27. huhtikuuta

Jakeen paikka Raamatun rakenteessa

Tämä jae on Matteuksen evankeliumin viimeinen lause. Se on koko evankeliumin sulkulukko, ja samalla se on oven aukaisu kaikkeen mitä kristikunnan historiassa sen jälkeen tapahtuu. Apostolien teot, kirjeet, Ilmestyskirja, kaksi tuhatta vuotta seurakunnan historiaa, kaikki nämä lähtevät liikkeelle tämän lupauksen kantamana.

Matteuksen evankeliumi alkaa sanalla »Immanuel», Jumala meidän kanssamme, ja päättyy lupaukseen »minä olen teidän kanssanne.» Koko evankeliumi on kuin kaari, joka avautuu sanasta »kanssa» ja sulkeutuu sanaan »kanssa.» Tämä ei ole sattumaa. Matteus haluaa kertoa, että koko Jeesuksen tuleminen, palvelutyö, kuolema ja ylösnousemus on yhden suuren teeman ympärille kasattu: Jumala on kanssamme.

Kun ymmärrämme tämän, jakeen 28:20 paino selviää. Se ei ole vain rohkaisu lähetyskäskyn jälkeen. Se on koko Raamatun keskeisen lupauksen täyttymys. Eden, jossa Jumala vaelsi ihmisen kanssa, oli alku. Maailman loppu, jossa Jumala asuu kansansa kanssa uudessa Jerusalemissa, on päätös. Näiden välissä on lankeemus, joka erotti Jumalan ja ihmisen, ja koko pelastushistoria on kuin pyrkimystä palauttaa tämä yhteys. Jakeen 28:20 ovi on auki, koska Kristus kulki ristille ja avasi sen.

Käydään tätä verkostoa nyt läpi, kerroksittain, sillä se on kerrassaan laajin minkä äärellä olemme vielä olleet. Jokainen lanka kuljettaa meitä syvemmälle.

»Opettamalla heitä pitämään kaikki»

Jakeen ensimmäinen osa on lähetyskäskyn ydin. Tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt. Käskyn rakenne on tärkeä huomata. Se ei lopu kasteeseen. Se jatkuu opetukseen. Eikä mihin tahansa opetukseen, vaan opetukseen siitä, miten pidetään kiinni siitä mitä Jeesus on käskenyt.

Sana »pitämään» on kreikan tērein, joka tarkoittaa varjelemista, vaalimista, säilyttämistä elävänä. Sama sana esiintyy 1. Joh. 2:3: »Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.» Jakeessa 2:4 jatketaan: »Joka sanoo: 'Minä tunnen hänet,' eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.» Käskyjen pitäminen ei ole tunteenomainen lisä uskoon. Se on sen luonnollinen ilmaisu. Sieltä missä Kristus tunnetaan, käskyt elävät.

Tämä käskyjen pitäminen ei ole lain orjuuden palautusta evankeliumin tilalle. Se on rakkauden vastausta. 1. Joh. 3:24 sanoo: »Joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.» Pyhän Hengen läsnäolo uskovassa tekee käskyjen pitämisen mahdolliseksi. Tämä ei ole ihmisen suorittamista vaan Hengen vaikutusta uskovassa.

Jeesus oli puhunut tästä jo vuorisaarnan lopussa. Matt. 7:24: »Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.» Kuuleminen ja tekeminen kuuluvat yhteen. Pelkkä kuuleminen ei riitä. Pelkkä tekeminen ilman kuulemista on lakihenkisyyttä. Yhdessä ne muodostavat kallion, jolle huone rakennetaan, ja tuo huone kestää myrskyt.

Jaakob 1:22 lausuu saman elämänoivalluksen: »Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.» On mahdollista pettää itseään pelkällä kuulemisella. Ihminen kuulee saarnan, nyökyttelee, lähtee ulos ja jatkaa elämäänsä kuin sanaa ei olisi kuullutkaan. Tämä on petos. Sanan kuuleminen ilman tekemistä rakentaa ainoastaan illuusion uskosta, ei itse uskoa.

