13. toukokuuta

Jae jossa kolme sanaa kantaa kokonaisen elämän

Paavalin sanonta on lyhyt, mutta sen sisällä on koko kristillisen elämän rakenne. Kolme kreikan sanaa, agathōsynē (hyvyys), dikaiosynē (vanhurskaus) ja alētheia (totuus), yhdessä määrittelevät, mitä tarkoittaa elää valkeuden lapsena. Nämä eivät ole abstrakteja hyveitä, joita ihminen yrittää saavuttaa. Ne ovat hedelmiä, jotka kasvavat siitä elämästä, joka on liitetty Kristukseen.

Sana “hedelmä” on tärkeä. Hedelmä ei ole tuotos jota puu valmistaa työllään. Hedelmä on luonnollinen seuraus siitä, mitä puu on. Omenapuu ei joudu kovasti puristamaan tehdäkseen omenia, eikä viiniköynnös taistele saadakseen tuotettua rypäleitä. Se mitä puu kantaa, on sitä mitä puu on. Tämä on ymmärtämisen avain Paavalin opetukseen. Hyvyys, vanhurskaus ja totuus eivät ole suorituksia. Ne ovat tunnistettavia merkkejä siitä, että ihminen on uudessa elämässä.

Jakeen sisältö on alkuteksteissä sulkujen sisällä, ikään kuin Paavali olisi pysähtynyt välihuomautukseen kesken pidemmän kehotuksen. Jakeen 8 hän oli juuri sanonut: “Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.” Sitten hän lisää sulkulauseen, joka selittää tämän vaeltamisen näkyvät tuntomerkit. Sen jälkeen hän jatkaa jakeessa 10: “Tutkikaa, mikä on otollista Herralle.”

Tarkasteltaessa tätä jaetta sen ristiinviittausten verkostossa, näemme miten se kantaa koko Uuden testamentin opetuksen pyhittymisestä ja muuttumisesta. Lähdetään käymään sitä rauhassa läpi.

Konteksti: valkeuden lapset

Efesolaiskirjeen 5 luku kuuluu kirjeen jälkimmäiseen, eettiseen osaan. Kirjeen ensimmäiset kolme lukua keskittyvät opin esittämiseen: pelastuksesta armosta, Kristuksen ruumiista, Hengen yhteydestä. Luvut 4–6 soveltavat tätä käytäntöön: tällaisen pelastuksen saaneen ihmisen pitää elää tietyllä tavalla.

Paavalin keskeinen kuva tässä jaksossa on valkeus ja pimeys. Hän kirjoittaa jakeessa 8 dramaattisesti: “Ennen te olitte pimeys.” Huomaa muoto. Ei “olitte pimeydessä”, vaan “olitte pimeys”. Pimeys oli ollut heidän olemuksensa. Ei pelkästään ympäristö, vaan identiteetti. Nyt sama identiteetti on muuttunut: “Nyt te olette valkeus Herrassa.” Tämä on radikaali muutos. Uudestisyntymä ei ole pelkkä ulkoinen liike pimeydestä valkeuteen, se on koko olemuksen vaihtuminen.

Tästä uudesta olemuksesta tulee uusi vaellus. Valkeuden lapsina vaeltaminen on luonnollinen seuraus siitä, että ihminen on valkeus. Sama kuva esiintyy 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:8: “Me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit.” Ihminen, joka on tullut päivän lapseksi, ei elä yön mukaan. Päivän lapsen elämä on raitis, valoisa, näkyvä.

Psalmi 112:4 antoi tästä Vanhan testamentin kuvan: “Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.” Vanhurskas, joka itse on oikeamielinen, kantaa valoa myös pimeisiin paikkoihin. Hänen olemuksessaan on sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät pimeyden hetkellä valoa. Tämä on profeetallinen näky siitä, mitä Paavali nyt selittää uudessa liitossa.

