1. toukokuuta

Jae, joka avaa seurakunnan historian

Tämä jae on Apostolien tekojen kirjan kynnys. Sen jälkeen alkaa kertomus, joka ei lopu siihen kun Luukas päättää kirjansa Roomaan, vaan jatkuu kahden tuhannen vuoden ajan kaikilla mantereilla, kaikilla kielillä, kaikissa olosuhteissa, kunnes valtakunnan evankeliumi on saarnattu kaikille kansoille ja loppu tulee.

Hetki on tärkeä huomata. Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsille neljänkymmenen päivän ajan ylösnousemuksensa jälkeen. Apostolien teot 1:3 sanoo: »joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.» Hän oli syönyt heidän kanssaan, näyttänyt haavansa, opettanut, ja juuri kun hän on lähdössä, opetuslapset esittävät kysymyksen joka paljastaa kuinka pitkä matka heillä vielä oli edessä.

He kysyivät 1:6:n mukaan: »Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?» Heidän mielessään oli politiikka. He odottivat, että ylösnoussut Messias ottaisi vihdoinkin valtaistuimensa Jerusalemissa, ajaisi roomalaiset pois, palauttaisi Daavidin kuningaskunnan loistoon. Tämä oli juutalaisen uskovan luonnollinen odotus.

Jeesus ei vastaa heidän kysymykseensä suoraan. Hän siirtää heidän katseensa kokonaan toiseen suuntaan. Hän ei sano kyllä eikä ei. Hän sanoo: »Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman.» Toisin sanoen: te kysytte väärää kysymystä. Älkää kysykö milloin Israelin valtakunta palautetaan. Kysykää sen sijaan mitä teidän pitää tehdä siihen päivään asti. Vastaus on tämä jae.

Tämä on Jeesuksen viimeinen sana tämän puolen taivaaseen astumista. Heti tämän jakeen jälkeen, jakeessa 1:9, hän nousee pilveen heidän silmiensä edestä. Tämän tähden tämä jae kantaa erityistä painoa. Viimeiset sanat ovat tärkeitä. Se, mitä lähtevä mestari sanoo viimeisinä sanoinaan, ei ole sattumanvaraista. Tämä on Jeesuksen testamentti seurakunnalle.

Voima ennen tehtävää

Pysähdytään ensimmäiseen osaan jaetta. »Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman.» Huomaa järjestys. Henki tulee ensin. Voima tulee Hengestä. Vasta sitten seuraa tehtävä. Tätä järjestystä ei voi kääntää.

Opetuslapset olivat saaneet käskyn jo aiemmin. Markuksen evankeliumi 16:15 oli yksinkertainen: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.» Matteuksen 28:19 sanoi: »Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.» Käsky oli annettu. Mutta heitä ei vielä ollut lähetetty.

Luukkaan evankeliumi 24:49 muotoili saman jakeen toisin sanoin, mutta tärkeä detalji on: »minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.» Pysykää, kunnes voima tulee. Älkää lähtekö ennen kuin teidät on puettu voimalla. Tehtävää ilman voimaa ei ole olemassa.

Tämä on tärkeä järjestys, jota ei aina huomata. Kristillinen palvelustyö ei ala lähetyskäskyn antamisesta. Se alkaa Hengen vastaanottamisesta. Käsky ja voima eivät ole sama asia. Käsky velvoittaa, voima mahdollistaa. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan pelkän käskyn varaan vaan vasta sen jälkeen kun he olivat saaneet voiman ylhäältä.

Sakarja 4:6 oli sanonut tämän periaatteen jo viisisataa vuotta ennen helluntaita: »Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.» Tämä oli sanottu Serubbaabelille, joka rakensi temppelin uudelleen pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Pieni työväen joukko vastassaan suuria esteitä, ja Jumala sanoi: ei tarvita armeijaa eikä omaa voimaa, vaan Hengeni riittää. Sama periaate kuin Apostolien tekojen 1:8:ssa. Se mitä Jumala kutsuu tehtäväksi, sitä Jumala myös voiman antaa.

Miikan kirja 3:8 lisää saman: »Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.» Profeetan voima ei tullut hänen omasta itsestään. Se tuli Hengestä. Sama profeetan kanssa, sama apostolin kanssa, sama meidän kanssamme.

