4. toukokuuta

Jae, joka avautuu siunauksen yli

Tämä jaepari ansaitsee, että otetaan ensin koko psalmin alku huomioon. Psalmi 67 alkaa Aaronin siunauksen kaiulla. Jakeessa 1 sanotaan: »Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille.» Tämä on lähes sanasta sanaan sama kuin 4. Mooseksen kirjan 6:24-26 ylimmäispapin siunaus, jonka Aaron lausui Israelin yli. Mutta sitten psalmisti tekee jotakin yllättävää. Hän jatkaa siunauksen siitä, mihin Aaron sen lopetti, ja hän ottaa askeleen, jota Aaron ei ottanut.

Aaronin siunaus oli rajattu Israelille. Psalmi 67 vie sen kauemmas. Jumala siunatkoon meitä, mutta miksi? Jakeessa 2 vastaus tulee: »Että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi.» Israel ei saanut siunausta itseään varten. Israel sai siunauksen, jotta siunauksen kautta kaikki kansat oppisivat tuntemaan Israelin Jumalan.

Tämä on Aabrahamin lupauksen kaiku, joka kulkee koko Vanhan testamentin läpi. 1. Mooseksen kirjan 12:3 oli sanonut Aabrahamille: »Ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.» Tämä lupaus oli annettu jo ennen kuin Israel oli olemassa kansana. Se oli annettu Aabrahamille, yhdelle miehelle, mutta sen kohde oli koko ihmiskunta.

Psalmi 67 muistuttaa kansaansa siitä, mistä siunaus tuli ja mihin se johti. Kun siis psalmisti rukoilee siunausta itselleen ja kansalleen, hän tekee sen lähetysnäkökulmasta. Siunatkoon Jumala meitä, jotta hänen tiensä tunnettaisiin maan päällä. Siunatkoon Jumala meitä, jotta kaikki pakanakansat saisivat nähdä hänen apuaan. Siunatkoon Jumala meitä, jotta kaikki kansat kiittäisivät häntä.

Tämä järjestys on huomionarvoinen. Siunaus tulee ensin. Tunnetuksi tuleminen seuraa siunauksen kautta. Kiitos kaikkien kansojen suusta on lopullinen päämäärä. Sinun siunauksesi ei ole pysähdys, se on lähettäminen.

Jumalan tie ja Jumalan apu

Jakeen 2 kaksi keskeistä sanaa ovat tie ja apu, ja molempia kannattaa avata erikseen.

Tie on heprean derek, joka tarkoittaa polkua, kulkureittiä, mutta myös elämäntapaa, sitä miten Jumala toimii. Kun psalmisti rukoilee, että Jumalan tiet tulisivat tunnetuiksi maan päällä, hän ei tarkoita vain sitä, että ihmiset saisivat tietoonsa joitakin Jumalan ominaisuuksia. Hän tarkoittaa, että Jumalan luonne, hänen toimintatapansa, hänen vanhurskautensa ja armonsa, hänen oikeutensa ja laupeutensa, kaikki tämä tulisi näkyviin niin, että jokainen kansa voisi sen tunnistaa.

Heprealaiskirje 3:10 sanoo varoittavan sanan: »Sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: Aina he eksyvät sydämessään; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni.» Tämä viittaa erämaakapinaan. Israel oli nähnyt Jumalan tekoja, mutta ei ollut oppinut tuntemaan hänen teitään. Tekojen näkeminen ei riittänyt, vaan teiden tunteminen oli koko sydämen suuntaaminen. Pintapuolinen havaintokyky näkee teot. Sydämen kuuntelukyky oppii tiet.

Tämä on tärkeä erotus. Maailma näkee Jumalan tekoja päivittäin. Aurinko nousee, sade kastelee maan, ihmiset syntyvät ja kuolevat. Tekoja on aina nähtävänä. Mutta Jumalan tien tunteminen vaatii enemmän. Se vaatii ilmestystä, opettamista, pysähtymistä. Sitä psalmisti rukoilee. Hän ei rukoile, että Jumalan tekoja vain nähtäisiin, vaan että hänen tiensä todella tunnettaisiin.