Tähän tarvitaan opettajia. Efesolaiskirjeen 4:11 mainitsee Kristuksen antamat lahjat: »Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.» Opettajat ovat Kristuksen lahja seurakunnalle, jotta lähetyskäskyn opetustehtävä tulisi täytetyksi. Tämä ei ole ammatillinen rooli vaan hengellinen lahja, joka on annettu Hengen kautta.

Apostolien teot 2:42 antaa kuvan ensimmäisestä seurakunnasta tämän lähetyskäskyn täyttymisessä: »He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.» Neljä asiaa: opetus, yhteys, ehtoollinen, rukous. Lähetyskäskyn ensimmäisten kuukausien todistus seurakunnan elämästä keskittyi näihin neljään, ja niistä kolme on suoraan jakeesta 28:20: opetus on ensimmäisenä mainittu.

Pieninkin käsky on tärkeä

Matteuksen 5:19 antaa varoituksen joka kannattaa muistaa: »Joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman, mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.»

Sana »kaikki» Matteuksen 28:20 ei ole sattuma. Jeesus käski opettamaan pitämään kaikki mitä hän on käskenyt. Ei valikoituja osia. Ei vain mukavia kohtia. Ei vain niitä joita ymmärrämme. Kaikki.

5. Mooseksen 12:32 oli sanonut saman vanhan liiton aikaan: »Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.» Sanan kanssa kohtaaminen vaatii nöyryyttä. Sitä ei muotoilla mieleisekseen. Sitä otetaan vastaan kokonaisena, vaikka se haastaisi.

Apostolien teot 20:27 tuo Paavalin oman todistuksen: »Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.» Paavali ei valikoinut helppoja saarna-aiheita. Hän julisti kaiken Jumalan tahdon. Se on opettajan vastuu. Eikä tätä saa pelätä mukavuussyistä, kuten Apostolien teot 20:20 sanoo: »Kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.»

Kolossalaiskirje 1:28 antaa tälle sanan ytimen: »Häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.» Opettamisen tarkoitus ei ole tiedon kasvattaminen vaan Kristuksessa täydelliseksi tuleminen. Tieto, joka ei muuta elämää, on hyödytöntä. Opetus, joka ei vie Kristukseen, on harhaopetusta.

»Katso»

Heti tämän käskyn jälkeen Jeesus pysäyttää opetuslapsensa yhden sanan kutsulla: »Katso.» Tämä sana ei ole täytesana. Se on huomionkiinnitin. Kreikaksi idou, hepreaksi hinneh, sanat joita Raamattu käyttää silloin kun se haluaa kuulijan pysähtyvän, kuuntelemaan tarkasti, näkemään selvästi.

Lähetyskäsky on suuri. Tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi, kastakaa, opettakaa kaikki minun käskemäni. Tämä on tehtävä jonka mittakaava saattaa lannistaa ennen kuin se ehtii alkaa. Yksitoista miestä Galileasta, kaikki kansat. Heitä on liian vähän. He ovat liian heikkoja. He ovat liian oppimattomia. Tehtävä on liian iso. Sitten tulee tämä yksi sana: katso.

Mihin opetuslapset käskettiin katsoa? Eivät tehtävän suuruuteen. Eivät omaan riittämättömyyteensä. He käskettiin katsoa siihen joka oli heidän edessään. Jeesukseen. Ylösnousseeseen Herraan. Lupaukseen, joka oli juuri tulossa hänen huuliltaan.

Tämä on koko kristillisen elämän asetelma. Aina on kaksi suuntaa joihin uskova voi katsoa. Hän voi katsoa tehtävän suuruuteen, oman heikkouteen, vastuksien voimaan. Tai hän voi katsoa Kristukseen, joka on hänen kanssaan. Ensimmäinen näkökulma lannistaa. Jälkimmäinen vapauttaa. Sana »katso» käskee suuntaamaan katseen oikein.

»Minä olen teidän kanssanne»

Tähän tulee jakeen huipennus, joka kantaa koko Raamatun läpi kulkevan lupauksen. »Minä olen teidän kanssanne.»