Helluntain täyttymys

Kymmenen päivää tämän jakeen jälkeen täyttyi se mitä Jeesus oli luvannut. Apostolien teot 2:1-4 kuvaa hetken: »Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. ... Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.»

Tämä oli Vanhan testamentin täyttymystä. Joelin kirjan profetia jonka Pietari heti samana aamuna lainasi, oli puhunut päivästä jolloin Jumalan Henki vuodatettaisiin kaiken lihan päälle. Hesekiel 36 oli puhunut päivästä jolloin Jumala panisi uuden hengen kansansa sisimpään. Jeremia 31 oli ennustanut uuden liiton jossa Jumalan laki kirjoitettaisiin sydämille. Kaikki nämä lupaukset täyttyivät yhdessä hetkessä.

Voima joka tuli helluntaina, ei ollut vain henkilökohtaista vahvistusta tai sisäistä rauhaa, vaikka se olikin näitä asioita. Voima oli ennen muuta voimaa todistaa. Hetkeä myöhemmin Pietari, sama mies joka oli muutama viikko aiemmin kieltänyt Jeesuksen kolmesti palvelijatytön edessä, seisoi ihmisjoukon edessä ja saarnasi niin, että kolmetuhatta kääntyi Kristuksen luo yhden saarnan jälkeen. Mistä tuli muutos? Henki oli tullut.

Tämä on hyvä huomata: sama Pietari ei ollut tarvinnut Pyhän Hengen voimaa kieltääkseen Jeesusta. Se hän osasi omasta voimastaan. Mutta tunnustaakseen Jeesuksen, todistaakseen häntä, julistaakseen hänen ylösnousemustaan, hän tarvitsi voimaa joka ylitti hänen oman voimansa.

Apostolien teot 4:33 kuvaa varhaista seurakuntaa: »Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.» Suurella voimalla. Tämä on sama voima, jonka Jeesus oli luvannut Apostolien tekojen 1:8:ssa.

»Te tulette olemaan minun todistajani»

Toinen kohta jaetta on huomattavan tärkeä. Jeesus ei sano: »te tulette olemaan saarnaajiani» tai »te tulette opettamaan minun nimissäni» tai »te tulette toteuttamaan minun käskyjäni». Hän sanoo: »te tulette olemaan minun todistajani.»

Sana on kreikaksi martyres, josta tulee suomenkielen sana marttyyri. Alkuperäinen merkitys on tuomioistuimen kontekstista. Todistaja on se, joka oli paikalla, joka näki, joka kuuli, joka voi vakuuttaa siitä mitä on tapahtunut. Todistaja ei keksi tarinaa, hän kertoo siitä mitä on tapahtunut.

Tämä on tärkeä erotus. Apostolit eivät olleet filosofeja jotka olisivat keksineet uskontonsa. He eivät olleet opettajia joilla olisi ollut omaperäinen sanoma. He olivat todistajia. He kertoivat siitä mitä olivat omin silmin nähneet, omin korvin kuulleet, omin käsin koskettaneet, kuten Johannes kirjoittaa 1. Johanneksen kirjeen 1:1:ssä elämän Sanasta.

Apostolien teot 1:21-22 muotoilee tämän, kun apostolit valitsevat Juudaksen tilalle uutta apostolia. Edellytys oli, että ehdokkaan oli oltava heidän kanssansa »koko sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, alkaen Johanneksen kasteesta hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme.» Apostolin tunnusmerkki oli: hän oli ollut paikalla.

Tämä on syy, miksi opetuslapset usein muistuttivat ihmisiä siitä, että he olivat olleet paikalla. Apostolien teot 2:32: »Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.» Apostolien teot 3:15: »mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.» Apostolien teot 5:32: »Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.» Apostolien teot 10:39-41 lisää huomattavan yksityiskohdan: he olivat syöneet ja juoneet hänen kanssaan kuolleista nousemisen jälkeen.

Tämä asettaa kristillisen sanoman erityiseen valoon. Se ei lepää filosofian, mystiikan tai ihmisen ajatusten varassa. Se lepää historiallisen tapahtuman varassa, ja sen historiallisen tapahtuman olivat omin silmin nähneet ne miehet ja naiset, jotka apostolisen seurakunnan perustivat. Heidän todistuksensa on perustana sille uskolle, jossa me tänään seisomme.

Kuka on todistaja tänään?

