3. toukokuuta

Jae, joka kuvailee Kristuksen kasvot

Tämä jae on yksi Uuden testamentin rakastetuimmista. Se on niin tunnettu, että uskovat osaavat sen ulkoa, ja sitä lainataan saarnoissa, lapsille opetettavissa kuvauksissa ja seurakuntien seinätauluissa. Mutta tämä tuttuus on vaaransa, koska tutuiksi käyneitä lauseita lakataan kuulemasta. Yritetään lähestyä tätä jaetta uudelleen, kuin emme olisi sitä koskaan ennen kuulleet.

Paavali kirjoitti Galatian seurakunnille, jotka olivat joutuneet vakavan harhaan. Heidän luokseen oli tullut opettajia, jotka vaativat, että pakanataustaisten kristittyjen olisi noudatettava juutalaisia lakimääräyksiä, erityisesti ympärileikkausta, voidakseen olla todella Jumalan kansaa. Paavali oli järkyttynyt. Tämä oli evankeliumin sydämen kieltämistä, sillä se asetti pelastuksen perustaksi ihmisen oman teon Kristuksen ristin sijasta.

Galatalaiskirjeen alkupuoli on raju. Paavali julistaa anateemoitsi jokaisen, joka tuo toisen evankeliumin. Hän kertaa miten hän itse oli saanut evankeliuminsa suoraan Kristukselta, ei ihmiseltä. Hän kertaa, miten hän jopa nuhteli Pietaria avoimesti, kun tämä oli hetkellisesti antanut periksi paineelle. Sitten kirjeen jälkimmäinen puoli kääntyy positiiviseen: jos ei lakia, niin mitä? Jos ei tekoja, niin mitä? Jos kristitty on vapautettu lain alaisuudesta, eikö hän ole vapaa elämään miten haluaa?

Paavalin vastaus on tämä luku, Galatalaiskirjeen 5. Vapaus ei ole lihan vapautta. Vapaus on Hengen vapautta. Ja tämä vapaus tuottaa tietynlaista hedelmää, jota ei voi sekoittaa lihan tekoihin. Tähän asetelmaan tämä jae sijoittuu. Se ei ole abstraktinen ominaisuuksien luettelo, vaan vastaus konkreettiseen kysymykseen: miten tunnistetaan ihminen, jossa Pyhä Henki todella asuu?

Hedelmä, ei hedelmiä

Heti jakeen ensimmäisessä sanassa on jotakin huomionarvoista. Paavali ei sano »Hengen hedelmät» monikossa, vaan »Hengen hedelmä» yksikössä. Tämä ei ole kielioppivirhe. Tämä on tarkoituksellinen valinta, joka kantaa syvällisen totuuden.

Yhdeksän ominaisuutta luetellaan, mutta ne eivät ole yhdeksän eri hedelmää. Ne ovat saman hedelmän yhdeksän puolta. Sama puu, joka tuottaa rakkautta, tuottaa myös iloa. Sama puu, joka tuottaa rauhaa, tuottaa myös pitkämielisyyttä. Et voi valikoida vain niitä ominaisuuksia, jotka sopivat sinulle parhaiten. Hengen hedelmä on yksi.

Tämä eroaa selvästi 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvun lahjoista. Hengen lahjoja Paavali kuvaa monikossa, ja sanoo selvästi, että eri ihmiset saavat eri lahjoja: »toiselle annetaan Hengen kautta viisauden sanat, toiselle tiedon sanat sen saman Hengen vaikutuksesta.» Lahjat jakaantuvat. Hedelmä ei jakaannu.

Kaikki Kristukseen uskovat, joissa Pyhä Henki asuu, on kutsuttu kasvamaan tähän koko hedelmään. Et voi sanoa »minä olen rakkaudellinen, mutta minulta puuttuu pitkämielisyys, koska se ei ole minun lahjani.» Sellaista ei Paavali sanoisi. Hän sanoisi: pidäthän Hengen hedelmää sisälläsi, anna myös pitkämielisyyden kypsyä. Sama lahja sinulle on annettu kuin muillekin pyhille.

