Tämä on jakeemme sukulaislause. Ihmeet ja kunnia, kunnia ja maa, kaikki yhdessä yhdellä lupauksella: kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Tämä ei ole vain pyyntö. Tämä on Jumalan oma päämäärä, jonka hän on itse asettanut historian ylle.

Psalmi 66:2 sanoo lyhyesti saman: »Veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.» Kunnian antaminen ei tee Jumalalle lisää kunniaa, sillä hänellä on jo täydellinen kirkkaus itsessään. Kunnian antaminen vie meidät itsemme oikeaan paikkaan: hänen edessään, hänen jalkojensa juureen, hänen läsnäolonsa heijastimiksi.

»Ihmeet»: mitä julistetaan

Sana »ihme» Raamatussa ei tarkoita yksinomaan ylinten luonnonlakien rikkomista. Heprean pele ja sen sukulaiset sanat viittaavat Jumalan tekoihin, jotka ovat suurempia kuin ihmismieli pystyy käsittämään. Ne voivat olla luonnon ihmeitä, kuten meren halkeaminen tai mannan satamissa erämaassa. Ne voivat olla armon ihmeitä, kuten orjien vapauttaminen tai sairaiden parantaminen. Ne voivat olla sydämen ihmeitä, kuten pelokkaiden rohkaisu tai kivettyneiden sielujen pehmeneminen.

Daavidin omat psalmit ovat täynnä näiden ihmeiden ylistystä. Psalmi 28:7 kuvaa yhden niistä: »Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.» Avun saaminen on ihme. Kilven löytäminen on ihme. Sydämen turvaaminen on ihme. Näistä ihmeistä psalmisti veisaa, eikä veisaaminen ole hänelle valinnainen lisäys vaan sydämen luonnollinen reaktio kohdattuun pelastukseen.

Johanneksen evankeliumin 2:11 kuvaa Jeesuksen ensimmäisen ihmeen Galilean Kaanassa: »Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.» Huomaa tarkkaan sanavalinta. Ihme oli »tunnusteko», ja sen tarkoituksena oli ilmoittaa kirkkautensa. Tässä yhdistyy täsmälleen sama mitä Psalmi 96:3 lausuu: ihmeet julistavat kunniaa, kunnia tulee nähdyksi ihmeissä. Vesi muutettiin viiniksi, mutta tämä ei ollut vain teknisesti hämmästyttävä asia. Se oli ilmoitus siitä, kuka tämä mies oli.

Pakanat ja kaikki kansat

Tärkeä huomio Psalmin 96:3 jakeessa on, että se kohdistuu nimenomaan ulkopuolisille. Pakanain seassa, kaikkien kansojen seassa. Israelilla oli oma temppelinsä, omat pappinsa, oma jumalanpalveluksensa, mutta Jumalan kunnia ei jäänyt sinne sisälle. Se oli viemällä viemistä koko maailmalle, kansojen luokse, niiden joukkoon jotka eivät olleet vielä kuulleet.

Vanhassa testamentissa on yllättävän paljon kohtia, joissa pakanakansat tulevat osallisiksi Jumalan suunnitelmasta. Jesaja 49:6 on niistä loistokkaimpia. Herra puhuu Messias-palvelijalle: »Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet. Minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.» Israelin palautus ei ole tarpeeksi suuri tehtävä Messiaalle. Hänen tehtävänsä on tuoda pelastus maan ääriin asti.

Jesaja 19:23–25 menee vieläkin kauemmas. Egypti, Israelin vanha orjuuttaja, ja Assur, Israelin tuhonnut imperiumi, näiden kahden välille rakentuu valtatie, ja kaksi kansaa palvelee yhdessä Herraa: »Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin, ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa.» Jakeen 25 kuva on hämmästyttävä: »Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani.»

Pysähdytään hetkeksi tämän äärellä. Egypti, minun kansani. Egyptiläiset olivat orjuuttaneet Israelin, hukuttaneet heidän poikalapsiansa, sortaneet sukupolvien ajan. Silti Herra sanoo profeetalliseen tulevaisuuteen viitaten: minun kansani. Assur oli hävittänyt pohjoisen valtakunnan, vienyt kymmenen heimoa pakkosiirtolaisuuteen, koetellut Jumalan kansan olemassaolon rajan. Silti Herra sanoo: minun kätteni teko. Tämän laajempaa pakanasiunausta ei VT:sta löydy.