Apu, hepreaksi jeshua, on sama sana josta tulee Jeesuksen nimi. Tämä ei ole pieni huomio. Heprean kielessä Jeesus on Jeshua, ja se merkitsee »Herra on apu» tai »Herra on pelastus». Kun psalmisti rukoilee, että kaikki pakanakansat näkisivät Jumalan avun, hän käyttää sanaa, joka kantaa lupauksen Messiaasta itsessään.

Jeshua-sana on Vanhassa testamentissa rikas sana. Se tarkoittaa pelastusta vihollisesta, vapautusta orjuudesta, parannusta sairaudesta, mutta sen syvin merkitys nousee aina pelastukseksi joka tulee Jumalalta. Mooses lauloi Punaisenmeren rannalla 2. Mooseksen kirjan 15:2 mukaan: »Hänestä tuli minulle pelastus», ja siellä on sama sana. Jesaja toistaa sen kirjansa 12:2: »Katso, Jumala on minun pelastukseni.» Sama sana.

Kun siis psalmisti sanoo, että Jumalan apu, jeshua, tulisi tunnetuksi kaikissa pakanakansoissa, hän ennustaa enemmän kuin ymmärtääkään. Hän rukoilee, että Jeshua, joka on Jumalan apu lihassa, tulisi tunnetuksi maan ääriin asti.

Simeon hyvin vanha mies otti tämän psalmin sanat omiin huuliinsa, kun hän näki Jeesuslapsen temppelissä Luukkaan evankeliumin 2:30-31 mukaan: »Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä.» Sama lähetysnäky kuin Psalmissa 67. Pelastus ei ole vain Israelille. Se on kaikkien kansojen nähtäväksi. Simeon näki, ettei tämä lapsi ollut vain Israelin kuningas, vaan koko maailman valo.

Pelastus, joka näkyy

Jesajan kirja 52:10 antaa tälle lähetysnäkylle vahvan profeetallisen kaiun: »Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden.» Sama kuva kuin Psalmissa 67. Kaikki kansat näkevät. Kaikki maan ääret tulevat näkemään.

Tämä jae oli yksi ensimmäisistä, johon varhainen seurakunta tarttui. Apostolit ymmärsivät, että Jesajan ja Psalmin profetia oli alkanut täyttyä Kristuksessa. Helluntaina Jerusalemissa oli koolla juutalaisia kaikista taivaan alla olevista kansoista, ja jokainen kuuli omaa kieltänsä puhuttavan. Tämä oli kuin pieni esimerkki siitä, mitä Psalmi 67 oli laulanut. Kaikki kansat tulisivat kiittämään Jumalaa.

Apostolien teot 13:47 toistaa Paavalin ja Barnabaan suusta saman missionaarisen kutsun: »Sillä näin on Herra meitä käskenyt: Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.» Lainaus on Jesajan kirjan 49:6:sta, joka oli alun perin sanottu Messiaalle. Paavali ja Barnabas ottavat sen omiin nimiinsä. Mikä koski alun perin Messiasta, koskee nyt myös niitä, jotka kantavat hänen sanaansa. Pelastuksen näkyminen kaikille kansoille toteutuu seurakunnan lähetystyön kautta.

Markuksen evankeliumi 16:15 kiteyttää saman kutsun Jeesuksen omilla sanoilla: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.» Kaikkeen maailmaan. Kaikille luoduille. Tämä on Psalmin 67 jakeen huipennus toteutettuna käytännön tehtävänä.

Tähän on tärkeää pysähtyä. Psalmi 67:2 ei ole vain runollinen toive. Se on profeetallinen rukous, joka avautuu koko Vanhan testamentin läpi ja joka saa lopullisen täyttymyksensä Kristuksen seurakunnan lähetystehtävässä. Joka kerta kun evankeliumi viedään uuteen kansaan, kun Raamattu käännetään uudelle kielelle, kun Jeesuksen nimi mainitaan paikassa, jossa se ei aiemmin ole kuulunut, Psalmin 67 rukous saa täyttymystään.