Johanneksen evankeliumi 3:21 antaa tärkeän peilijakeen: “Joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” Valkeuden lapsi ei pakene pimeyteen. Hän tulee valkeuteen, koska hänen tekonsa ovat sellaisia, jotka kestävät valon. Pimeys on niiden ystävä, joilla on jotakin piilotettavaa. Valkeus on niiden ympäristö, joilla on Kristus.

Hedelmä, ei suoritus

Yksi tärkeimmistä ymmärryksen avaimista tähän jakeeseen on, että Paavali käyttää sanaa “hedelmä”. Hän olisi voinut sanoa “valkeuden teot”, mutta hän ei sanonut. Hän sanoi “valkeuden hedelmä”. Tämä valinta ei ole sattuma.

Jeesus oli puhunut tästä Matteuksen evankeliumissa 7:17: “Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.” Hedelmä paljastaa puun. Et arvioi puuta sen omien sanojen kautta tai ulkopuolelta tehdyn arvioinnin kautta. Sinä arvioit puun sen hedelmien kautta. Hedelmä on luonnollinen ja varmaa todistus siitä, mitä puu on.

Jakeen 16 Jeesus toisti tämän: “Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Tämä on kuva, joka kulkee koko Uuden testamentin läpi. Ihminen, joka on uudestisyntynyt, alkaa tuottaa erilaisia hedelmiä kuin ennen. Tämä ei ole hänen ponnistustensa tulos. Se on hänen uuden luontonsa luonnollinen ilmentymä.

Hoosean kirja 14:8 antaa tästä Vanhan testamentin syvimmän muodon. Jumala puhuu Efraimille: “Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi.” Tämä on yksi koko Raamatun upeimmista jakeista. Kansa, joka oli kääntynyt epäjumaliin, palaa Herran luo, ja Herra sanoo: minusta on sinun hedelmäsi. Hedelmä, jonka kannat, ei tule sinusta. Se tulee minusta, sinun kauttasi.

Sama Jeesus toisti tämän ajatuksen Johanneksen evankeliumissa 15:5: “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Tämä on koko opetuksen sydän. Oksa ei kanna hedelmää itsestään. Se kantaa hedelmää, kun se pysyy viinipuussa. Mehu, ravinto, elämä virtaa viinipuusta oksaan. Hedelmä ilmenee oksan päässä, mutta sen lähde on viinipuu.

Tämä yhdistyy kauniisti Psalmin 65 (jonka käsittelimme edellisessä opetuksessa) kuvaan Jumalasta, jonka askeleet tihkuvat lihavuutta. Mehukkuus, joka virtaa pakanoiden öljypuuhun oksastetuille uskoville, on Roomalaiskirjeen 11:17 saman teeman jatkoa. Jumala antaa kasvun. Hänestä on hedelmämme.

“Kaikkinainen hyvyys”

Ensimmäinen valkeuden hedelmän osa on agathōsynē, hyvyys. Kreikan sana tarkoittaa enemmän kuin pelkkä asenne. Se on käytännöllistä, toisia palvelevaa, tekoihin liittyvää hyvyyttä. Se on sitä laatua, joka tekee ihmisen olemisesta toisille hyväksi.

Sana “kaikkinainen” (kreikan pasē) tarkoittaa, että hyvyys ei rajoitu yhteen alueeseen. Se ei ole pelkästään ystävällisyyttä lähimmäisille, tai anteliaisuutta varojensa kanssa, tai kärsivällisyyttä lapsille. Se on kaikkinaista, kaiken alueen hyvyyttä. Kotona, työssä, naapuruudessa, seurakunnassa, vieraita kohtaan, jopa vihollisia kohtaan.

Roomalaiskirjeen 15:14 sanoo seurakunnasta kaunist: “Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa.” Paavali ei luvannut roomalaisille, että jonain päivänä he saisivat hyvyyttä. Hän vahvisti, että he olivat täynnä sitä. Tämä on tärkeä huomio. Hyvyys ei ole jotain, mitä uskova hakee. Se on jotain, jota hän jo kantaa, koska Pyhä Henki asuu hänessä.