Samaa laulaa Psalmi 22:27: »Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö, kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä.» Tämä psalmi on Messias-psalmi, jonka alkua Jeesus huusi ristillä. Sen lopussa on tämä näky: ristin voimasta ei seuraa vain yhden kansan pelastus, vaan kaikkien maan ääriin asti.

Miika 4:2 piirtää saman kuvan toisesta kulmasta: »Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa, sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.» Tässä virtaus on toisinpäin. Israel ei vain mene kansojen luokse, vaan kansat tulevat itse oma-aloitteisesti Siionin vuorelle. Molemmat suunnat ovat tosi. Jumalan kunnian leviäminen tapahtuu sekä lähettämisellä että vetämisellä.

Sakarjan kirja 9:10 sulkee tämän kuvan vielä laajemmaksi: »Hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.» Tämä on Messias-jae, jonka alku Sakarjan luvussa 9 kuvaa Messiasta aasilla ratsastavana kuninkaana, jonka Jeesus täytti palmusunnuntain ratsastuksessaan. Hänen hallituksensa ei rajoitu Galilean kalliokukkuloihin tai Juudean kylien viiniköynnösten ympärille. Se ulottuu merestä mereen, maan ääriin asti.

Pakanakuninkaiden todistus

Vanha testamentti tarjoaa muutamia hämmästyttäviä esimerkkejä siitä, miten pakanat itse tulivat julistamaan Jumalan kunniaa. Daniel oli Baabelissa pakkosiirtolaisuudessa, ja hänen elämänsä kautta kaksi maailman silloista suurta hallitsijaa joutui kohtaamaan Israelin Jumalan kasvot.

Daniel 4:1–3 alkaa hämmästyttävällä lauseella, joka on Nebukadnessarin oma kirje koko maailmalle: »Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, jotka asuvat kaiken maan päällä: suuri olkoon teidän rauhanne. Minun on nähty hyväksi ilmoittaa ne tunnusteot ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle tehnyt. Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun.»

Pysähdytään tässäkin. Tämä on pakanakuningas, Baabelin valtias, kirjoittamassa koko maailman kansoille. Hänen viestinsä ydin on Psalmin 96:3 sanoma sanasta sanaan. Ilmoittaa hänen tunnustekonsa ja ihmeensä. Jumala sai itse aikaan sen, että Daavidin laulamasta psalmista tuli pakanahallitsijan virallinen kirje. Psalmin 96:3 kutsu täyttyi tapaa joka ei voi olla muuta kuin nauruun puhkeavaa hämmästystä.

Daniel 6:25–27 toistaa samaa. Tällä kertaa Daarejaves, persialainen valtias, kirjoittaa Danielin jalopeurain luolasta pelastumisen jälkeen: »Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala, ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä.»

Tässä on Psalmin 96:3 jakeen yllättävä tarkennus. Sanoma ei mene vain Israelin julistajien kautta, vaan myös pakanakuninkaiden suusta. Jumala on niin suuri, että hän saa itse pakanat todistamaan itsestään. Tämä on samaa kuin myöhemmin Apostolien tekojen luvussa 2, jossa helluntain ihme tuotti samanlaisen ilmoituksen. »Kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.» (Apt. 2:11)

Helluntai täyttää Psalmin

Helluntai on yksi historian merkittävimmistä Psalmin 96:3 täyttymisen hetkistä. Jerusalemissa olleet juutalaiset oli kerätty pääsiäisen jälkeisen helluntaijuhlan ajaksi kaikkialta tunnetusta maailmasta. Apostolien teot 2:9–11 luettelee paikkoja: parttilaiset, meedialaiset, eelamilaiset, mesopotamialaiset, Juudean, Kappadokian, Pontuksen, Aasian, Frygian, Pamfylian, Egyptin ja Libyan asukkaat, roomalaiset, kreetalaiset, arabialaiset. Tämä lista oli silloisen tunnetun maailman pienoiskoossa.