Tähän pitää pysähtyä, koska sinä joka tätä luet, et ole nähnyt Jeesusta omin silmin. Sinä et ollut paikalla ylösnousemuksen aamuna. Mitä todistaja-sana siis tarkoittaa sinulle?

Vastaus on kaksitahoinen. Yhtäältä, alkuperäinen todistajan rooli oli ainutkertainen. Apostolit kantoivat sen mitä kukaan muu ei voi kantaa: silminnäkijätodistuksen. Heidän todistuksestaan tuli kirjoituksia jotka me nyt luemme. Heidän todistuksensa varaan rakennettiin koko kristillinen seurakunta.

Toisaalta, todistaja-sanaa käytetään Raamatussa myös laajemmassa merkityksessä. Jesaja 43:10 sanoo: »Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen.» Tämä oli sanottu koko Israelin kansalle, ei vain niille jotka olivat omin silmin nähneet Punaisenmeren ihmeen. Israelin oli oltava todistus pakanakansoille siitä mitä Jumala oli tehnyt heille.

Sinä olet todistaja sen merkityksessä, että Jumala on tehnyt jotakin sinulle. Ehkä et nähnyt Jeesusta omin silmin Galileassa, mutta sinä olet kohdannut hänen elävän voimansa elämässäsi. Sinä olet kokenut hänen anteeksiantonsa, hänen lohdutuksensa, hänen läsnäolonsa. Tästä sinä voit todistaa.

Apostolien teot 22:15 sanoo Paavalille: »Sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.» Paavali ei ollut nähnyt Jeesusta hänen maallisessa palveluksessaan. Hän oli kuitenkin nähnyt ylösnousseen Damaskoon tiellä. Siitä mitä hän oli nähnyt ja kuullut, hän todisti.

Sinä todistat siitä mitä olet nähnyt ja kuullut. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi keksiä jotakin näkemistä, joita sinulla ei ole. Se tarkoittaa että jaat sen kokemuksen, sen muutoksen, sen Kristuksen joka on sinun elämääsi tullut. Sinun todistuksesi ei korvaa apostolista todistusta. Se vahvistaa sitä elävänä jatkumana.

Kasvavat kehät

Kolmas tärkeä yksityiskohta jakeessa on sen maantieteellinen rakenne. »Sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.» Tämä ei ole vain luettelo paikkoja. Tämä on koko Apostolien tekojen kirjan rakenne ja kristillisen lähetyksen muoto.

Jerusalem on aloituspaikka. Se on apostolien koti, temppelin kaupunki, juutalaisen uskonnon keskus. Se on myös se kaupunki, jossa Jeesus oli ristiinnaulittu. Voisi luulla, että se olisi viimeinen paikka, jossa apostolien kannattaisi todistaa. Vihollisia oli paljon. Sanhedrin oli vahva. Riski oli suuri.

Jeesus ei sano: »menkää nopeasti pois Jerusalemista, missä on vaarallista, ja todistakaa siellä missä on turvallisempaa.» Hän sanoo: aloittakaa Jerusalemista. Aloittakaa siitä paikasta missä todistus tarvitaan. Aloittakaa siitä paikasta missä riski on suurin. Aloittakaa siitä paikasta missä Mestari itse oli ristiinnaulittu, ja todistakaa hänen ylösnousemuksestaan juuri siellä.

Apostolien tekojen luvut 1-7 kertovat tästä Jerusalemin vaiheesta. Luvuissa nähdään helluntain saarna, ensimmäiset käännytykset, parantamiset, vainot, vankilat, Stefanuksen marttyyrikuolema. Kaikki tämä tapahtui samassa kaupungissa missä Jeesus oli kärsinyt.

Sitten tulee Juudea. Apostolien teot 8:1 kertoo, että Stefanuksen kuoleman jälkeen syntyi vaino, ja seurakunta hajaantui ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia. Tämä on huomattava yksityiskohta. Vaino, joka oli tarkoitettu seurakunnan tuhoamiseksi, levitti sen evankeliumin niihin alueisiin, jotka Jeesus oli juuri sanonut seuraaviksi todistuskenttäksi. Pahuus joka yritti pysäyttää, vain kiihdytti.

