25. huhtikuuta

Jae, joka kantaa Raamatun suurimman lupauksen

Tässä jakeessa on kaikki. Pääsiäisaamu, helluntai, kristityn nykyhetki, viimeinen päivä. Jakeen rakenne on kuin neljä rengasta toisiinsa lukittuna ketjuna: Jumala herätti Jeesuksen, Henki asuu uskovissa, sama Henki on sama joka herätti, sama Jumala on tekevä elävät uskovan kuolevaisen ruumiin. Kaikki tämä on yhdessä lauseessa, jonka Paavali kirjoittaa ikään kuin yhdellä hengenvedolla.

Roomalaiskirjeen 8. luku on koko Raamatun teologinen huipennus. Sitä on sanottu evankeliumin ytimeksi, vapauden Magna Cartaksi, kristityn elämän ja toivon vuoreksi. Luku alkaa tunnetuilla sanoilla »ei mikään kadotustuomio ole niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat» ja päätyy vielä tunnetumpaan jakeeseen »ei mikään voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta.» Näiden kahden välissä on keskimaa, ja jakeen 11 kohdalla olemme sen sydämessä.

Paavali on edellisissä jakeissa puhunut lihasta ja Hengestä, kuolemasta ja elämästä. Jakeessa 9 hän on sanonut: »Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.» Jakeessa 10 hän jatkaa: »Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.» Tähän asetelmaan tulee jae 11, joka on ikään kuin koko ajatuskulun täyttymys. Henki ei vain tee uskovan elävän hengen. Hän tekee elävän myös sen kuolevaisen ruumiin.

Yksi nimi mainitaan kahdesti, samalla teolla

Jakeen rakenne on tärkeä huomata. Paavali sanoo kahdesti saman asian, mutta hieman eri sanoin. »Hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista» ja sitten »hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen.» Miksi sama lause toistetaan?

Vastaus löytyy siitä, miten Paavali kirjoittaa silloin kun hän haluaa varmistaa että lukija ei ohita asian painoa. Hän pysähtyy. Hän sanoo asian uudelleen. Hän käyttää nimeä Jeesus toisella kertaa hieman eri muodossa, »Kristus Jeesus», korostaakseen että puhutaan samasta henkilöstä, mutta ei vain ihmisestä Jeesuksesta vaan siitä joka on Voideltu, Messias, koko vanhatestamentillisen odotuksen täyttymys.

Tämä toisto kantaa myös teologista painoa. Sama Jumala, joka herätti Jeesuksen, asuu sinussa. Sama voima, joka avasi Joosefin haudan kallion, asuu sinussa. Tätä Paavali ei halua jättää epäselväksi. Hän palaa siihen kahdesti, koska sen ymmärtäminen muuttaa koko sen miten uskova näkee oman elämänsä, oman ruumiinsa, oman tulevaisuutensa.

Efesolaiskirjeen 1:19–20 Paavali kirjoittaa samasta asiasta vielä tarkemmin: »Mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme, sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa.» Sama voima, sama vaikutus. Se voima joka herätti Kristuksen, työskentelee uskovassa. Tämä ei ole vertauskuva, ei rohkaiseva metafora. Tämä on todellisuuden kuvaus.

Henki, joka asuu

Paavalin sanavalinta on tarkka. Hän käyttää sanaa »asuu», kreikan oikei. Sanan juuri on oikos, koti, asunto. Henki ei käy uskovassa lyhyenä vierailuna eikä leiriydy hetkeksi. Hän asuu. Hän on tehnyt kotinsa.

Tämä on yksi Uuden testamentin merkittävimmistä lupauksista. Vanhan liiton aikana Jumalan läsnäolo asui temppelissä, kaikkein pyhimmässä, jonne vain ylimmäinen pappi pääsi kerran vuodessa. Pyhän Hengen toiminta oli ohimenevää. Henki tuli profeettaan, asetti hänet tehtävään, ja eräässä vaiheessa lähti tai pysyi vain ajoittain. Saulilta Henki otettiin pois. Daavid rukoili »älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.»

Uudessa liitossa kaikki on toisin. 1. Korinttolaiskirjeessä 3:16 Paavali kirjoittaa: »Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?» Saman kirjeen kuudes luku jatkaa: »Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Pyhä Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta?» (1. Kor. 6:19) Temppeli ei ole enää rakennus, vaan ihminen, jonka sydämeen Kristus on muuttanut Henkensä kautta.

2. Korinttolaiskirje 6:16 vahvistaa tämän vielä yhden kerran, lainaten Vanhan testamentin profeetallista lupausta: »Me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.'» Tämä lupaus oli annettu Hesekielin kautta jo vuosisatoja aiemmin. Nyt se on täyttynyt Kristuksessa.