Tämä on tärkeä lähtökohta. Hengen hedelmä on Kristuksen omat kasvot uskovassa ihmisessä. Kristus ei ollut osittain rakkaudellinen ja osittain ankara. Hän oli kokonaan rakkaus, kokonaan pyhyys, kokonaan totuus, kokonaan armo. Kun Henki muotoilee uskovaa Kristuksen kuvan kaltaiseksi, hän tuo kaikki nämä kasvonpiirteet samaan persoonaan.

Hedelmä, ei tuotteet

Toinen tärkeä huomio on sanan hedelmä valinta. Paavali olisi voinut sanoa »Hengen tekoja» tai »Hengen tuloksia». Hän valitsi sanan, joka kuvaa elävää kasvua.

Hedelmä ei synny ponnistelusta. Puu ei punnerra tuottaakseen omenan. Se kasvaa, juuret hakevat vettä, oksat ottavat aurinkoa, mehu virtaa rungossa, ja oikeaan aikaan hedelmä yksinkertaisesti ilmestyy. Tämä on Hengen hedelmän olemus. Sitä ei tuoteta. Sitä kasvaa.

Tämä eroaa siitä, miten ihminen yleensä yrittää tulla paremmaksi. Tavallinen lähtökohta on: minun täytyy yrittää enemmän, ponnistella enemmän, tehdä parannusta, saavuttaa hyvyys. Mutta tämä lähtökohta on jo lain alainen lähtökohta. Se asettaa ihmisen tekemisen pelastuksen ehdoksi, ja se päätyy joko ylpeyteen, jos onnistuu, tai epätoivoon, jos epäonnistuu.

Henkien hedelmä on toisenlainen. Se ei ole tehtävä, joka on suoritettava, vaan elämä, joka kasvaa. Se ei ala minun ponnistuksestani, vaan Hengestä, joka asuu minussa. Minun tehtäväni ei ole tuottaa hedelmää omasta voimastani, vaan pysyä viinipuussa ja antaa hedelmän kasvaa.

Jeesus oli sanonut tämän jo Johanneksen evankeliumin 15:5: »Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.» Huomaa logiikka. Ilman minua te ette voi mitään tehdä. Ei »vähän tehdä» tai »huonosti tehdä», vaan ette voi mitään tehdä. Hedelmä, jota Jeesus tarkoittaa, ei synny oksan omasta voimasta. Se syntyy mehusta, joka virtaa rungosta oksaan.

Psalmi 1:3 oli laulanut tämän totuuden jo kauan sitten: »Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu.» Vanhurskaan kuvaus alkaa puusta, jonka juuret ovat veden ääressä. Hedelmä tulee ajallaan. Lehti ei lakastu. Tämä ei ole pinnistämistä, vaan veden ääressä elämistä.

Hesekielin kirja 36:27 ennusti tämän jo seitsemänsataa vuotta ennen Paavalia: »Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.» Huomaa kausaalisuus. Jumala antaa Henkensä, ja Henki vaikuttaa sen, että vaellan oikein. Ei minä yritän vaeltaa oikein, jotta saisin Hengen palkinnoksi. Henki on annettu, ja hän tekee työnsä.

Yhdeksän kasvonpiirrettä

Otetaan nyt ne yhdeksän ominaisuutta yksi kerrallaan, lyhyesti mutta selvästi. Jokainen niistä ansaitsee ajatuksen, ja jokainen niistä on Kristuksen kasvojen yksi piirre.

Rakkaus. Kreikan sana on agape, ja se on Uuden testamentin tärkein sana rakkaudelle. Tämä ei ole tunne, joka tulee ja menee, vaan tahdon ratkaisu hakea toisen parasta riippumatta siitä, mitä se itselle maksaa. 1. Korinttolaiskirjeen 13:4-7 antaa tämän sanan klassisen kuvauksen: rakkaus on pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 1. Johanneksen kirje 4:19 antaa lähteen: »Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.» Rakkaus, joka kasvaa uskovassa, ei ole hänen omaa rakkauttaan, vaan vastausta siihen rakkauteen, jolla Jumala on häntä rakastanut.