Galatalaiskirjeen 5:22 luettelee Hengen hedelmän, ja siinä hyvyys (agathōsynē) on yksi mainituista: “Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” Huomaa, että hedelmä on yksikössä, vaikka sen sisällä on useita osia. Tämä ei ole monta erillistä hedelmää, vaan yksi hedelmä, jolla on monta puolta. Sama on Efesolaiskirjeen 5:9 “valkeuden hedelmässä”. Hedelmä on yksi, mutta sen sisältö on kolminkertainen.

Roomalaiskirje 2:4 antaa hyvyydelle erityisen ulottuvuuden, joka liittyy Jumalan luonteeseen: “Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” Jumalan hyvyys ei ole heikko hyvyys. Se on hyvyys, joka vetää ihmistä parannukseen. Se on hyvyys, joka käytännössä muuttaa toisia. Kun valkeuden hedelmä on uskovassa, hänen hyvyytensä ei jää pelkäksi mukavuuden ilmaisuksi. Se vetää muita lähemmäksi Jumalaa.

Kolmannen Johanneksen kirjeen 1:11 antaa hyvyyden alkuperälle painokkaan lähteen: “Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.” Hyvyys, joka tulee Jumalasta, on todistus siitä, että ihminen on Jumalan oma. Pahuus, jossa ihminen elää, on todistus siitä, että hän ei ole nähnyt Jumalaa.

Psalmi 16:2 antaa hyvyyden lähteen Vanhan testamentin syvimmän tunnustuksen: “Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää.” Daavid tunnustaa, että kaikki hyvä, mitä hänellä on, on Herrasta lähtöisin. Sentähden kaikki hyvä, mitä hän voi antaa muille, on Herran kättä hänen kauttaan.

“Vanhurskaus”

Toinen valkeuden hedelmän osa on dikaiosynē, vanhurskaus. Tämä on raamatullisesti syvä sana, jolla on kaksi puolta.

Ensimmäinen puoli on vastaanotettu vanhurskaus. Tämä on Paavalin Roomalaiskirjeen ydinopetus. Ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ei tekojen kautta. Kristuksen vanhurskaus luetaan uskovalle hänen omakseen, vaikka hän ei sitä ansaitsisi. Tämä on pelastuksen perusta. Ilman tätä mikään muu vanhurskaus ei olisi mahdollinen.

Toinen puoli on harjoitettu vanhurskaus. Kun ihminen on tullut vastaanottamaan Kristuksen vanhurskauden, hänen elämänsä alkaa kantaa vanhurskautta hedelmänään. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 2:29 sanoo tämän painokkaasti: “Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” Vanhurskauden tekeminen on todistus Jumalasta syntymisestä.

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 3:7 toistaa saman: “Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.” Tämä jae varoittaa eksyttäjistä, jotka opettaisivat että pelastus jättää vanhurskauden harjoittamisen tarpeettomaksi. Ei jätä. Vanhurskaus alkaa kantaa hedelmää siellä, missä Kristuksen vanhurskaus on luettu uskovan omaksi.

Filippiläiskirjeen 1:11 yhdistää nämä molemmat puolet kauniilla tavalla: “Täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” Vanhurskauden hedelmä on uskovassa, mutta sen aikaansaaja on Jeesus Kristus. Tämä on sama logiikka kuin viinipuun ja oksien välillä. Hedelmä näkyy oksassa, mutta se on viinipuun ansiota.

Toinen Korinttolaiskirje 9:10 antaa tähän hienon viljelyskuvaajan: “Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät.” Tässä Jumala on aktiivinen kahdessa vaiheessa. Hän antaa siemenen kylväjälle, eli hän antaa lähtömateriaalin. Hän myös kasvattaa hedelmät. Kylväjän vastuu on kylvää siemen.

Roomalaiskirjeen 6:22 sanoo: “Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” Vanhurskaus on osa pyhitystä, joka on uskovan elämän käytännöllinen muoto. Vanhurskauden hedelmät kasvavat pyhityksen aikana, ja niiden lopullinen tarkoitus on iankaikkinen elämä Jumalan luona.