Itse Jeesus oli luvannut tämän jäähyväispuheissaan. Johanneksen 14:17 hän puhuu Hengestä: »Te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.» Jakeessa 23 hän laajentaa lupauksen: »Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.» Sekä Isä että Poika tulevat asumaan rakastaviin sydämiin Pyhän Hengen kautta. Tämä on kolminaisuusoppi sisäkkäisinä piireinä uskovan elämässä.

Tämä asuminen ei ole symbolista. Roomalaiskirje 8:11 sanoo, että sama Henki, joka herätti Jeesuksen ruumiin haudasta, asuu ruumiillisesti uskovassa. Tämän painoa ei voi yliarvioida. Sinun ruumiissasi, sinun verisuonissasi virtaavan veren takaisessa hiljaisuudessa, sinun keuhkoissasi joiden nostatusta et ehkä huomaa, asuu se Henki joka kerran kohotti Jeesuksen luut ja lihan kuolemasta takaisin elämään.

Kuolemasta heräämisen voima nyt

Mitä tämä asuminen sitten tekee uskovassa nyt, ennen lopullista ylösnousemusta?

Roomalaiskirjeen 8 luvun edelliset jakeet selittävät. Jakeessa 2 Paavali sanoo: »Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.» Hengen vaikutus uskovassa on jatkuva vapauttava työ. Hän vapauttaa synnin orjuudesta päivittäin, ei kerralla, vaan jatkuvana liikkeenä Kristuksen suuntaan.

Jakeessa 10 Paavali oli juuri sanonut: »Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.» Ruumis on kuollut. Tämä on tärkeä huomio. Paavali ei sano että uskova voisi kieltää oman ruumiinsa kuolevaisuuden. Ruumis on kuolemansa alainen. Se sairastuu, väsyy, vanhenee, kuolee. Tämä ei muutu uudestisyntymisen kautta.

Mutta uskovan henki on elämä. Tämä on uudestisyntymisen suora seuraus. Se osa ihmisestä, joka oli kuollut synnissä, on tehty eläväksi Kristuksen kanssa. Kolossalaiskirje 2:13 sanoo tämän selvästi: »Teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.» Efesolaiskirjeen 2:5 toistaa: »On tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa, armosta te olette pelastetut.»

Henki, joka herätti Jeesuksen, on tehnyt elämäksi uskovan hengen. Tämä työ on jo tehty. Mutta jakeessa 11 Paavali siirtyy puhumaan myös ruumiista. Henki ei pysähdy uskovan hengen tasolle. Hän tulee ulottamaan elävöittävän työnsä myös kuolevaiseen ruumiiseen.

Kaksi tasoa: nykyhetki ja viimeinen päivä

Jae 11 on tulkittu kahdella tavalla, ja molemmat tulkinnat ovat luultavasti oikein, koska ne eivät sulje toisiaan pois.

Ensimmäinen tulkinta katsoo nykyhetkeen. Henki, joka asuu uskovassa, vaikuttaa jo nyt uskovan ruumiissa. Hän vahvistaa heikkoa ruumista palvelemaan Herraa. Hän antaa voiman vastustaa lihan himoja. Hän pyhittää ruumiin Jumalan temppeliksi. 2. Korinttolaiskirjeen 4:11 kuvaa tätä: »Me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.» Tämä on jakson kokemus. Vaikka kuoleman voima on jatkuvasti läsnä uskovan ruumiissa, samalla on Jeesuksen elämän voima joka tekee itsensä näkyväksi.

Toinen tulkinta katsoo eteenpäin viimeiseen päivään. Henki, joka herätti Jeesuksen, on lopulta herättävä myös uskovat. Tämä on ylösnousemuksen lupaus. 1. Korinttolaiskirje 6:14 sanoo: »Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.» 2. Korinttolaiskirje 4:14 toistaa: »Tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.»

Molemmat tulkinnat ovat oikein. Henki, joka asuu uskovassa, on nykyhetkessä elämän lähde, ja hän on ylösnousemuksen tae. Sama henki, joka kantaa uskovaa tämän päivän heikkouksissa, kantaa hänen ruumiinsa myös haudan läpi viimeisen päivän aamuna. Pelastus on aloitettu, sitä jatketaan ja se täytetään täydellisenä silloin, kun viimeinen vihollinen, kuolema, kukistetaan.

Ensikoinen ja sato

1. Korinttolaiskirjeen 15. luku on Uuden testamentin syvällisin opetus ylösnousemuksesta, ja se valaisee Roomalaiskirjeen 8:11 syvyyden. Paavali sanoo jakeessa 20: »Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.» Sana »esikoinen» tulee maatalouden kielestä. Se on ensimmäinen vilja-tähkä, joka tuodaan temppeliin merkiksi siitä, että koko sato on tulossa. Esikoinen ja koko sato ovat luonteeltaan samaa. Jos esikoinen on hyvä, koko sato tulee hyvänä.