Kaikki kansat ja koko ihmiskunta

Jakeen 3 toistorakennetta on syytä huomata. »Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.» Tämä toisto on heprealaisen runouden tyyli, mutta se on myös tarkoituksellinen painotus. Toistolla psalmisti sanoo, ettei hän tarkoita vain joitakin kansoja, jotka silloin tällöin sattuvat löytämään tien Israelin Jumalan luokse. Hän tarkoittaa kaikkia kansoja. Toisto sulkee pois kaikki rajaukset.

Psalmi 117 menee tässä vielä pidemmälle. Tuo psalmi, joka on Raamatun lyhin luku, sisältää vain kaksi jaetta: »Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!» Lyhin luku Raamatussa on lähetyspsalmi. Se kutsuu kaikkia pakanoita ja kaikkia kansoja kiittämään Herraa. Tämä ei ole sattuma. Lyhyydessä on terävyys. Sanoma on niin yksinkertainen, ettei sitä voi väärinymmärtää.

Paavali käyttää Psalmia 117 Roomalaiskirjeessä 15:11 yhtenä todistuksena siitä, että pakanat ovat kutsuttuja Jumalan ylistäjien joukkoon. Hän kerää neljä Vanhan testamentin lainausta peräkkäin osoittaakseen, ettei pakanoiden kutsuminen evankeliumiin ole keksintö. Se on ollut Jumalan tarkoitus alusta asti. Roomalaiskirje 15:10 lainaa 5. Mooseksen kirjan 32:43:n: »Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa.» Pakanat eivät ole ulkona. He ovat osa kansaa. Mooses oli ennustanut tämän jo erämaassa.

Tämä avaa Psalmin 67 jakeen pakanoiden näkökulmasta. Sinä, joka tätä luet, et ole syntyperältäsi juutalainen. Olet osallinen siitä siunauksesta, jonka Aabraham sai, koska Kristus on tuonut pakanat osallisiksi Israelin perinnöstä. Sinä olet itse osa tämän jakeen täyttymystä. Joka kerta kun avaat Raamatun, joka kerta kun kiität Jumalaa, joka kerta kun rukoilet Jeesuksen nimessä, sinä olet osa sitä kuoroa, jonka psalmisti näki. Kaikki kansat. Sinun kansasi on yksi niistä.

Maa täynnä Herran tuntemusta

Habakukin kirja 2:14 antaa tälle näylle laajimman muodon: »Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.» Tämä jae menee Psalmin 67 lupausta vielä pidemmälle. Ei vain kansat tunnetaan Herraa, vaan koko maa täyttyy Herran kunnian tuntemuksesta.

Vertaus on hieno. Niinkuin vedet peittävät meren. Meri ei ole vesi siellä täällä. Meri on vesi joka paikassa. Se täyttää joka kolon, joka aukon, joka soluvälin. Habakuk lupaa, että samalla tavalla Herran kunnian tuntemus täyttää maan jonakin päivänä. Ei reunamaita tai sivutoimenkuvia, vaan jokaisen kolkan. Jokaisen kansan keskellä, jokaisen kielen huulilla, jokaisen sydämen syvyydessä.

Tämä on lopullinen näky, johon Psalmi 67 viittaa. Sen täyttymystä emme vielä näe, mutta sitä kohti kuljemme. Joka päivä, kun evankeliumin valo loistaa uuteen pimeyteen, vesi nousee korkeammalle. Joka kerta kun kansa, joka ei ole kuullut, saa kuulla, meri syvenee. Joka helluntai, joka herätys, joka kääntymys lisää tietä siihen päivään, jolloin maa on täynnä Herran kunnian tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.

Salomon temppelin rukous

Yksi kiehtova ristiinviittaus tähän jakeeseen on Salomon rukous temppelin vihkiäisissä. 1. Kuningasten kirja 8:43 sanoo: »Niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel.»