Ja jokainen heistä kuuli omalla kielellään apostolien puheen. Mitä apostolit julistivat? Tekstin sanat ovat tärkeitä: »Jumalan suuria tekoja.» Tämä on tarkka käännös kreikan ilmauksesta, joka palaa suoraan Psalmin 96:3 sanaston ytimeen. Apostolit eivät puhuneet sääennusteita tai politiikkaa. He puhuivat sitä mitä psalmi käski julistaa: Jumalan suuria tekoja, hänen ihmeitänsä, hänen kunniaansa, ja kaiken ytimenä Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.

Helluntai on yksi historiallinen vastaus Baabeliin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11. luvussa ihminen yritti rakentaa tornin taivaaseen, ja Jumala sekoitti kielet, hajotti kansat. Helluntaina kielet eivät katoa, vaan jokainen ymmärtää omalla kielellään. Ero on syvä. Baabelissa ihminen yritti nostaa itsensä Jumalan tasolle ja epäonnistui. Helluntaina Pyhä Henki lähti tavoittamaan jokaisen ihmisen omassa kielessään, omassa kulttuurissaan, omalla asuinpaikallaan. Tämä on Psalmin 96:3 todellinen tilavuus. Ei vain »menkää kansoille», vaan »menkää kansoille kansojen omassa kielessä, omassa muodossa, omalla tavalla puhuvina».

Iankaikkinen evankeliumi

Ilmestyskirjan 14:6–7 vie meidät Psalmin 96:3 jakeen viimeisten päivien täyttymykseen: »Minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Hän sanoi suurella äänellä: Peljätkää Jumalaa, ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut. Kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.»

Huomaa kohdeyleisön kuvaus. Kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Sama leveys kuin Psalmissa 96:3, mutta nyt absoluuttisena ja täydellisenä. Iankaikkinen evankeliumi ei jätä yhtäkään ryhmää, yhtäkään kieltä, yhtäkään kansaa ulkopuolelle.

Mikä on iankaikkinen evankeliumi? Enkelin viesti yksinkertaistaa sen: Peljätkää Jumalaa, antakaa hänelle kunnia, kumartakaa häntä, joka loi. Tämä on kaikkein syvin kutsu. Se ei ole vain hetkellinen pelastussanoma vaan se peruskutsumus, jota varten ihminen on luotu. Aabraham vastasi tähän kutsuun. Mooses vastasi. Daavid vastasi. Pakanakuninkaat Nebukadnessar ja Daarejaves vastasivat omalla tavallaan. Helluntaina kolmetuhatta ihmistä vastasi yhdessä päivässä. Iankaikkinen evankeliumi kutsuu, ja jokaisesta sukupolvesta nousee niitä, jotka vastaavat.

Jeesuksen suuri tehtävänanto

Vanhasta testamentista vetävät linjat huipentuvat Jeesuksen sanoissa hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Matteuksen evankeliumi 28:19 antaa lähetyskäskyn klassisessa muodossaan: »Menkää siis, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.» Markus 16:15 sanoo saman vielä lyhyemmin: »Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.» Luukas 24:47 lisää: »Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.»

Nämä kolme käskyä ovat saman asian eri puolet. Tehkää opetuslapseksi, saarnatkaa evankeliumia, julistakaa parannusta. Kohde on sama: kaikki kansat. Lähtöpiste on sama: Jerusalem, eli paikka jossa Kristus kuoli ja nousi. Sisältö on sama: hänen nimessään.

Tämä tehtävänanto ei ole kymmenes osa Psalmin 96:3 jakeen täyttymystä. Se on sen täyttymys. Vanhassa testamentissa kutsu oli julistettu, mutta Israel toteutti sitä vain osittain. Vasta Kristuksen tultua tehtävä sai todellisen muotonsa ja kantavan voimansa. Pyhä Henki annettiin nimenomaan tämän tehtävän voimaksi, kuten Jeesus oli luvannut: »Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa, ja aina maan ääriin saakka.» (Apt. 1:8)

Tämä on tarkka kuvaus kuin Psalmin 96:3 jakeen rakenne. Pakanain seassa, kaikkien kansojen seassa. Aloituspaikka, Jerusalem, sitten lähempi alue Juudea ja Samaria, sitten maan ääret. Sama virtaus kuin psalmissa, joka alkaa Israelin lähimmästä piiristä ja päättyy luomakuntaan asti.

