11. toukokuuta

Jae joka kertoo seurakunnan synnyn

Tämä yksi jae on koko Uuden testamentin seurakuntaopetuksen ydin. Se vastaa kahteen kysymykseen samanaikaisesti. Ensimmäinen kysymys on: miten ihminen tulee seurakunnan osaksi? Toinen on: mikä tekee seurakunnasta yhden, vaikka sen jäsenet ovat keskenään hyvin erilaisia? Paavalin vastaus molempiin kysymyksiin on sama: Pyhä Henki.

Heprean ja kreikan sanavalinnat tekevät jakeesta hämmästyttävän kauniin. Kreikan teksti käyttää kahta veteen liittyvää sanaa: ebaptisthēmen, »olemme kastetut», ja epotisthēmen, »olemme saaneet juoda». Toinen on ulkoinen toimitus, toinen sisäinen vastaanottaminen. Toinen on upottamista, toinen on nielaisemista. Molemmat ovat saman Hengen toimituksia, ja molemmat kertovat samaa totuutta: uskovan koko olemus on Hengen läpäisemä, ulkoisesti ja sisäisesti.

Tarkasteltaessa tätä jaetta ristiinviittausten verkostossa, näemme miten se kantaa Vanhan testamentin profeetalliset lupaukset täyttymykseensä, ja miten se määrittelee seurakunnan elämän jokaisen sukupolven läpi. Jokainen uskova, joka tämän jakeen lukee, voi tunnistaa siitä oman jäsenyytensä Kristuksen ruumiissa.

Konteksti: Hengen lahjojen luku

1. Korinttolaiskirjeen 12. luku on koko Uuden testamentin keskeisin teksti Pyhän Hengen lahjoista. Paavali kirjoittaa Korinttiin, missä seurakunta oli paljon erimielisyyksissä. Eri jäsenet ylpeilivät omilla hengellisillä lahjoillaan, ja jotkut halveksivat niitä, joilla ei näyttänyt olevan yhtä näyttäviä lahjoja. Paavali joutui korjaamaan tilannetta, joka uhkasi särkeä koko seurakunnan.

Hänen vastauksensa on kaksiosainen. Ensiksi (jakeet 4–11) hän opettaa, että hengelliset lahjat ovat moninaiset mutta Henki on sama. »Erilaisia armolahjoja on, mutta Henki on sama; ja erilaisia palveluksia on, mutta Herra on sama; ja erilaisia vaikutuksia on, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.» (1. Kor. 12:4–6) Trinitaarinen rakenne on huomionarvoinen. Henki, Herra, Jumala-Isä – kaikki kolme toimivat yhdessä lahjojen jakamisessa.

Toiseksi (jakeet 12–27) hän käyttää ruumiin vertausta. Ruumis on yksi, mutta siinä on monta jäsentä. Silmä ei voi sanoa kädelle: »En tarvitse sinua.» Pää ei voi sanoa jaloille: »En tarvitse teitä.» Jokainen jäsen tarvitsee toista, ja yhdessä ne muodostavat eheän kokonaisuuden.

Jakeen 13 paikka tämän opetuksen keskellä on tärkeä. Se vastaa kysymykseen: miksi voimme puhua ruumiista? Mikä yhdistää nämä erilaiset jäsenet yhdeksi ruumiiksi? Paavalin vastaus: Hengen kaste yhdistää meidät, Hengen juominen ravitsee meidät. Kaikki erilaisuus, kaikki erilaiset lahjat, kaikki erilaiset taustat tulevat yhteen yhden Hengen kautta.

»Yhdessä Hengessä kastetut»

Sanonta »Hengessä kastettu» kantaa Uuden testamentin pisimmän ennustuksen täyttymyksen. Johannes Kastaja oli ennustanut tätä neljässä evankeliumissa hyvin yhtenäisellä tavalla.

Matteuksen evankeliumi 3:11: »Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.» Markus 1:8 toistaa saman sanoman lyhyemmin: »Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.» Luukas 3:16 ja Johannes 1:33 vahvistavat saman lupauksen.