Heprealaiskirje 11:33 mainitsee Vanhan testamentin uskon sankarit, “jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa”. Vanhurskauden pitäminen voimassa oli osa uskon työtä jo ennen Kristusta. Uudessa liitossa tämä jatkuu vahvistuneena, koska Pyhä Henki itse asuu uskovassa ja kasvattaa häntä vanhurskauden hedelmissä.

Efesolaiskirjeen 6:14 yhdistää vanhurskauden Jumalan sotavarustukseen: “Olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska.” Vanhurskaus suojaa uskovan sydäntä taisteluissa, joita pimeyden voimat häntä vastaan käyvät. Vanhurskaus ei ole pelkkä koriste. Se on suojaus.

“Totuus”

Kolmas valkeuden hedelmän osa on alētheia, totuus. Kreikan etymologinen merkitys on hyvin paljastava. Alētheia on sanoissa a- (ei) ja lēthē (kätketty, unohdettu) yhdistelmä. Totuus on siis ei-kätketty, paljastettu, esillä oleva. Tämä on tärkeää, kun pohditaan Paavalin jakeen yhteyttä valkeuteen. Valkeus paljastaa. Pimeys kätkee. Totuus on luonnostaan valkeuteen kuuluvaa, koska se tarkoittaa esiin tuomista.

Johanneksen evankeliumi 3:21 yhdistää nämä kaksi: “Joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” Totuuden tekijä ei pelkää valkeutta. Hän tulee siihen mielellään, koska hänen tekonsa kestävät valon. Hän haluaa, että ne tulevat julki, sillä ne osoittavat Jumalan toimintaa hänessä.

Efesolaiskirjeen 4:15 antaa totuudelle suuntaan kasvavan ulottuvuuden: “Että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.” Totuus ja rakkaus kulkevat yhdessä. Totuus ilman rakkautta on kovaa, kylmää, vahingoittavaa. Rakkaus ilman totuutta on sentimentaalia, häilyvää, eksyttävää. Yhdessä ne johtavat kasvuun, ja kasvun suunta on aina Kristusta kohti.

Efesolaiskirjeen 4:25 antaa totuuden käytännöllisen muodon: “Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” Totuus on käytännössä valheen poispanemista. Se on suoraa puhetta. Se on toista kohtaan rehellistä asennetta. Sentähden että seurakunta on yksi ruumis, sen jäsenet eivät voi valehdella toisilleen, kuten käsi ei voi pettää jalkaa.

Efesolaiskirjeen 6:14 yhdistää totuuden myös sotavarustukseen: “Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä.” Totuus on uskovan vyö, joka pitää kaiken muun paikoillaan. Ilman totuutta haarniska solahtelee, kypärä putoaa, miekka putoaa maahan. Totuus on perusta, jolle muu rakentuu.

Filippiläiskirjeen 4:8 antaa totuudelle ajatuselämän aseman: “Veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Uskovan mielen tulee asua siellä, missä totuus on. Mielen ravitseminen kestämättömillä juoruilla, valheilla, vääristellyillä uutisilla, kateellisilla ajatuksilla heikentää koko ihmistä. Totuuden ajatteleminen vahvistaa.

Johanneksen evankeliumi 1:47 antaa totuudesta kauniin esimerkin Natanaelin kohdalla. Jeesus näkee hänen tulevan tykönsä ja sanoo: “Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!” Natanael oli mies, jossa ei ollut piilotettua. Hän oli läpinäkyvä, vilpitön, suora. Jeesus tunnusti hänen luonteensa heti. Tämä on totuus käytännössä: ihminen, jossa ei ole vilppiä.

Valkeus ja pimeys: kaksi hedelmäkenttää

Paavalin jakeen ymmärrys syvenee, kun nähdään sen vastakohta. Saman luvun jakeessa 11 hän jatkaa: “Älkääkä olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan päinvastoin nuhdelkaa niitä.” Pimeyden työt ovat hedelmättömiä. Valkeuden hedelmä on hedelmällinen. Tämä on syvällinen kontrasti.