Simeonin näky temppelissä

Yksi liikuttavimmista Psalmin 96:3 hetkistä Uudessa testamentissa on Simeonin tunnustus temppelissä. Mies on odottanut »Israelin lohdutusta» pitkän elämän ajan. Eräänä päivänä Pyhä Henki johdattaa hänet temppeliin samaan aikaan kun Maria ja Joosef tulevat lapsensa Jeesuksen kanssa esittämään lapsen Herralle. Vanha mies ottaa lapsen syliinsä ja lausuu sanat, jotka ovat olleet kahdentuhannen vuoden ajan kristillisen rukouselämän osana: »Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.» (Luuk. 2:29–32)

Pysähdytään tähän. Vanha juutalaismies, joka piti tuoreen vauvan käsivarsillaan, ei sano näkevänsä vain Israelin lohdutusta. Hän sanoo näkevänsä autuutta, jonka Jumala on valmistanut kaikkien kansojen nähdä. Lapsi sylissä on valkeus pakanoille. Tämä on Simeonin Pyhän Hengen valossa nähty näky, ja se on Psalmin 96:3 jakeen elävä laulu lihaksi tulleena.

Tiituksen kirje 2:11 kiteyttää saman: »Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.» Sana »kaikille» on tärkeä. Armo ei ole etuoikeus muutamille. Se on ilmestynyt kaikille. Ovet ovat auki kaikille jotka vastaavat kutsuun.

Mitä julistamme tänään

Jaakobin lähetyssaarnaaja tai apostolinen julistaja ei ole erityinen Raamatun henkilö, joka on jäänyt jonnekin entisajan museoon. Jakeemme kutsu pätee jokaiseen, joka on osallistunut Kristuksen pelastukseen. Sinun ei tarvitse olla seurakunnan virassa oleva voidaksesi olla psalmin sanan toteuttaja. Sinun ei tarvitse osata kieliä tai matkustaa Afrikkaan. Sinun ei tarvitse olla teologinen oppinut.

Mitä sinun pitää? Sinun tarvitsee tietää mitä Jumala on tehnyt sinun elämässäsi. Yksi ihme riittää julistuksen alku. Yksi pelastettu päivä. Yksi rukous johon Jumala vastasi. Yksi hetki, jolloin tiesit hänen läsnäolonsa olevan toden. Tästä sinä lähdet liikkeelle, niin kuin Daavid lähti omasta voimansa ja kilpensä kohtaamisesta.

Jeremia 31:7 antaa tähän ohjeen: »Riemuitkaa iloiten, kohottakaa riemuhuuto, kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.» Riemuhuuto ja rukous kulkevat yhdessä. Julistaminen ja anominen kulkevat yhdessä. Jakeen 96:3 toteuttaminen ei ole vain kovaääninen julistaminen, vaan kuiskattu rukous Jumalan kansan puolesta.

Jesaja 42:10 lisää kauniin maantieteen: »Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä, te merenkulkijat ja meri täysinensä, te merensaaret ja niissä asuvaiset.» Tässä on merenkulkijat, jotka kuljettavat sanaa maasta toiseen. Ovat saaret, joiden asukkaat osallistuvat kuoroon. Kun nykyihminen lukee tätä, on vaikea olla ajattelematta, että saarella istuva ihminen tietokoneellaan voi nyt levittää Jumalan kunniaa maapallon toiselle puolelle muutamassa sekunnissa. Jesaja näki tämän kaltaisen kuvan kauas tulevaisuuteen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Psalmin 96:3 jae kutsuu meitä kolmeen asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on oman tarinan arvon näkeminen. Sinun ei tarvitse olla erityisen jännittävä Jumalan kanssa kulkija voidaksesi olla psalmin sanan kantaja. Päivittäisestä rukouselämästä, vaikeuksien läpi viedyistä kausista, pienistä mutta selvistä Jumalan kosketuksista, niistä syntyy todistus joka kannattaa kertoa. Daavid ei kerskunut filosofisilla periaatteilla. Hän kerskui siitä, että hän huusi ja Jumala vastasi (Ps. 138:3, johon palasimme aiemmin Psalmin 31 tutkielmassa). Sinun oma huutosi ja sinun saamasi vastaus on osa Jumalan suurta kertomusta.