Tämä oli profeetallinen sana, jonka täyttymys odotti tulevaisuutta. Johannes ei voinut tehdä sitä mitä Jeesus voi. Vesikaste oli vain ennakkokuva, esimerkki, varjokuva siitä mitä Hengen kaste tulisi olemaan. Johannes upotti ruumiit Jordaniin, mutta Jeesus upottaisi sielut Pyhään Henkeen.

Apostolien teot 1:5 ja 11:16 toistavat saman lupauksen Jeesuksen omilta huulilta juuri ennen hänen taivaaseen astumistaan: »Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.» Tämä täyttyi helluntaipäivänä. Pyhä Henki vuodatettiin, ja koko maailmanhistoriassa avautui uusi aikakausi. Niistä eteenpäin jokainen, joka uskoo Jeesukseen, kastetaan tähän samaan Henkeen.

Tämä on tärkeä huomio. Hengen kaste ei ole vain ensimmäisten apostolien kokemus. Se ei ole jokin lisäkokemus, jota osa kristityistä saa ja toinen osa ei. Se on jokaisen Kristukseen uskovan perustila, koska ilman tätä Hengen liittämistä ihminen ei voi olla osa Kristuksen ruumista. Roomalaiskirje 8:9 sanoo painokkaasti: »Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.»

Apostolien teot 19:3 kertoo Paavalin kohtaamisesta tiettyjen opetuslasten kanssa Efesoksessa, jotka oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Paavali kysyi: »Millä kasteella te sitten olette kastetut?» He vastasivat: »Johanneksen kasteella.» Paavali opetti heille Jeesuksen ja kastoi heidät Herran Jeesuksen nimeen, ja Pyhä Henki tuli heidän päällensä. Vesikaste ei sinänsä ollut riittävä, jos Hengen kasteen täyttymystä Kristuksessa ei oltu ymmärretty. Paavalin järjestys oli selvä: Jeesuksen nimi, vesikaste, Pyhän Hengen laskeutuminen.

Hengen kaste ja Kristuksen kuolema

Yksi kasteen syvimmistä ulottuvuuksista paljastuu Roomalaiskirjeen 6. luvussa. Roomalaiskirje 6:3 kysyy: »Ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?» Sama luku jatkaa jakeessa 6: »Meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin.»

Kastaminen Hengessä ei siis tarkoita vain Hengen vastaanottamista, se tarkoittaa myös vanhan elämän hautaamista. Kasteessa ihminen astuu Kristuksen kuolemaan, hänet upotetaan sinne, ja hän nousee ylös sieltä uutena luomuksena. Kolossalaiskirje 2:12 toistaa saman: »Ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta.»

Galatalaiskirje 3:27 antaa tästä toisen kauniin kuvan: »Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.» Kasteessa ihminen pukeutuu Kristukseen, kuten valkeaan vaatteeseen. Vanha jää taakse, uusi puetaan päälle.

Kolossalaiskirje 2:11 yhdistää kasteen Vanhan liiton ympärileikkaukseen: »Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella.» Hengen kaste on uuden liiton ympärileikkaus. Se ei riisu lihasta pientä palaa, se riisuu koko lihan ihmisen sydämestä ja tilalle annetaan uusi sydän, jossa Henki asuu.

»Yhdeksi ruumiiksi»

Kasteen kautta uskova ei tule pelkästään uudeksi yksilönä. Hän tulee osaksi ruumista. »Yhdeksi ruumiiksi.» Tämä on hämmästyttävä tuntomerkki. Korinttolaisille tämä oli mullistavaa. Heprealaisille tämä oli vallankumouksellista. Kristillinen seurakunta ei ole kerho, johon yhdistytään muodollisesti. Se ei ole yhteisö, joka ottaa jäseniä sisään. Se on ruumis, joka kasvaa elävinä jäseninä, kun jokainen Henki upottaa kasteessaan.

Efesolaiskirje 4:4–5 antaa tästä ruumiista koko Uuden testamentin painokkaimman määritelmän: »Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.» Seitsemän kertaa sana »yksi» toistetaan tässä jaksossa. Tämä ei ole sattumaa. Paavali korostaa, että koko kristillisen uskon perusta lepää tällä ykseydellä.