Ilo. Kreikan sana on chara, sukua sanalle charis, armo. Ilo ja armo ovat saman juuren sanoja, ja se on huomionarvoinen yksityiskohta. Tämä ei ole hupia tai mielihyvää, joka riippuu olosuhteista. Tämä on syvempi ilo, joka jatkuu silloinkin kun olosuhteet ovat vaikeat. 1. Pietarin kirje 1:8 puhuu siitä, miten uskovat »riemuitsevat sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla», vaikka he eivät ole nähneet Jeesusta. Filippiläiskirje 4:4 antaa kehotuksen: »Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!» Aina. Ei vain hyvinä päivinä.

Rauha. Kreikan sana on eirene, joka kantaa heprealaisen shalom-sanan koko painon. Tämä ei ole vain konfliktin puuttumista. Tämä on kokonaisuutta, eheyttä, sitä että kaikki on niin kuin sen pitäisi olla. Roomalaiskirje 5:1 sanoo: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.» Tämä on lähde. Rauha Jumalan kanssa on perustus, ja siitä virtaa rauha itsensä kanssa, rauha lähimmäisten kanssa, rauha luomakunnan kanssa.

Pitkämielisyys. Kreikaksi makrothymia, kirjaimellisesti »pitkä mieli». Tämä on kykyä jaksaa, kykyä olla räjähtämättä, kykyä olla luovuttamatta silloinkin kun pitkän aikaa ei ole näkyvissä muutosta. Tämä on ehkä sitä Hengen hedelmän puolta, jonka tarve näkyy elämässä useimmiten. Pitkämielisyys ihmisten kanssa, jotka eivät muutu. Pitkämielisyys lasten kanssa, jotka eivät vielä ymmärrä. Pitkämielisyys itsensä kanssa, kun samat virheet toistuvat. Pitkämielisyys Jumalan vastausten kanssa, kun ne tuntuvat viipyvän.

Ystävällisyys. Kreikaksi chrestotes, joka on lähellä Kristuksen nimeä äänteellisesti, vaikka ei sukua. Tämä on lempeää, käytännöllistä hyvyyttä toisia kohtaan. Tämä ei ole vain hieno käytös, vaan sydämen lämpöä, joka näkyy konkreettisina pieninä asioina. Sanomatta jätetty terävä sana. Annettu hymy ihmiselle, joka näyttää väsyneeltä. Pieni teko, jota ei kukaan näe.

Hyvyys. Kreikaksi agathosune, juuret moraalisessa hyvyydessä. Tämä on aktiivista hyvän tekemistä, ei vain pahan välttämistä. Roomalaiskirje 12:9 sanoo: »Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.» Hyvyys ei ole neutraalia. Se on sitoutumista hyvään, valintaa hyvän puolesta, työskentelyä hyvän hyväksi.

Uskollisuus. Kreikaksi pistis, sama sana kuin »usko». Tämä yhteys ei ole sattumaa. Uskollisuus on uskon arkista muotoa. Se on lupausten pitämistä, sanansa takana seisomista, paikalla olemista silloinkin kun se ei ole helppoa. Tiitukselle 2:10 sanoo, että uskovan tulee »osoittaa kaikkea hyvää uskollisuutta», jotta he olisivat kaikkien koristuksena Jumalan opille.

Sävyisyys. Kreikaksi praotes. Tämä on suomentyössä haasteellinen sana, koska sävyisyys voi kuulostaa heikolta. Mutta kreikan sana ei tarkoita heikkoutta. Se tarkoittaa hallittua voimaa, voimaa joka on alistettu hyvälle tarkoitukselle. Vanhassa kreikassa sanaa käytettiin hevosen koulutuksesta. Hevonen, joka oli vahva mutta joka osasi kuunnella ratsastajaansa, oli sävyisä. Voimaa oli runsaasti, mutta se oli hallinnassa. Jeesus sanoi itsestään: »Minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä.» (Matt. 11:29) Hän, joka olisi voinut hallita maailmaa sanallaan, oli sävyisä.

Itsensähillitseminen. Kreikaksi enkrateia, kirjaimellisesti »vallassa pitäminen». Tämä on kykyä hallita itseään, omia haluja, omia impulsseja, omia reaktioita. Ei tukahduttamista, vaan hallintaa. Sananlaskut 16:32 sanoo: »Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja kärsivällinen kuin kaupungin valloittaja.» Itsensä voittaminen on suurempi voitto kuin armeijan voittaminen.