Huomaa kreikan rakenne. Egō meth' hymōn eimi. Sananmukaisesti »minä kanssa teidän olen.» Sana »minä olen» on samankaltaisesti merkityksellinen kuin Vanhan testamentin Jumalan nimi. 2. Mooseksen kirja 3:14, kun Mooses kysyy Jumalalta nimeä palavan pensaan luona, vastaus on: »Minä olen se, joka minä olen.» Kreikan Septuagintassa tämä lause on egō eimi. Sama lause, jonka Jeesus toistuvasti ottaa itselleen evankeliumeissa, »Minä olen elämän leipä», »minä olen tien valkeus», ja ennen kaikkea Johanneksen 8:58: »ennen kuin Aabraham syntyi, minä olen.»

Kun Jeesus siis sanoo egō meth' hymōn eimi, hän sanoo enemmän kuin »minä tulen olemaan kanssanne.» Hän julistaa identiteettiään. Minä, joka olen Olevainen, olen kanssanne. Sama Jumala, joka oli Mooseksen kanssa erämaassa, joka oli Joosuan kanssa Jordanin yli, joka oli Daavidin kanssa hänen vihollisiaan vastaan, on nyt opetuslasten kanssa lähetyskäskyssä.

Vanhan liiton »Minä olen kanssasi» -lupaukset

Tämän lupauksen aikaisemmat kerrat Raamatussa ovat lukuisat. Kannattaa katsoa niitä yksi kerrallaan, sillä Matteuksen 28:20 on niiden kaikkien täyttymys.

Jaakobille Beetelissä. 1. Moos. 28:15 sanoi: »Katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan, sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut.» Jaakob oli pakomatkalla, peloissaan, yksin. Jumala kohtasi hänet ja antoi tämän lupauksen.

Joosefille orjuudessa. 1. Moos. 39:2 sanoo: »Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa.» Vielä jakeessa 21, kun Joosef oli vankilassa: »Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen saavuttaa suosiota.» Jumala oli Joosefin kanssa sekä menestyksessä että vankilassa. Olosuhteet eivät rajoittaneet hänen läsnäoloaan.

Moosekselle palavan pensaan luona. 2. Moos. 3:12 sanoi: »Minä olen sinun kanssasi, ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt.» Lupaus on tunnusmerkki lähetyskäskystä. Kun Jumala lähettää, hän lähettää oman läsnäolonsa kanssa.

Joosualle Jordanin rannalla. Joos. 1:5 sanoi: »Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi, minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.» Sukupolvet vaihtuvat, mutta lupaus pysyy. Mooseksen kanssa, Joosuan kanssa, jokaisen sukupolven kanssa.

Gideonille viinikuurnan luona. Tuom. 6:12 enkeli sanoi: »Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!» Gideon ei tuntenut itseään sotaurhona. Hän oli pelokas mies, joka piileskeli viholliseltaan. Mutta Jumalan läsnäolossa pelokas tulee sotaurhoksi.

Daavidille. 1. Sam. 18:14: »Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa.» Saulin viha, sodat, pakomatkat, kaikki nämä Daavid kesti, koska Herra oli hänen kanssaan.

Jeremialle nuorukaisena. Jer. 1:8 sanoi: »Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut.» Profeetta tunsi itsensä liian nuoreksi tehtäväänsä. Vastaus oli sama kuin aina: minä olen kanssasi.

Jesajalle, joka näki Pojan tulemisen. Jes. 41:10: »Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi, älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi, minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.»

Nämä esimerkit voisi luetella vielä pitkään. Punainen lanka koko Vanhan testamentin halki on yksi: Jumala on kanssa. Hän on kanssa silloin kun ihminen pakenee, kanssa kun ihminen on orjuudessa, kanssa kun ihminen on lähetetty, kanssa kun ihminen on nuori ja kokematon, kanssa kun ihminen on vanha ja uupunut. Jumala on kanssa.

Immanuel, jakeen kohtisuora

Matteuksen evankeliumin alussa, luvussa 1, jakeessa 23 on jo lainattu Jesajan 7:14 ennustus: »Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.»