Pimeyden työt voivat näyttää hetken kukoistavilta. Synti tarjoaa lyhyitä huipennuksia, hetkellisiä mielihaluja, ohikiitäviä saavutuksia. Mutta ne ovat hedelmättömiä. Niistä ei jää mitään kestävää. Ne eivät rakenna, ne purkavat. Ne eivät anna elämää, ne vievät sitä.

Valkeuden hedelmä on hidasta. Se kasvaa hiljaisesti, pellolla, monen kuukauden aikana. Mutta se on todellista. Se kantaa ravintoa, jolla syödään, ja siementä, jolla kylvetään uutta. Pimeyden työt ovat kuin syksyn lehdet, kauniita hetken ja sitten pois. Valkeuden hedelmä on kuin hedelmäpuun sato, joka palautuu vuosi toisensa jälkeen.

Roomalaiskirje 8:5 antaa tästä psykologisen analyysin: “Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.” Mieli, joka on suuntautunut lihaan, tuottaa pimeyden hedelmättömiä töitä. Mieli, joka on suuntautunut Henkeen, tuottaa valkeuden hedelmää. Tämä on ihmisen perustavanlaatuinen valinta.

Roomalaiskirje 12:2 kehottaa: “Älkäätekä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto.” Mielen uudistuminen on sen siirtämistä lihan piiristä Hengen piiriin. Tämä on jatkuva prosessi, ei kerran tehty siirto.

Jumalasta syntynyt

Yksi rikkaimmista ristiinviittauksista verkostossa tulee Ensimmäisen Johanneksen kirjeestä. Apostoli Johannes kirjoittaa usein hedelmästä, joka todistaa Jumalasta syntymisestä.

1. Joh. 3:9: “Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.” Tämä on radikaali lause. Jumalasta syntynyt ei tee syntiä. Johannes ei tarkoita, etteikö uskova koskaan tekisi yksittäisiä syntejä. Hän tarkoittaa, että uskova ei elä syntiä elämäntapanaan, ei tee siitä iloa, ei käännä siihen koko olemustaan. Hänessä on Jumalan siemen, joka pysyy. Siemen kasvaa hedelmäksi, ja tämän hedelmän nimi on vanhurskaus.

1. Joh. 3:10 jatkaa: “Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” Tämä on rohkea väite. Vanhurskauden tekeminen ja veljen rakastaminen erottavat Jumalan lapset perkeleen lapsista. Tämä ei tarkoita, että pelastus olisi tekojen kautta. Se tarkoittaa, että teot paljastavat, mistä ihminen on syntynyt.

Jaakobin kirje 3:17 antaa tästä viisauden kuvan: “Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Ylhäältä tuleva viisaus, eli Pyhän Hengen viisaus, on tunnistettavissa hedelmistään. Se on puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, laupias. Se ei teeskentele. Tässä on sama luettelo kuin Galatalaiskirjeen 5:22–23 Hengen hedelmissä.

Roomalaiskirje 8:14 antaa kaikelle tälle peruslauseen: “Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Hengen kuljetus, sen vaikutus, sen ohjaus, sen muokkaus uskovan elämässä, todistaa hänen lapseutensa. Ei sanat siitä, vaan elämä siitä. Hedelmä todistaa juurensa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Päivän jae ja sen verkosto kantavat kolme tärkeää huomiota, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on hedelmän luonnollinen luonne. Älä yritä puristaa hyvyyttä, vanhurskautta tai totuutta esiin itsestäsi. Tämä yritys johtaa joko pinnalliseen teeskentelyyn tai uupumukseen. Hedelmää ei tuoteta. Se kasvaa. Sinun tehtäväsi on pysyä viinipuussa, kuten Jeesus opetti Johanneksen 15:5. Lue sanaa, rukoile, anna Pyhän Hengen muuttaa mieltäsi, vietä aikaa muiden uskovien kanssa, tunnusta syntisi, juo Hengen lähteestä. Hedelmä alkaa kasvaa luonnollisesti. Et tarvitse ohjelmaa hyvyyteen, et tarvitse tekniikkaa vanhurskauteen, et tarvitse strategiaa totuuteen. Tarvitset Kristukseen pysymisen.