Jeesus rukoili tätä ruumista omassa ylimmäispapillisessa rukouksessaan. Johanneksen evankeliumi 17:11: »Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.» Yhteyden malli on Isän ja Pojan ikuinen suhde. Tähän malliin uskovat liitetään, ei imitaatioksi, vaan todelliseksi osallisuudeksi tähän iankaikkiseen rakkauden virtaan.

Efesolaiskirje 2:22 antaa rakentamisen kuvan: »Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.» Tämä on suora kaiku Toisen Mooseksen kirjan kuvauksesta telttamajan rakentamisesta, jossa laudat olivat »yhteenliitettyjä kaksoislautoja ja alhaalta alkaen kiinni toisissaan ylös saakka» (2. Moos. 36:29). Vanhassa liitossa Jumala asui telttamajassa, jonka laudat oli yhteenliitettyjä. Uudessa liitossa Hän asuu seurakunnassa, jonka jäsenet ovat Hengen kasteen kautta yhteenliitettyjä.

Yksi tämän ruumiin ihmeellisimmistä piirteistä on, että se on samalla yksi mutta moninainen. Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 12:14: »Ruumiskaan ei ole yksi jäsen, vaan monta.» Yksi Hengen kaste tekee meistä yhden ruumiin, mutta tämä yksi ruumis koostuu monista erilaisista jäsenistä. Yksi ei tarkoita yhdenmukaisuutta. Yksi tarkoittaa yhden Hengen kautta liitettyä monimuotoisuutta.

»Juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita»

Paavalin jakeen keskellä on kohta, joka oli ensimmäisen vuosisadan maailmassa täysin radikaali. »Olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita.» Tämä lause räjäytti aikansa sosiaaliset rakenteet.

Juutalaisten ja kreikkalaisten välillä oli kaikkein syvin uskonnollinen ja kulttuurinen kuilu, joka antiikin maailmassa oli olemassa. Juutalaiset pitivät pakanoita epäpuhtaina. He eivät syöneet heidän kanssaan, eivät menneet heidän koteihinsa, pitivät heitä koirina vastakohtana valitulle kansalle. Pakanat pitivät juutalaisia outoina, alemmiksi kansoiksi, vihattavina. Tähän kuiluun astui Kristus.

Efesolaiskirje 2:14 ilmoittaa: »Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.» Templissä oli kirjaimellinen muuri, joka erotti pakanoiden pihan juutalaisten pihasta, ja siihen muuriin oli kaiverrettu varoitus: ylityksen rangaistus on kuolema. Tämän muurin Kristus purki ristillään. Hengen kasteen kautta sekä juutalainen että pakana tulevat samaan ruumiiseen, eikä mikään ihminen kykene rakentamaan tätä muuria uudelleen sen jälkeen.

Galatalaiskirje 3:28 toistaa saman: »Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.» Kolossalaiskirje 3:11 menee vielä laajemmaksi: »Ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.»

Orjuus oli Rooman maailmassa luonteenomainen piirre. Orjat olivat jopa kolmasosa väestöstä, ja heitä pidettiin omaisuutena, ei henkilöinä. Heillä ei ollut oikeuksia, heitä saatiin lyödä, myydä, tappaa. Kristillinen seurakunta otti orjat samaan ehtoolliseen omistajiensa kanssa. Tämä oli yhteiskunnallinen vallankumous. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 7:22 sanoo radikaalin asian: »Joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.» Asetelma kääntyy ympäri. Yhteiskunnallinen orja on Herran vapaa. Yhteiskunnallinen vapaa on Kristuksen orja.

Efesolaiskirje 6:8 vahvistaa, ettei ero tule olennaiseksi tuomionkaan päivänä: »Mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.» Hengen kaste tasoittaa kaiken. Kaikki muut erot jäävät joko olosuhteellisiksi, ulkoisiksi, väliaikaisiksi. Hengen kasteen kautta saatu jäsenyys Kristuksen ruumiissa on iankaikkinen, perustavanlaatuinen, kaiken muun yli kantava.