Kristuksen ylösnousemus on tämä esikoinen. Se ei ole erillinen ihme, joka tapahtui yhdelle henkilölle ja jää siihen. Se on ensimmäinen tähkä koko kristittyjen sadosta. Hänen ylösnousemuksensa takaa heidän ylösnousemuksensa. Sama voima, joka avasi hänen hautansa, avaa heidänkin hautansa.

1. Korinttolaiskirje 15:22 jatkaa: »Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.» Kaksi päämiestä, kaksi sukukuntaa. Aadamissa on kuolema, koska ensimmäinen ihminen toi synnin maailmaan ja sen mukana kuoleman. Kristuksessa on elämä, koska viimeinen Aadam, kuten Paavali jakeessa 45 nimittää häntä, voitti synnin ja kuoleman. Hänessä elävät elävät, koska hän elää.

Roomalaiskirjeen 8:11 takaa siis paitsi yksittäisen uskovan ruumiillinen ylösnousemus, myös kokonainen kristittyjen ruumiillinen ylösnousemus. Tähkä ja sato kuuluvat yhteen. Pää ja ruumis kuuluvat yhteen.

Kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen

Mitä tämä lopullinen ylösnousemus konkreettisesti on? 1. Korinttolaiskirje 15 antaa upean kuvauksen.

Jae 51: »Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme.» Niitä uskovia, jotka ovat elossa Kristuksen tullessa, ei haudata. He muuttuvat välittömästi.

Jae 52: »Yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa, sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.»

Jae 54: »Kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: 'Kuolema on nielty ja voitto saatu.'»

Tämä on koko Raamatun voitokkain hetki. Kuolema, joka on tunkeutunut maailmaan lankeemuksen jälkeen, joka on pelottanut ja orjuuttanut ihmisiä koko historian ajan, on lopulta itse niellään. Voitto on saatu. Eikä tämä voitto ole yleinen kosminen voitto vaan henkilökohtainen voitto jokaiselle, joka on Kristuksessa.

Filippiläiskirje 3:21 lisää tähän kirkkauden lupauksen: »Joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.» Uskovan tuleva ruumis on Kristuksen kirkkausruumiin kaltainen. Se ei ole vain entisen ruumiin parannettu versio. Se on aivan uudenlainen olemus, jonka Kristus itse on ennalta esittänyt ylösnousemuksessaan.

2. Korinttolaiskirje 5:4 kuvaa kristityn kaipuuta tähän hetkeen: »Me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.» Tämä on yksi Raamatun kauneimmista kuvauksista kristityn ruumiinsa kohdistamasta toivosta. Emme halua riisua tätä ruumista pois ja jäädä alasti, kuten antiikin kreikkalaiset filosofit haaveilivat hengen vapautumisesta ruumiista. Me haluamme pukeutua. Me haluamme uuden ruumiin pukea päälle, jotta elämä nielisi sen, mikä tässä ruumiissa on kuolevaista.

Vanha testamentti odotti tätä

Tämä Uuden testamentin ylösnousemustoivo ei ole täysin uutta. Vanhassa testamentissa on jo siemeniä siitä mikä myöhemmin täyttyy.

Jesajan kirja 26:19: »Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.» Tämä on yksi Vanhan testamentin selvimpiä mainintoja ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Tomu palauttaa ne, jotka siihen on laitettu. Maa antaa takaisin sen, minkä se on niellyt.

Hesekielin kirja 37 on tunnettu kuivien luiden näky. Profeetan edessä on laakso täynnä hajoavia luita. Jumala kysyy: voivatko nämä luut elää? Hesekiel vastaa »Herra, sen sinä tiedät.» Sitten Jumala käskee profeetan profetoida luille, ja luut alkavat liittyä toisiinsa, niiden päälle kasvaa lihaa ja jänteitä, ja viimein Jumala sanoo Hesekielin kirjan 37:14: »Minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi.» Vaikka tämä näky koski ensisijaisesti Israelin kansallista ennallistamista, se sisältää selvästi toivon ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Hengen kautta tehdään eläviksi se, mikä oli kuolemassa.

Apostolien teot 4:2 kertoo, että saddukeukset olivat ärtyneet apostoleihin »siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista.» Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. He pitivät sitä hellenismin tuomana harhaopin, ei juutalaisuuden ytimenä. Mutta apostolit eivät sopeutuneet. He julistivat ruumiillista ylösnousemusta, koska he olivat nähneet sen Jeesuksessa.

Pyhä Henki yhdistää uskovan Kristukseen

Roomalaiskirje 8:11 kantaa erästä sanomaa, joka jää helposti huomaamatta. Henki, joka asuu uskovassa, ei vain tee uskovaa Kristuksen kaltaiseksi vaan tekee uskovan yhdeksi Kristuksen kanssa. Tämä on kristillisen mystiikan ydin, mutta sanan biblisessä, Paavalin tarkoittamassa merkityksessä.