Toinen on hedelmäkenttien tunnistaminen omassa elämässä. Pysähdy hetkeksi ja katso omaa elämääsi. Missä näet valkeuden hedelmää kasvavan? Missä on niitä paikkoja, joissa toimit luonnollisesti hyvyyden, vanhurskauden, totuuden mukaisesti, ilman että sinun täytyy edes ajatella sitä? Nämä ovat alueita, joissa Jumalan työ on edennyt sinussa. Kiitä siitä. Älä halveksi pieniä alkuja. Sitten katso, missä näet pimeyden hedelmättömiä töitä. Missä elämäsi aluetta vielä hallitsee valhe, kylmyys, oma etu, ehkä tietyt suhteet, tietty taloudellinen käytäntö, tietty asenne johonkin ihmiseen. Pyydä Pyhältä Hengeltä, että sama elämä, joka on tuottanut hedelmää yhdessä paikassa, tuottaisi sitä myös tähän toiseen.

Kolmas on hedelmästä luopumisen vapaus. Jos hedelmä on Hengen työ, sinun ei tarvitse kantaa sen täydellisyyden taakkaa. Sinun ei tarvitse näyttää erinomaiselta uskovalta. Sinun ei tarvitse hankkia kaikkien hyväksyntää. Sinun ei tarvitse esittää hyveellistä luonnetta, jos se ei ole vielä todellisuutta. Vapaus tulee siitä, että tunnustat oman tilasi, asetut Jeesuksen edessä avoimena, sallit hänen tehdä työtään sinussa omassa aikataulussaan. Hänestä on sinun hedelmäsi, sanoi Hoosea. Tämän lupauksen alla voit hengittää.

Lopuksi

“Kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä.” Tämä yksi jae kantaa koko kristillisen luonteenmuutoksen sisällön. Sinä, joka uskot Jeesukseen, et ole enää pimeys, vaan valkeus Herrassa. Sinun ei tarvitse muuttua valkeudeksi, koska olet jo. Sinun tehtäväsi on antaa tämän olemuksen näkyä, vaeltaa siinä, sallia sen hedelmän kasvaa elämässäsi.

Hyvyys virtaa sinusta lähelläsi oleviin, ei suorituksena vaan luonnollisena seurauksena Pyhän Hengen läsnäolosta sinussa. Vanhurskaus näkyy elämäsi suorissa linjoissa, päätöksissäsi jotka eivät palvele vain omaa etuasi, taloudellisessa puhtaudessasi, suhteissasi jotka kunnioittavat toista. Totuus paistaa puheidesi vilpittömyydessä, lupauksissasi joita pidät, suorassa sanassa joka ei kierrä, läpinäkyvyydessä jossa elät ilman piilotettavaa.

Kaikki tämä on yhden valkeuden hedelmää. Se kasvaa sieltä, missä Kristus asuu. Hän on viinipuu. Sinä olet oksa. Hänestä virtaa sinuun se mehu, joka tekee hedelmän mahdolliseksi. Sinun ei tarvitse tehdä tätä omilla voimillasi. Sinun tarvitsee vain pysyä Hänessä.

Vaella siis tänään valkeuden lapsena. Anna hedelmän kasvaa. Älä huolehdi siitä, miltä se näyttää muiden silmissä. Anna sen kasvaa Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi, Jeesuksen Kristuksen aikaan saamana.

Herra, kiitos siitä, että olemme tulleet valkeudeksi Sinussa. Anna meidän kantaa runsasta hedelmää: hyvyyttä, vanhurskautta, totuutta. Pidä meidät Sinussa, viinipuussa, sillä ilman Sinua emme voi mitään tehdä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.