Toinen on rajoja ylittävä avaruus. Pakanain seassa, kaikkien kansojen seassa. Jumala ei ole pieni jumala pienelle ryhmälle. Hän on kaiken Herra, ja hänen kunniansa on tarkoitettu jokaiselle. Tämä saa muuttaa tapaa, jolla katsomme niitä, jotka eivät vielä tunne häntä. He eivät ole vihollisia eivätkä huonompia. He ovat niitä, joille Jumalan kunnia on yhtä lailla tarjottu. Sinun naapurisi joka ei käy minkään seurakunnan ovesta sisään, työtoverisi joka ei usko mihinkään, sukulaisesi joka pilkkasi sinun uskoasi, kaikki ovat Psalmin 96:3 kohteita. Ehkä juuri sinun kauttasi heille selviää, että Jumalan suunnitelma kattaa heidätkin.

Kolmas on uuden virren laulaminen. Vanhat virret ovat hyviä, ja niitä veisataan iankaikkisesti. Mutta jokainen sukupolvi tarvitsee oman uuden virtensä. Jokainen ihminen tarvitsee oman uuden virtensä, joka kumpuaa omasta kokemuksesta omasta Jumalan kohtaamisesta. Älä epäröi sanoa Jumalalle tämän päivän kiitosta. Älä epäröi sanoa toiselle ihmiselle, mitä Jumala on tehnyt tällä viikolla. Sinun uusi virtesi liittyy psalmistien, profeettojen, apostolien ja kahdentuhannen vuoden uskovien laulamaan kuoroon, ja siellä se ei katoa, vaan kasvaa.

Lopuksi

»Ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.»

Tämä yksinkertainen lause on Vanhassa testamentissa kuin avoin ovi tulevaisuuteen. Sen ovesta astuvat sisään Jesajan profetiat pakanoiden valkeudesta. Sen läpi Simeon näkee lapsen sylissään valkeutena pakanoille. Sen läpi Jeesus antaa suuren tehtävänannon ylösnousemuksen aamuna. Sen läpi helluntain liekit putoavat kahdellekymmenelle erilaiselle kansalle yhtaikaa. Sen läpi Paavali matkustaa Ateenaan, Korinttiin, Roomaan. Sen läpi Ilmestyskirjan enkeli lentää keskitaivaalla iankaikkisen evankeliumin kanssa.

Sen ovi on edelleen auki. Se odottaa sinua. Et ole liian pieni, et ole liian arvoton, et ole liian arka, et ole liian heikko. Sinulla on yksi asia jota Jumala tarvitsee tämän jakeen täyttymiseen sinun elämäsi kautta: oma todistuksesi. Yksi Jumalan ihme jonka olet kokenut. Yksi tunne hänen kunniaansa. Yksi sana joka voi kantaa toisen ihmisen pimeydestä valkeuteen.

Psalmi 117 on Raamatun lyhyin psalmi, ja se sanoo saman asian kahdessa jakeessa: »Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja.» Kahdessa jakeessa on koko maailman lähetyskäsky. Kahdessa jakeessa on sen perustelu: Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti.

Niin pysyy myös sinun julistuksesi. Et julista omaa rohkeuttasi tai omia mielipiteitäsi. Sinä julistat sitä Herraa, jonka uskollisuus kantaa kaikkien sukupolvien yli. Tämä julistus ei tyhjene. Tämä julistus ei väsy. Tämä julistus ei vanhene. Se virtaa Jumalan oman uskollisuuden lähteestä, joka ei koskaan kuivu.

Veisatkaa Herralle uusi virsi. Ilmoittakaa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.

Aamen.