Hesekielin lupaus ja Joelin profetia

Vanhan testamentin profeetat olivat ennustaneet tätä Hengen vuodatusta vuosisatojen ajan. Hesekielin kirja 36:25–27 sisältää ehkä selvimmän ennustuksen: »Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan.»

Huomaa Hesekielin kahden vaiheen kuvaus. Ensiksi: vihmotaan puhdas vesi. Toiseksi: Henki annetaan sisimpään. Tämä on sama rakenne kuin 1. Korinttolaiskirjeen 12:13 jakeessa. Ensiksi kastetut Hengeen, toiseksi juodaan Henkeä. Ulkoinen puhdistuminen vesivihmonnalla osoittaa sisäisen Hengen liittämisen.

Joelin kirja 2:29 ennusti vielä erityisemmin: »Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.» Pietari lainasi tätä jaetta helluntaipuheessaan (Apt. 2:18) ja sanoi, että juuri tämä Joelin profetia oli täyttymässä silmiensä edessä. Joel oli erityisesti sanonut palvelijat ja palvelijattaret, eli yhteiskunnallisesti alimmaisina pidetyt. Sama Henki, joka tulee profeettoihin ja kuninkaisiin, vuodatetaan palvelijoihin. Tämä oli vallankumouksellista.

Jesaja 44:3 yhdistää veden vuodatuksen ja Hengen vuodatuksen yhteen runolliseen lauseeseen: »Minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle.» Vesi ja Henki ovat profeetallisessa kielessä lähes synonyymejä. Molemmat ovat ylhäältä laskeutuvaa siunausta, joka tekee elämän mahdolliseksi.

Jesajan jakeen 5 vastaus on kaunis: »Mikä sanoo: 'Minä olen Herran oma', mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: 'Herran oma', ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.» Hengen vuodatuksen jälkeen ihmiset eri kansoista alkavat tunnustaa kuuluvansa Herralle. Tämä on koko Apostolien tekojen kertomus.

»Saaneet juoda samaa Henkeä»

Paavalin jae jatkuu sanoilla: »Kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.» Tämä on toinen vesivertaus jakeessa, ja se kantaa erityistä syvyyttä.

Jeesus oli puhunut tästä juuri ennen helluntaita. Johanneksen evankeliumi 7:37–39 kuvaa hetken lehtimajan juhlassa: »Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.' Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.»

Lehtimajan juhlan päättävällä päivällä oli erityinen vesirituaali. Pappi otti veden Siiloan altaasta ja kantoi sen temppeliin, vuodatti sen alttarin yli. Tämä symboloi tulevaa Hengen vuodatusta. Jeesus seisoi juuri tämän rituaalin keskellä ja huusi: jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon. Hän osoitti itseään elävän veden lähteeksi.

Johannes 4:14 antoi tästä toisen muodon. Jeesus puhui Samarian naiselle kaivolla: »Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.»

Hengen juominen ei ole siis kertaluontoinen tapahtuma, vaikka kaste on. Hengen juominen on uskovan jatkuvaa ravintoa. Jokainen päivä ihminen voi tulla samaan lähteeseen ja juoda. Hengen täyttymys ei ole varattu erityisille hetkille, se on jatkuvaa Hengen virtausta uskovan sisimpään.

Kaste ja ehtoollinen samassa jakeessa

Yksi 1. Korinttolaiskirjeen 12:13 jakeen syvällisistä piirteistä on, että se yhdistää kaksi sakramenttia, jotka varhainen seurakunta tunsi: kasteen ja ehtoollisen. »Kastetut yhdeksi ruumiiksi» viittaa kasteeseen. »Saaneet juoda samaa Henkeä» viittaa ehtoolliseen.

Sama Paavali oli kirjoittanut samaan kirjeeseen, kaksi lukua aikaisemmin, 1. Korinttolaiskirjeen 10:16: »Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?» Ehtoollinen on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Kaste liittää meidät Kristuksen ruumiiseen. Molemmat sakramentit kertovat samaa tarinaa: olemme yhtä Kristuksessa Hengen kautta.