Sitten Samaria. Tämä on hämmästyttävä detalji, koska Samaria oli juutalaisille hankala paikka. Johannes 4:9 muistuttaa: »juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.» Vihamielisyys juutalaisten ja samarialaisten välillä oli vuosisatoja vanha. Jeesus oli jo aiemmissa palveluksissaan rikkonut tätä raja-aitaa. Hän oli puhunut Sykarin kaivolla samarialaisen naisen kanssa. Hän oli kertonut vertauksen laupiasta samarialaisesta. Hän oli parantanut kymmenen pitalisia, joista vain yksi tuli kiittämään, ja se oli samarialainen (Luuk. 17:16).

Apostolien teot 8 kertoo, miten Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Apostolien teot 8:25 jatkaa: »Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.» Raja-aita oli rikottu. Evankeliumi oli ylittänyt sen kuilun jonka kulttuuri oli pystyttänyt.

Sitten »maan ääriin saakka». Tämä lause kantaa Vanhan testamentin profeettojen kaikkia odotuksia. Jesaja 49:6 oli sanonut Messiaasta: »minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.» Psalmi 22:27 oli ennustanut: »Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä.» Psalmi 98:3 oli laulanut: »Kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelastusteot.»

Apostolien tekojen lukujen 13-28 kertomus vie meidät Vähään Aasiaan, Eurooppaan, Roomaan asti. Paavali on tämän osan päähenkilö. Apostolien teot 13:47 muistuttaa: »Sillä näin on Herra meitä käskenyt: Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.» Jesajan profetia siirretään Paavaliin ja Barnabaalle. Mikä koski alun perin Messiasta, koskee nyt häntä jotka kantavat Messiaan sanaa.

Roomalaiskirje 10:18 sanoo Paavalin omilla sanoilla, hieman Vanhasta testamentista lainattuna: »Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin.» Kolossalaiskirje 1:23 lisää: »jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla.»

Maan ääret eivät ole vielä saavutettu

Tähän on tärkeää pysähtyä. Kun Paavali kirjoitti, että evankeliumia oli julistettu »kaikessa luomakunnassa taivaan alla», hän tarkoitti tunnetussa Rooman valtakunnassa. Hän ei tarkoittanut Amerikan mantereita, joita ei vielä ollut tiedossa. Hän ei tarkoittanut Kiinan keskellä asuvia kansoja. Hän ei tarkoittanut Australian aboriginaaleja. Maan ääret olivat hänelle todellisia, mutta ne eivät olleet sellaiset maan ääret kuin me ne nykyään ymmärrämme.

Tämä on tärkeä huomio, koska Apostolien teot 1:8:n tehtävä jatkuu yhä. Jeesuksen sanat eivät päättyneet apostolien sukupolveen. Jokainen sukupolvi saa »maan ääret» omassa ajassaan. On yhä paikkoja, joihin evankeliumia ei ole viety. On yhä kieliä, joille Raamattua ei ole käännetty. On yhä kansoja, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksen nimeä.

Matteus 24:14 sanoo selvästi: »Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.» Loppu ei tule ennen kuin tehtävä on suoritettu. Apostolien teot 1:8:n kehät jatkuvat täyttymistään kohti, ja jokainen sukupolvi on osa sitä jatkumoa.

Sinä joka tätä luet, asut jossakin paikassa. Sinun Jerusalemisi on se kaupunki, missä asut. Sinun Juudeasi on sinun maakuntasi tai aluesi. Sinun Samariasi on se ihmisryhmä, jonka kanssa sinä et luonnostaan seurustelisi, jonka kulttuuri tuntuu vieraalta, jonka kanssa on jännitteitä. Sinun maan ääresi on se paikka, jonne et ole vielä päässyt, mutta jonka puolesta voit rukoilla, jonne voit lähettää, jota voit tukea.

Tämä rakenne on tarkoituksellinen. Sinä et voi hypätä Jerusalemia yli ja mennä suoraan maan ääriin. Sinun täytyy todistaa siellä missä asut. Mutta et myöskään saa tyytyä vain Jerusalemiin. Sinun katseesi on suunnattava Samariaan, joka on epämukava, ja maan ääriin, jotka ovat kaukana.

Hengen voima ja heikko ihminen

Yksi syvempi puoli tästä jakeesta on sen yhdistelmä jumalallista voimaa ja inhimillistä heikkoutta. Apostolit eivät olleet erityisen lahjakkaita. He olivat kalastajia, tullimiehiä, tavallisia ihmisiä. Pietari oli temperamenttinen, Tuomas oli epäilevä, Johannes oli nuori, Bartolomeus oli näkymätön, Filippus oli arka, Matteus oli ollut kavaltaja kansansa silmissä. He olivat juuri niitä ihmisiä joita ei olisi valittu lähetykseen pelkkien ulkoisten ominaisuuksien perusteella.