Tämä on Matteuksen evankeliumin avain. Hän alkaa kertomuksensa Immanuelista, ja päättää sen Jeesuksen omilla sanoilla »minä olen teidän kanssanne.» Jakeet 1:23 ja 28:20 ovat ikään kuin sulkujen alku ja loppu. Niiden välissä on koko evankeliumi, kaikki ne tilanteet joissa nähdään mitä »Jumala meidän kanssamme» merkitsee käytännössä.

Jeesus oli Jumala meidän kanssamme silloin kun hän pesi opetuslasten jalat. Jumala meidän kanssamme silloin kun hän itki Lasaruksen haudalla. Jumala meidän kanssamme silloin kun hän kantoi ristiä Golgatalle. Jumala meidän kanssamme silloin kun hän nousi haudasta. Ja nyt, ylösnousseena, hän vahvistaa: minä olen edelleen teidän kanssanne. Hänen läsnäolonsa muoto muuttui, mutta läsnäolo itsessään ei loppunut.

Jesajan kirjassa 8:8 ja 8:10 toistetaan sama nimi: »Immanuel», ja jakeessa 8:10: »Pitäkää neuvoa: se raukeaa, sopikaa sopimus: ei se pysy. Sillä Jumala on meidän kanssamme.» Kun Jumala on kanssa, vihollisen suunnitelmat raukeavat. Tämä on raamatullinen taistelutaito. Sen perusta ei ole oma voima vaan se, että Jumala on kanssa.

Psalmistien todistus

Psalmit ovat Vanhan testamentin sydämen pulssi, ja ne todistavat samaa läsnäolon teemaa.

Psalmi 23:4 antaa pimeän laakson lohdun: »Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.» Pimeä laakso ei ole paikka jossa Jumala katoaisi. Se on paikka jossa hänen läsnäolonsa muuttuu erityisen näkyväksi sille, joka osaa katsoa.

Psalmi 46:7: »Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme.» Psalmin sama jakeleirakenne toistuu jakeessa 11. Tämä on psalmin keskeinen viesti, jonka Lutherkin teki kuuluisaksi virressään: jumala ompi linnamme. Linna ei kaadu, koska sen perustus on Jumalan oma läsnäolo.

Psalmi 73:23 antaa tästä yhden hellämmän kuvan: »Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.» Kuvittele tämä. Lapsi, joka on tullut hereille kesken yön ja tuntee pelkoa, ojentaa kätensä isälle. Isä ottaa siitä kiinni. Ei kovasti, vaan lujasti. Lapsi nukahtaa uudelleen, koska tietää, ettei käsi päästä irti. Tämä on Jumalan läsnäolon laatu. Hän pitää kiinni meidän kädestämme. Me emme pidä häntä paikalla. Hän pitää meitä paikallaan.

Psalmi 91:15: »Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.» Ahdistus ei ole se hetki, jolloin Jumala vetäytyy. Se on se hetki jolloin Jumala on erityisellä tavalla läsnä.

Profeettojen ja kuninkaiden todistus

1. Sam. 16:18 kuvaa Daavidia ennen kuin hän oli kuningas: »Komea mies, ja Herra on hänen kanssaan.» Tämä mainitaan ohimenevästi, kuin tunnusmerkkinä. 2. Kun. 18:7 sanoo Hiskiasta: »Herra oli hänen kanssansa, hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi.» Esra 7:6 sanoo Esrasta: »Esran päällä oli Herran, hänen Jumalansa, käsi.»

Hyvät hallitsijat erottuvat huonoista tällä yhdellä asialla. Heidän kanssaan kulki Herra. Eivät he olleet välttämättä erityisen viisaita, väkeviä, tai henkilökohtaisesti suurmiehiä. Heidän erityinen piirteensä oli, että Herra oli heidän kanssaan, ja sen tähden he menestyivät.

2. Aikak. 20:17 antaa kauniin lauseen Joosafatille kun valtava sotajoukko oli tulossa: »Älkää peljätkö älkääkä arkailko, menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne.» Sotajoukko oli niin suuri, ettei Joosafatilla ollut realistista mahdollisuutta voittaa. Mutta Herra oli kanssa. Tämä riitti.