Hedelmä, joka kasvaa karsimisen kautta

Tähän on tärkeää lisätä yksi havainto, joka helposti unohdetaan, kun puhutaan Hengen hedelmästä. Hedelmä ei kasva ilman karsimista.

Johanneksen evankeliumi 15:2 sanoo: »Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.» Tämä on Jeesuksen oma sana. Hyvä viinitarhuri ei jätä oksia rauhaan. Hän leikkaa pois sen, mikä ei kanna hedelmää, ja puhdistaa senkin, mikä jo kantaa.

Tämä tarkoittaa, että Hengen hedelmän kasvaminen elämässäsi tapahtuu usein vaikeuksien kautta. Heprealaiskirje 12:11 muotoilee tämän rohkeasti: »Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.» Vanhurskauden rauhanhedelmä. Sama hedelmä, josta Galatalaiskirje 5:22 puhuu, mutta nyt sen lähde paljastetaan: kuritus, harjoitus, vaikeus, joka on opettanut ihmisen pysymään Hengen vaikutuspiirissä.

Pitkämielisyyttä ei opi muulla tavalla kuin tilanteissa, jotka vaativat pitkämielisyyttä. Sävyisyyttä ei opi muulla tavalla kuin tilanteissa, joissa raivo olisi luonnollinen reaktio mutta sävyisyys vaaditaan. Itsensähillitsemistä ei opi muulla tavalla kuin tilanteissa, joissa houkutus on todellinen mutta vastustus on välttämätöntä. Hengen hedelmän jokainen puoli kypsyy juuri niiden tilanteiden kautta, jotka tuntuvat vaikeilta.

Tämä on lohduttava ajatus niille, jotka ovat keskellä vaikeaa kautta. Sinun ahdistuksesi ei ole turhaa. Sinun karsimisesi ei ole hylkäystä. Se on viinitarhurin työtä, ja sen tulos on runsaampi hedelmä.

Hedelmä lihan tekojen vastakohtana

Galatalaiskirjeen 5:22 jaetta on ymmärrettävä yhdessä jakeiden 19-21 kanssa, jotka edeltävät sitä. Paavali oli juuri luetellut »lihan teot»: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihat, riidat, kateellisuudet, vihastukset, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sellaiset.

Vasta sitten Paavali kääntyy ja sanoo: »Mutta Hengen hedelmä on...» Sana »mutta» on tärkeä. Tämä on vastakohta. Lihan teot ovat yksi puoli, Hengen hedelmä on toinen.

Huomaa myös sanavalinnat. Lihan teot ovat tekoja, monikossa. Hengen hedelmä on hedelmä, yksikössä. Liha tuottaa monia erillisiä tekoja, jotka eivät yhdisty mihinkään yhteiseen kokonaisuuteen. Henki tuottaa yhden hedelmän, jossa kaikki ominaisuudet kuuluvat yhteen.

Tässä on syvällinen havainto ihmisluonnosta. Synti on hajottavaa. Se pirstoo elämän moneksi erilliseksi haluksi, jotka kilpailevat keskenään. Lihan ihminen on hajalla. Hänellä on yksi halu tänään, toinen huomenna, kolmas ylihuomenna, eivätkä ne sovi yhteen.

Henki on yhdistävä. Hänen hedelmänsä yhdistää ihmisen olemuksen yhdeksi kokonaisuudeksi. Sama henkilö, joka rakastaa, on myös rauhassa. Sama henkilö, joka iloitsee, on myös pitkämielinen. Sama henkilö, joka on uskollinen, on myös sävyisä. Hengen hedelmä tekee ihmisestä eheän.

Hedelmä, jota ei laki kiellä

Galatalaiskirjeen 5:23 jatkaa heti Hengen hedelmän luettelon jälkeen lyhyellä mutta tärkeällä lisäyksellä: »Sellaista vastaan ei ole laki.»