Salomo rukoili tarkasti samaa kuin Psalmin 67 kirjoittaja. Hän pyysi Jumalaa kuuntelemaan myös pakanoiden rukouksia, niiden, jotka tulisivat Israelin Jumalan luo kaukaisista maista. Miksi? »Että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi.» Sama päämäärä kuin Psalmissa 67.

Tämä on tärkeä havainto siitä, miten Israel itse ymmärsi temppelinsä tehtävän, kun heidän viisain kuninkaansa rukoili. Temppeli ei ollut juutalaisten yksityinen kappeli. Se oli paikka, johon Jumala oli sitoutunut kuuntelemaan rukouksia, ja sen siunauksen oli tarkoitus levitä yli kansallisten rajojen. Salomo ymmärsi, että Jumala oli antanut temppelin Israelille, mutta antanut sen siten, että sen kautta kaikki kansat saisivat oppia hänen nimensä.

Tämä Salomon näky muuttui valitettavasti pian harhaan. Israel alkoi ajatella temppeliä omana etuoikeutenaan eikä lähetysasemana. Profeetat joutuivat toistuvasti muistuttamaan kansaa siitä, että heidän kutsunsa oli olla siunauksen kanavana, ei sen pidättäjinä. Jeesus itsekin syytti aikansa temppelimiehiä siitä, että he olivat tehneet »rukouksen huoneesta» »ryövärien luolan», ja hän käytti silloin Jesajan kirjan sanoja, jotka olivat alun perin puhuneet temppelistä rukouksen huoneena »kaikille kansoille» (Mark. 11:17).

Sinä, joka tätä luet, olet osa tämän väärän käsityksen oikaisua. Sinä olet vastausta siihen Salomon rukoukseen. Salomo rukoili, että kaukaiset maat tuntisivat Jumalan nimen, ja sinä, kaukaisesta maasta, tunnet Jumalan nimen. Sinä olet elävä todistus siitä, että temppeli oli alusta asti tarkoitettu kaikille kansoille.

Karitsa kuoron keskellä

Tämä jakeen lopullisin täyttymys löytyy Ilmestyskirjasta. Vaikka Ilmestyskirja ei ole tämän jakeen ristiinviittauksissa, sen näky on niin lähellä Psalmin 67 unelmaa, että se on hyvä mainita.

Ilmestyskirja 7:9-10 kuvaa hetken, jolloin Johannes näkee taivaan: »Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeisiin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.»

Tämä on Psalmin 67:3 jakeen lopullinen täyttymys. »Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.» Johannes näki tämän todeksi tulleena. Kaikki kansanheimot, sukukunnat, kansat, kielet. Lukematon joukko. Yhdellä äänellä kiittäen. Sama Jumala, sama kiitos, mutta nyt täydellisenä, nyt valtaistuimen edessä.

Sinun kiitokseesi nykyhetkessä, joka tuntuu pieneltä ja yksittäiseltä, on liitetty taivaallinen kuoro, jonka ääntä et vielä kuule mutta joka on jo täyttynyt. Joka kerta kun sanot kiitos Herralle, sinä liityt siihen kuoroon, joka on lähtenyt Aabrahamin lupauksesta, kulkenut Daavidin psalmien kautta, kasvanut Kristuksen ristin ympärille, levinnyt apostolien matkojen mukana, ja jatkaa kasvamistaan, kunnes lopullinen kuoro seisoo Karitsan edessä. Sinä olet jäsen siinä kuorossa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Psalmi 67:2-3 puhuu meille kolmesta asiasta, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on siunauksen tarkoitus. Jumalan siunaus elämässäsi ei ole pysähdys, se on lähettäminen. Jokainen siunaus, jonka saat, on annettu jotakin varten. Se on annettu, jotta sinusta tulisi siunauksen kanava jollekin toiselle. Aabraham siunattiin, jotta kaikki sukukunnat siunattaisiin hänen kauttaan. Israel siunattiin, jotta kaikki kansat siunattaisiin Israelin kautta. Sinä on siunattu, jotta sinun kauttasi siunaus jatkaisi kulkuaan. Älä pidä siunausta itselläsi. Anna sen virrata eteenpäin. Tämä periaate muuttaa sen, miten katselet omaa elämääsi. Et ole tyhjentyvä säiliö, vaan virtaava puro.