Haggai 1:13 antaa kahden sanan kiteytyksen: »Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra.» Tämä sanottiin kun temppelin uudelleenrakentaminen oli pysähtynyt epätoivoon. Kahden sanan ilmoitus käynnisti rakentamisen uudelleen.

Sak. 2:10 antaa profeetallisen lupauksen tulevasta päivästä: »Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.»

»Joka päivä»

Jeesuksen lupaus ei ole vain »minä olen teidän kanssanne.» Hän lisää sanat »joka päivä.»

Tämä on tärkeä. Joka päivä. Ei vain hyvinä päivinä. Ei vain hengellisesti iloisina päivinä. Joka päivä. Sairaan päivänä. Hautausjärjestelyjen päivänä. Lapsen kanssa kahnauksessa olevana päivänä. Työpaineen alle puristettuna päivänä. Yksinäisenä päivänä. Päivänä jolloin rukous tuntuu jämähtäneeltä eikä mikään tunnu johonkin. Joka päivä.

Sana on kreikaksi pasas tas hēmeras, kaikkien päivien aikana. Aina. Ei katkoja, ei taukoja, ei sapatteja Jumalan läsnäolossa. Ei sellaista päivää, jolloin Kristus olisi loma- tai virantoimituksen ulkopuolella. Joka päivä.

Jesaja 50:4 antaa profeetallisen kuvan tästä päivittäisestä läsnäolosta. Tämä on selvästi messiaaninen kohta, mutta se kuvaa myös uskovan elämää: »Hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla.» Aamu aamulta. Tämä on jakeen 28:20 päivittäinen ulottuvuus. Joka aamu Mestari herättää korvan kuulemaan, ja päivän aikana hän on kanssa.

Psalmi 42:5 toistaa tämän päivittäisen rytmin: »Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.» Mure ja levoton sielu kohtaavat lupaukseen, joka on ankkuroitu päivittäiseen Jumalan kasvojen näkemiseen.

»Maailman loppuun asti»

Vielä yksi rajaus jakeessa, joka on itse asiassa rajauksen poistaminen. »Maailman loppuun asti.»

Sana »loppu» on kreikan synteleia, joka tarkoittaa täyttymystä, päätökseen viemistä, asian saattamista loppuun. Sama sana esiintyy Jeesuksen vertauksessa nisuista ja lusteista, Matt. 13:39–40: »Elonaika on maailman loppu... Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.»

Toisin sanoen Kristus lupaa olla kanssamme siihen päivään asti, jolloin maailman aikakirja suljetaan, jolloin enkelit kokoavat valitut, jolloin uusi taivas ja uusi maa avautuvat. Hänen läsnäolonsa kantaa läpi kaiken, ja kun lopulta tullaan tähän päivään, hänen läsnäolonsa muuttuu vieläkin syvemmäksi, ei loppuvan, vaan täysipainoisen, kasvotusten näkemisen läsnäoloksi.

Ilmestyskirja 21:3 kuvaa tätä päätöstä: »Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssansa, heidän Jumalansa.» Sama lupaus, mutta nyt täydellisenä. Lupaus, joka oli jo Edenissä, kulki sukupolvien läpi, kantoi pakkosiirtolaisten ja vainottujen toivoa, lihaksi tuli Beetlehemissä, lupaus joka kuului opetuslasten korvissa Galilean vuorella, päätyy uuteen Jerusalemiin. Ympyrä sulkeutuu.

Onnistumisen kuva: kun Herra on kanssa

Yksi mielenkiintoinen punainen lanka on, mitä Raamattu kuvailee tapahtuvan silloin kun Herra on jonkun kanssa. Edellä mainittiin Joosef, Daavid, Hiskia, Esra. Kaikki he »menestyivät» tai heidän maineensa »levisi» tai heidän työnsä »valmistui.»

Joosua 6:27 kuvaa Joosuan jälkeen Jerikon valloitusta: »Herra oli Joosuan kanssa, ja hänen maineensa levisi kautta maan.» Markuksen 16:20 kuvaa apostolien työtä lähetyskäskyn jälkeen: »He lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.»