Tämä on sama kaava jonka näemme läpi Raamatun. Mooses oli puhevikainen pakolainen. Daavid oli pienin lampaiden paimentamiseen jätetty veli. Jeremia oli liian nuori. Ester oli orpo maahanmuuttaja. Jumala valitsi heikkoja, jotta hänen voimansa kunnia näkyisi.

Paavali kirjoitti tästä myöhemmin 2. Korinttolaiskirjeessä 4, joka ei ole ristiinviittauksissa mutta jonka logiikka kuuluu tähän jakeeseen: meillä on aarre saviastioissa, jotta sen voiman tiedettäisiin olevan Jumalan eikä meistä lähtöisin. 2. Timoteuskirje 1:7, joka on ristiinviittauksissa, sanoo saman toisesta kulmasta: »Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.»

Jos siis tunnet itsesi liian heikoksi, liian rajoittuneeksi, liian taitamattomaksi todistamaan Kristuksesta, sinä olet hyvässä seurassa. Apostolit tunsivat saman ennen helluntaita. Heidän heikkoutensa ei ollut este. Se oli alusta jolle Pyhä Hengen voima saattoi rakentaa jotakin näkyvää.

Voitelu ennen palvelusta

Vielä yksi tärkeä yksityiskohta. Apostolien teot 10:38 sanoo Jeesuksesta itsestään: »Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.»

Tämä on tärkeä havainto. Jeesus itse, Jumalan Poika, ei aloittanut julkista palvelustaan ennen kuin Pyhä Henki oli laskeutunut hänen päälleen Jordanin kasteessa. Markuksen evankeliumin alussa nähdään tämä järjestys: Jeesus astuu kasteveteen, Henki laskeutuu kuin kyyhky, taivaista kuuluu ääni »tämä on minun rakas Poikani», ja vasta sitten Jeesus alkaa Galilean palvelustaan. Voitelu tuli ensin, palvelus toiseksi.

Sama järjestys koskee opetuslapsia. Sama järjestys koskee jokaista kristittyä. Pyhä Henki on annettu, jotta voisimme palvella. Ei niin, että ensin palvelemme ja sitten ehkä saamme Hengen palkkioksi. Se on toisinpäin. Pyhä Henki tulee meihin, ja siitä syntyy todistus.

Luukkaan 1:35 muistuttaa, että jopa Jeesuksen sikiäminen tapahtui Pyhän Hengen voimalla. Enkeli sanoi Marialle: »Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut.» Jokainen Kristukseen liittyvä jumalallinen teko, ennen syntymää, sen jälkeen, kasteen jälkeen, ylösnousemuksen jälkeen, tapahtui Hengen voimasta. Niin myös meidän jokainen palveluksemme.

Puolustaja, joka opettaa

Johanneksen evankeliumin 14:26 antaa Pyhästä Hengestä toisen näkökulman: »Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.» Henki ei ole vain voiman antaja. Hän on Puolustaja, opettaja, muistuttaja.

Tämä on tärkeää. Apostolit kirjoittivat evankeliumit ja kirjeet, ja he kirjoittivat niitä Hengen muistuttamana. Pietari, Johannes, Matteus, kaikki muistivat Jeesuksen sanoja, koska Henki muistutti heitä. Tämä on sama Henki, joka on annettu meille, kun Raamattua avaamme. Hän opettaa, hän muistuttaa, hän valaisee. Sama Henki joka auttoi apostoleja kirjoittamaan, auttaa meitä lukemaan.