Kun kokoonnumme ehtoolliselle, emme tee kertaluontoista hartautta, vaan vahvistamme sitä jäsenyyttä, joka kasteessa annettiin. Kaste tehdään kerran. Ehtoollinen toistuu. Toinen kertoo uudestisyntymästä, toinen ravinnosta. Toinen on alku, toinen on jatkuva elämä. Yhdessä ne muodostavat Kristuksen ruumiin näkyvät tuntomerkit maailmassa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Päivän jae ja sen verkosto kantavat kolme tärkeää huomiota, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on jäsenyyden varmuus. Jos uskot Jeesukseen, jos olet vastaanottanut Hänet sydämeesi, jos Pyhä Henki todistaa sinulle olevasi Jumalan lapsi, sinä olet Kristuksen ruumiin osa. Tämä ei riipu sinun ansioistasi, tunteistasi, hengellisistä kokemuksistasi. Se riippuu siitä, että sinut on Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi muiden uskovien kanssa. Sinä kuulut. Sinulla on paikka. Sinulla on tehtävä. Et ole tarpeeton jäsen, etkä ulkopuolinen vieras. Olet osa elävää ruumista.

Toinen on ykseyden vaaliminen erilaisuuden keskellä. Hengen kaste ei poista eroja meidän väliltä, se ylittää ne. Sinä olet edelleen oma persoonasi, oma luonteesi, omat lahjasi. Toinen uskova on edelleen erilainen. Te ette muutu samanlaisiksi liittyessänne Kristuksen ruumiiseen. Sen sijaan teillä on nyt sama Henki, joka on luonut ja yhdistänyt erilaisuutenne yhdeksi ruumiiksi. Tämä tarkoittaa, että erilaisuus ei ole uhka seurakunnan yhteydelle. Erilaisuus on lahja, joka palvelee ruumiin täyteyttä.

Kolmas on jatkuva Hengen juominen. Vaikka kaste tapahtui kerran, Hengen juominen on jatkuvaa. Sinä saat tänään tulla samaan lähteeseen ja juoda. Jeesuksen kutsu lehtimajan juhlassa on edelleen voimassa: jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon. Älä jää janoavaksi. Tule lähteen ääreen joka päivä. Ravitse itsesi sanan kautta, rukouksen kautta, seurakunnan yhteyden kautta, ehtoollisen kautta. Hengen virrat ovat jatkuvasti tarjolla. Sinun tehtäväsi on juoda.

Lopuksi

»Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.» Tämä yksi jae kantaa koko Uuden testamentin seurakuntaopetuksen ytimen. Se kertoo, että sinä, jos uskot Kristukseen, et ole yksin. Et ole hengellinen yksityishenkilö, joka tekee henkilökohtaista jumalanpalvelusta omassa kammiossaan. Sinä olet Hengen kasteen kautta liitetty elävään ruumiiseen, joka kattaa kaikki vuosisadat, kaikki kansat, kaikki yhteiskuntakerrokset.

Sinä juot samaa Henkeä, jota apostolit joivat helluntaipäivänä. Sinä juot samaa Henkeä, jonka kautta Hesekiel sai uuden sydämen lupauksen. Sinä juot samaa Henkeä, joka asuu jokaisessa sinun veljissäsi ja sisaressasi tänäänkin. Olette yhtä, koska Henki yhdistää teidät.

Tämä ykseys ei perustu siihen, että pidätte toisistanne kaikessa, että olette samaa mieltä kaikista kysymyksistä, että edes tunnette toisianne. Se perustuu siihen, että sama Henki asuu jokaisessa. Joh. 17:11 oli Jeesuksen rukous: »Että he olisivat yhtä niinkuin mekin.» Tämä rukous on vastattu jokaisen uskovan kohdalla.

Janoatko? Tule. Olet jo kastettu, mutta sinä saat aina uudelleen juoda. Lähde on auki, ja virtoja riittää.

Herra, kiitos siitä, että olemme yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. Anna meidän juoda samaa Henkeä rohkeammin tänään. Yhdistä erilaisuutemme palvelemaan ruumistasi. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Pään, nimessä.

Aamen.