Tämä on Matteuksen 28:20 jälkimainen kuva. Lähetyskäsky ei ole opetuslasten yksin tehtävä työ. Kristus tekee sen heidän kanssaan. Kun he saarnaavat, hän puhuu heidän kauttaan. Kun he kastavat, hän kastaa. Kun he opettavat, hän opettaa. Lähetystyö on yhteistä työtä Mestarin kanssa, ei urakka jonka opetuslapset tekevät yksin ja sitten raportoivat.

2. Tim. 4:17 kertoo Paavalin oman kokemuksen: »Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat, ja minä pelastuin jalopeuran kidasta.» Paavali ei sano »minä julistin.» Hän sanoo »Herra auttoi minua, että sanan julistaminen tulisi täydelleen suoritetuksi minun kauttani.» Tekijä on Herra. Paavali on väline.

Heikkoudessa täydelliseksi tuleva voima

Jakeessa 28:20 ei ole mitään ehtoa siitä, milloin Jeesus on opetuslasten kanssa. Hän ei sano »kun olette väkeviä, minä olen kanssanne.» Hän ei sano »kun ette epäile, minä olen kanssanne.» Hän sanoo yksinkertaisesti: minä olen kanssanne joka päivä.

Tämä on tärkeä, koska jakeen alussa Matteus on juuri kirjoittanut hämmästyttävän asian. Jakeessa 28:17 sanotaan: »Kun he näkivät hänet, kumarsivat he häntä, mutta muutamat epäilivät.» Lähetyskäsky annetaan opetuslapsille, joista jotkut edelleen epäilivät. Ylösnousseen Kristuksen edessä, ja silti epäilivät. Kristus ei antanut heille saarnaa epäilystä. Hän antoi heille käskyn ja lupauksen.

2. Korinttolaiskirje 12:9 antaa tämän saman opin Paavalin kokemuksen kautta: »Hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.»

Tämä on jakeen 28:20 sisäinen luonne. Heikkojen, epäilevien, riittämättömien Jeesus lähettää, ja hänen voimansa tulee täydelliseksi heidän heikkoudessaan. Lähetystyön tehoa ei mitata lähettäjän kelvollisuudessa, vaan sen Mestarin läsnäolossa joka on kanssa.

Apostolien teoissa lupaus testataan

Luotaisiinko hetkeksi Apostolien tekoihin näkemään, miten lupaus toimi käytännössä.

Apostolien teot 18:9–10 kuvaa Korintissa olevaa Paavalia, joka oli pelokas. Herra ilmestyi yöllä näyssä: »Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.» Sama lupaus kuin Matteuksen 28:20. Lähetystyössä Mestari on kanssa.

Apostolien teot 23:11 kuvaa Paavalia vankilassa Jerusalemissa: »Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: 'Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa.'» Vankilan kahleet eivät rajoita Mestarin läsnäoloa. Hän tulee paikalle, seisoo vieressä, antaa rohkaisun.

Apostolien teot 1:8 oli antanut tämän kaiken edellytyksen: »Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajani.» Pyhä Henki on se kanava, jonka kautta Kristus on opetuslasten kanssa. Hänen ruumiillinen läsnäolonsa nousi taivaaseen, mutta hänen Hengensä asettui maan päälle. Joh. 14:16: »Minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti.» Toinen Puolustaja on samanlainen kuin ensimmäinen. Pyhä Henki on Kristus uudessa muodossa läsnä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Päivän jae kutsuu meitä neljään asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on lähetyskäskyn omistus. Tämä lähetyskäsky ei ole vain apostoleille ja kirkonjohtajille. Se on jokaiselle Kristuksen seuraajalle. Ei ole olemassa niin sanottua passiivista kristittyä, joka olisi vapautettu lähetyskäskystä. Jokainen joka Kristukseen uskoo, on lähetetty. Tämä ei tarkoita että jokaisen tulisi muuttaa Afrikkaan. Lähetystyön muodot ovat moninaiset. Mutta jokainen seurakunnan jäsen on jossakin merkityksessä lähettiläs. Lähimmäisen kuuntelu, työpaikan rehellisyys, lasten kasvattaminen evankeliumissa, ystävän rohkaiseminen kohti Kristusta, kaikki nämä ovat lähetyskäskyn täyttymistä.