Tämä on terävä huomautus. Paavali on koko kirjeen ajan puolustanut vapautta lain alaisuudesta. Mutta hän haluaa varmistaa, ettei kukaan ymmärrä häntä väärin. Vapaus laista ei tarkoita vapautta vanhurskaudesta. Hengen hedelmä, joka kasvaa uskovassa, ei riko lakia. Päinvastoin, se täyttää sen.

Roomalaiskirje 8:4 oli sanonut saman: »että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.» Lain vanhurskaus täytetään meissä, ei meidän omilla yrityksillämme, vaan Hengen vaikutuksesta.

1. Timoteuskirje 1:5 lausuu tämän kauniisti: »Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.» Käskyn päämäärä. Mihin koko Vanhan testamentin laki tähtäsi? Rakkauteen, joka tulee puhtaasta sydämestä. Mikä on Hengen hedelmän ensimmäinen puoli? Rakkaus. Sama päämäärä. Eri tie. Lain tie kävi käskyjen kautta ja epäonnistui, koska liha ei pysty täyttämään käskyjä. Hengen tie käy uudistetun sydämen kautta, ja se onnistuu, koska Henki itse vaikuttaa sen.

Tämä on kristillisen vapauden olemus. Et ole vapaa lain alta tehdäksesi mitä haluat. Olet vapaa lain alta, koska Henki vaikuttaa sinussa sen, mitä laki vaati mutta ei voinut vaikuttaa. Sinä elät korkeammalla kuin laki, et matalammalla.

Hedelmä Kristuksen omat kasvot

Yksi syvällinen havainto, jonka usein huomataan vasta pidemmän pohdinnan jälkeen, on tämä: Hengen hedelmä on tarkalleen Kristuksen omien kasvojen kuvaus.

Lue luettelo uudelleen. Rakkaus. Kuka rakasti enemmän kuin Kristus, joka antoi henkensä vihollistensa puolesta? Ilo. Heprealaiskirje 12:2 sanoo, että Jeesus kärsi ristin »hänelle tarjona olevan ilon sijasta», ja että hän on voideltu »iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi» (Hepr. 1:9). Rauha. Hän on Rauhan ruhtinas, ja hänen viimeiset sanansa opetuslapsilleen ennen ristiä olivat: »Rauhan minä jätän teille.» (Joh. 14:27) Pitkämielisyys. Kuka on pitkämielisempi kuin Hän, joka on odottanut tuhansien vuosien ajan, että ihmiskunta vastaisi hänen kutsuunsa?

Ystävällisyys. Hän kosketti pitalitautisia, otti vastaan lapsia, puhui samarialaisen naisen kanssa kaivolla. Hyvyys. Apostolien teot 10:38 sanoo, että hän »vaelsi ympäri ja teki hyvää». Uskollisuus. Hän pysyi tehtävässään Getsemanesta Golgatalle saakka, vaikka olisi voinut kutsua kaksitoista legioonaa enkeleitä avukseen. Sävyisyys. »Niinkuin lammas, joka teurastettavaksi viedään, ja niinkuin karitsa, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hänkään suutansa avannut.» (Jes. 53:7) Itsensähillitseminen. Kuka on hillinnyt itseään enemmän kuin Hän, joka kärsi ristin häpeän, vaikka olisi voinut välttää sen?

Hengen hedelmä on Kristus uskovan elämässä. Kun Pyhä Henki muotoilee uskovaa Kristuksen kuvan kaltaiseksi, hän ei kehitä uutta ihmistyyppiä. Hän vain toistaa Kristuksen kasvoja siinä ihmisessä, jossa Henki asuu.