Sinun todistuksesi voima ei perustu siihen, että muistat ulkoa monta raamatunkohtaa. Se perustuu siihen, että Henki kykenee tuomaan mieleesi oikean sanan oikealla hetkellä. Jeesus oli luvannut tämän: kun teidät viedään tuomioistuinten eteen, älkää pelätkö, sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän tulee sanoa. Tämä lupaus jatkuu yhä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Apostolien teot 1:8 puhuu meille kolmesta asiasta, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on Hengen vastaanottamisen ensisijaisuus. Älä yritä palvella Kristusta omasta voimastasi. Älä lähde tehtävään ennen kuin olet pukenut päällesi voiman korkeudesta. Tämä ei ole mystinen vaatimus joka erottaisi sinut palveluksesta. Tämä on Jeesuksen oma järjestys. Hän, joka itse oli voideltu Hengellä, ei aloittanut palvelustaan ennen voitelua. Älä yritä olla parempi kuin Mestari. Pyydä, ja saat. Etsi, ja löydät. Pyhä Henki on luvattu jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen, ja hänen voimansa on yhä saatavilla.

Toinen on todistajan luonteen muistaminen. Sinä et ole kaupustelija, joka yrittää saada ihmisiä ostamaan jotakin. Sinä et ole filosofi, joka yrittää voittaa heidän järkensä argumenteilla. Sinä olet todistaja. Sinä kerrot siitä, mitä Kristus on tehnyt sinulle. Sinun tehtäväsi ei ole vakuuttaa ketään. Sinun tehtäväsi on todistaa rehellisesti. Henki tekee vakuuttamisen työn. Sinä vain kerrot. Tämä antaa todistamiselle hengittävän kepeyden. Sinun ei tarvitse olla apologeetta, jolla on vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Sinun pitää vain kertoa, mitä olet nähnyt ja kuullut.

Kolmas on kasvavien kehien näkeminen. Sinun todistuksesi alkaa siellä missä olet. Aloita Jerusalemistasi. Älä siirrä sitä huomiseen tai jonnekin kauempaan. Aloita siitä missä asut, perheessäsi, työpaikallasi, naapurustossasi. Mutta älä myöskään pysähdy siihen. Katseesi on suunnattava ulospäin. Samaria odottaa, se ihmisryhmä joka tuntuu vieraalta, jonka kanssa et luonnostaan seurustelisi. Maan ääret odottavat, ne paikat joihin et koskaan pääse, mutta joita voit rukouksin ja tuella saavuttaa. Tehtävä on kasvava, ei kutistuva.

Lopuksi

»Vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.»

Jakeen kauneus on siinä, että se yhdistää kaksi asiaa, jotka helposti erotetaan: hengellisen voiman ja maantieteellisen tehtävän. Henki ilman tehtävää muuttuu sisäänpäin kääntyväksi, omaksi rikkaudeksi, jota ei jaeta. Tehtävä ilman Henkeä muuttuu uupumukseksi, suoritukseksi, joka kuluttaa. Jeesus ei jätä näitä kahta kahteen suuntaan. Hän sitoo ne yhdeksi: voima, jotta voisitte todistaa.

Sinä, joka tätä luet, olet osa tätä jakeen täyttymystä. Et ehkä tunne itseäsi suureksi todistajaksi. Et ehkä uskalla ajatella, että sinun elämässäsi olisi jotakin niin merkittävää, että se kantaisi Jerusalemista maan ääriin. Mutta apostolit eivät myöskään tunteneet niin. He olivat tavallisia ihmisiä, jotka olivat vastaanottaneet epätavallisen voiman. Sama voima on yhä luvattuna sinulle.

Pietari, joka kielsi Mestarinsa, julisti hänen ylösnousemuksensa kolmelle tuhannelle. Stefanus, joka oli vain palvelija pöydissä, sai puhua Sanhedrinin edessä niin, että hänen kasvonsa loistivat kuin enkelin kasvot. Tavalliset uskovat, joita Apostolien teot 8:4 kuvaa, kun he hajaantuivat vainon edestä, »vaelsivat ympäri ja julistivat evankeliumin sanaa.» Ei sankareita. Tavallisia uskovia, joiden sisällä asui Pyhä Henki.

Sama Henki on luvattu sinulle. Sama tehtävä jatkuu sukupolvesta sukupolveen. Sama Mestari, joka nousi pilveen Öljymäeltä, palaa kerran samalla tavalla. Siihen päivään asti me jatkamme hänen jättämäänsä työtä, hänen voimassaan, hänen todistajinaan, kunnes valtakunnan evankeliumi on saarnattu kaikille kansoille ja loppu tulee.

Tulkoon Pyhä Henki sinuun. Saa voiman. Ole hänen todistajansa. Aloita siitä, missä olet. Älä pysähdy ennen kuin maan ääret on saavutettu.

Aamen.