Toinen on lähetysnäky sydämen rukouksena. Kun rukoilet itsellesi tai perheellesi, lisää siihen psalmistin näky. Älä rukoile vain »siunaa minua», vaan »siunaa minua, jotta tiesi tulisivat tunnetuiksi maan päällä». Älä rukoile vain »auta minua», vaan »auta minua, jotta sinun apusi tulisi näkyviin niissä, joiden luona elän». Tämä laajentaa rukouksesi. Se nostaa silmäsi pois omasta navasta ja kohti niitä kansoja, joita Jumala rakastaa. Tämä on hengellisesti kasvattava harjoitus. Lähetysnäkö sydämessä muuttaa rukouksen luonnetta.

Kolmas on rooli kuorossa. Sinun kiitoksesi liittyy suureen kuoroon, joka kantaa sukupolvien ja maanosien yli. Kun kiität Jumalaa tänään, et kiitä yksin. Sinä lisäät äänesi siihen kuoroon, joka on alkanut Aabrahamista ja päättyy Karitsan valtaistuimen edessä. Joka kerta kun joku kansa, joka ei aiemmin ole tuntenut Jumalaa, alkaa kiittää häntä, sinun kuorosi kasvaa. Joka kerta kun lähetystyöntekijä saavuttaa uuden kylän, kun Raamattu käännetään uudelle kielelle, kun yksi henkilö kääntyy Kristuksen luo, sinä saat uuden veljen tai sisaren kuoroon. Tämä antaa rukouksellesi ja kiitoksellesi näköalan, jota et muuten näkisi.

Lopuksi

»Että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa pakanakansoissa sinun apusi. Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.»

Tämä jaepari kantaa Aabrahamin lupauksen, Salomon temppelirukouksen, Jesajan profetian, Simeonin temppelilausunnon, Jeesuksen lähetyskäskyn ja Karitsan valtaistuimen edessä seisovan kansojen joukon. Yhdessä lyhyessä lauseessa on koko Raamatun lähetysnäky tiivistetynä.

Sinä, joka tätä luet, olet vastausta tähän rukoukseen. Et ole syntyperältäsi Israelin lapsi, mutta sinä olet osa sitä siunausta, jonka Aabraham sai. Sinä tunnet Jumalan tiet, vaikka asut kaukana Jerusalemista. Sinä näet Jumalan avun, sinun jeshuasi, joka on Jeesus Kristus. Sinä kiität häntä yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat ennen sinua kiittäneet ja jotka jälkeenpäin tulevat kiittämään.

Tämän jakeen lopullinen täyttymys on kuitenkin vielä edessä. Vesi ei ole vielä peittänyt koko merta. On yhä paikkoja, joissa Jumalan tiet eivät ole tunnetut. On yhä kansoja, jotka eivät ole nähneet hänen apuaan. On yhä kieliä, joilla halleluja-sanaa ei ole vielä laulettu. Niin kauan kuin näin on, Psalmin 67 rukous on ajankohtainen, ja sen huipentumaa odotetaan.

Tähän asti rukoilemme yhä Daavidin sanoin, ja tähän asti elämme niin, että jokainen siunauksemme tulee siunaukseksi muille. Aabrahamin lapset olemme, kaikkien kansojen kuoroon kuulumme, Karitsan edessä seisomme kerran. Tähän asti, jokaisena päivänä, otamme tätä rukousta omiin huuliimme.

Siunatkoon Jumala meitä, jotta hänen tiensä tunnettaisiin maan päällä.

Aamen.