Toinen on opettamisen vakavuus. Jos jakeessa 28:20 jokin asia menee usein ohi, se on opettamisen merkitys. Lähetystyö ei pääty kasteeseen. Se jatkuu opetuksessa. Jos seurakunta vain kastaa mutta ei opeta, se ei ole täyttänyt lähetyskäskyä. Tämä on haaste meidän aikamme seurakunnalle, jossa lyhyt päätös ja nopea kaste saattaa korvata vuosien syvällisen opetuksen. Kestävä opetuslapsen muodostuminen vie aikaa, ja se vaatii että uskovat opetetaan pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt.

Kolmas on läsnäolon päivittäisyys. »Joka päivä» on lupaus jota voi syödä. Sinä päivänä, jota nyt elät, Kristus on kanssasi. Sinä päivänä, jota peläät huomenna, Kristus on kanssasi. Sinä päivänä, jolloin haudataan rakas, Kristus on kanssasi. Sinä päivänä, jolloin saat arvaamatonta hyvää, Kristus on kanssasi. Lupaus ei tunne katkoja. Sinä saatat tuntea, ettei hän ole läsnä. Tunteet eivät kuitenkaan kumoa lupausta. Hän on kanssa, vaikka et tunteisi sitä.

Neljäs on toivon ankkuri lopussa. Jakeen lupaus ulottuu maailman loppuun asti. Tämä tarkoittaa, että ei ole sellaista historian tilannetta, jossa lupaus loppuisi. Sotien keskellä, sortovaltioiden alla, vainojen aikana, kulttuurisen rappion vaiheessa, lupaus pätee. Kristus on kanssa siihen päivään asti, jona hän tulee takaisin. Ja silloin lupaus täyttyy lopullisessa muodossaan: hän asuu kansansa kanssa iankaikkisesti.

Lopuksi

»Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.»

Tämä lupaus on Raamatun viimeinen suuri ankkuri ennen Apostolien tekoja, jotka näyttävät miten lupaus toimi. Se on jakeen suuruus tunnustettava. Se ei ole pelkkä loppulause hyvälle saarnalle. Se on koko Raamatun yhden suurimman lupauksen huipennus.

Eden alkoi sillä, että Jumala vaelsi ihmisen kanssa puutarhassa illan viileydessä. Lankeemus repi tämän yhteyden. Jumala etsi sen jälkeen lakkaamatta tapaa olla kanssa kansansa. Hän kutsui Aabrahamin ja oli hänen kanssaan. Hän kohtasi Mooseksen pensaassa. Hän asui ilmestysmajassa. Hän asui temppelissä. Hän tuli lopulta lihaksi Immanuelina. Hän nousi ylös ja vuodatti Pyhän Hengen. Hän asuu nyt Hengen kautta uskovissa. Hän palaa lopulta ja asuu kansansa kanssa uudessa Jerusalemissa.

Koko Raamatun sydän on yhdessä sanassa: kanssa.

Tämä sana ei ole vain sana. Se on Kristuksen henkilökohtainen sitoumus jokaiselle hänen omalleen. Se ei ole abstrakti teologinen idea, vaan elävän Mestarin lupaus, joka ei ole muuttunut kahdenkymmenenviiden vuosisadan aikana ja joka ei tule muuttumaan. Hän on kanssa. Sinun kanssasi. Tänään. Joka päivä. Maailman loppuun asti.

Kun nyt suljet tämän tutkielman, suljet myös kirjan, mutta et lupausta. Lupaus jää. Se kulkee mukanasi, kuten se kulki Joosefin kanssa Egyptiin, Mooseksen kanssa erämaahan, Daavidin kanssa luolaan, Pietarin kanssa risti puolelta toiselle, Paavalin kanssa vankilaan ja sitten Roomaan, Johanneksen kanssa Patmokseen, kahdenkymmenen vuosisadan aikana lukemattomien marttyyrien, palvelijoiden, äitien, lasten, vanhusten kanssa.

Hän on kanssa.

Tämä riittää.

Aamen, tule, Herra Jeesus.