Tämä antaa Hengen hedelmälle hämmästyttävän painon. Joka kerta kun joku näkee uskovassa rakkautta, hän näkee Kristusta. Joka kerta kun joku kohtaa uskovan pitkämielisyyttä, hän kohtaa Kristusta. Joka kerta kun joku saa kokea uskovan ystävällisyyttä, hän saa kokea Kristusta. Sinun elämäsi on Kristuksen näyttöyhde maailmassa, ei sinun ansiosi vaan Hengen vaikutuksen kautta.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Galatalaiskirje 5:22 puhuu meille kolmesta asiasta, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on kasvun lähde. Älä yritä tuottaa Hengen hedelmää omasta voimastasi. Se on mahdotonta. Se on yhtä mahdotonta kuin oksan, joka yrittää kantaa hedelmää irti puusta. Sinun tehtäväsi ei ole ponnistella enemmän vaan pysyä viinipuussa. Pysy Kristuksessa. Lue Sanaa. Rukoile. Ole seurakunnan yhteydessä. Vastaanota armoa. Anna Hengen virrata sinussa. Hedelmä kasvaa, kun mehu virtaa. Tämä on vapauttava ajatus, koska se siirtää sinun katseesi pois omasta itsestäsi Häneen, joka on lähde.

Toinen on kasvun kokonaisvaltaisuus. Älä valikoi vain niitä Hengen hedelmän puolia, jotka sopivat sinulle parhaiten. Älä sano »rakkaus on lahjani, mutta itsensähillitseminen ei ole minun juttuni.» Hengen hedelmä on yksi. Jos sinulla on todella Henki, sinussa on kaikki yhdeksän puolta jossakin määrin, ja jokainen niistä on kutsuttu kasvamaan. Pyydä Hengeltä, että hän kasvattaisi sinussa juuri sitä puolta, joka tällä hetkellä on heikoin. Yleensä huomaat sen helpoiten katsomalla, mikä ärsyttää sinua eniten muissa ihmisissä. Se, mikä toisessa ärsyttää, on usein juuri se piirre, joka sinussa itsessäsi on heikoin.

Kolmas on kasvun kärsivällisyys. Hedelmä ei kypsy yhdessä yössä. Galatalaiskirje 5:22 ei ole listaa, jonka voit suorittaa loppuun viikossa. Se on koko elämän mittainen prosessi. Hyvä viinitarhuri tarvitsee vuosia tuottaakseen hyvän rypäleen. Sinun kasvusi tapahtuu vuosien aikana, ja tärkeä asia ei ole nopeus vaan suunta. Kasvatko nyt jossakin Hengen hedelmän puolessa enemmän kuin vuosi sitten? Kuukausi sitten? Viikko sitten? Vaikka muutos olisi pieni, se on todellinen, jos suunta on oikea. Älä lannistu hitaudesta. Pidä katseesi viinipuussa, ja anna mehun virrata. Hedelmä tulee.

Lopuksi

»Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.»

Yhdeksän sanaa. Yksi hedelmä. Yksi Henki, joka tuottaa sen. Yksi Kristus, jonka kasvoja se kuvaa. Yksi elämä, johon se on annettu kasvamaan, sinun elämäsi.

Sinä, joka tätä luet, olet kutsuttu olemaan elävä todistus tästä jakeesta. Et todisteena siitä, kuinka kovasti olet yrittänyt, vaan todisteena siitä, kuinka todellinen on Henki, joka sinussa asuu. Naapurisi näkee sinun rakkautesi ja ihmettelee, mistä se tulee. Työtoverisi näkee sinun pitkämielisyytesi ja kysyy, miten sinä jaksat. Lapsesi näkevät sinun ystävällisyytesi ja saavat lähteen, josta heidän oma elämänsä voi ammentaa.

Tämä on Kristuksen suunnitelma seurakunnalleen. Hän jätti meille Hengen, jotta hän muotoilisi meidät hänen kuvansa kaltaisiksi. Hän jätti meille Sanansa, jotta voisimme tutkia ja tunnistaa hänen kasvonsa. Hän jätti meille toisemme, jotta voisimme rakastaa toisiamme niin kuin hän on rakastanut meitä. Hengen hedelmä kasvaa kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta.

Älä siis lannistu, jos hedelmä ei ole vielä kypsä. Älä epätoivoile, jos jokin puoli näyttää puuttuvan kokonaan. Pysy viinipuussa. Anna Hengen virrata. Anna karsimisen tehdä työnsä. Anna ajan tehdä työnsä. Hedelmä tulee. Lupaus on Kristuksen, ei sinun, ja siksi se on varma.

Pysy hänessä. Hän pysyy sinussa. Hedelmä on hänen lupauksensa.

Aamen.