Roomalaiskirjeen 6:5 sanoo: »Jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.» Sana »yhteenkasvaneita» on kreikan symphytoi, jonka kanssa kasvavia. Uskova ja Kristus kasvavat yhteen. Heidän elämänsä virtaavat samasta lähteestä. Kun toinen kuolee, toinen on kuoleman ohittanut. Kun toinen nousee ylös, toinen on jo herätetty.

1. Korinttolaiskirje 12:13 valaisee tätä yhteyden mekanismia: »Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.» Pyhä Henki on se yhteinen elementti, joka liittää uskovat Kristukseen ja toisiinsa. Sama Henki, joka oli Kristuksessa, on uskovassa. Sama Henki, joka asuu yhdessä uskovassa, asuu jokaisessa muussa.

Tämän takia uskovan ruumiin tuleva ylösnousemus ei ole kysymysmerkki. Sama Henki, joka jo asuu hänessä, on jo ratkaissut ja sinetöinyt sen tulevaisuuden. Efesolaiskirje 4:30 sanoo: »Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.» Henki on sinetti. Sinetti tarkoittaa, että jotakin on todennettu, vahvistettu, varattu. Uskova on sinetillä merkitty kuuluvaksi lunastuksen päivän puolelle. Se päivä tulee, koska sinetti on jo lyöty.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Päivän jae kutsuu meitä kolmeen asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on ruumiin pyhyyden tunnustaminen. Kristittynä elämme aikakaudella, joka tarjoaa kahta vääristynyttä kuvaa ruumiista. Toinen on ruumiin idolisointi, jossa ulkonäkö, suoritus ja nautinto ovat korkein arvo. Toinen on ruumiin halveksunta, jossa ruumis nähdään häpeällisenä, vain hengen vankilana, johon ei pidä kiinnittyä. Raamattu hylkää molemmat. Ruumis on Jumalan luoma, Pyhän Hengen temppeli, ja viimein nouseva ylös kirkastettuna. Tämä antaa ruumiille suuremman arvon kuin maailma, ja kuitenkin oikeudenmukaisemman arvon kuin maailma. Sinun ruumiisi on pyhä, koska Henki asuu siinä.

Toinen on heikkouden uudelleennäkeminen. Kun uskova on heikko, sairas, väsynyt, hänen on helppo tuntea olonsa hengelliseksi epäonnistujaksi. Mutta Roomalaiskirjeen 8:11 antaa uudenlaisen näkökulman. Heikkoudessa asuu sama Henki, joka herätti Jeesuksen kuolleista. Heikkous ei ole Hengen poistumisen merkki. Se voi olla Hengen voiman näkyväksi tulemisen paikka. 2. Korinttolaiskirjeen 12:9 sanoo: »minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.» Heikkoudet eivät ole hengellisen elämän kuoppia vaan paikkoja, joissa ylösnousemuksen voima saa parhaiten näkyä.

Kolmas on tulevan toivon ankkurointi. Kuolema on aikamme suurin pelko, vaikka sitä yritetään peittää. Se on jokaisen sairauden, vanhenemisen, läheisen menetyksen taustalla värisevä pohjaääni. Kristitylle on annettu vastauksena Roomalaiskirjeen 8:11: kuolema ei ole loppu. Sama Henki, joka asuu sinussa nyt, on tekevä elävän myös sinun kuolevaisen ruumiisi. Tähän ei tarvitse uskoa epätoivon vimmaista uskoa. Tähän voi nojata levollisesti, koska sen tae on jo annettu. Esikoinen on jo noussut. Sato seuraa.

Lopuksi

Roomalaiskirjeen 8:11 on jae, johon kannattaa palata silloin, kun pelko valtaa. Pelko sairaudesta, pelko vanhenemisesta, pelko kuolemasta, pelko niiden menettämisestä joita rakastaa. Tähän pelkoon Paavali asettaa yhden lauseen, joka kantaa kaiken painon.

Sama Henki, joka herätti Jeesuksen, asuu sinussa.

Mieti, mitä tämä tarkoittaa. Se hauta jossa Jeesus makasi, oli kallioon hakattu. Suuri kivi oli kierretty sen eteen. Roomalaiset sotilaat seisoivat sen edessä. Mikään fyysinen voima ei olisi sitä avannut. Eikä myöskään mikään hengellinen voima, paitsi se yksi joka oli sopiva. Se Henki, joka loi maailman tyhjästä, käski Jeesuksen ruumista nousta. Liha, joka oli tunteja sitten kuollut, alkoi liikkua. Sydän, joka oli pysähtynyt, alkoi sykkiä. Keuhkot, jotka olivat hiljentyneet, alkoivat hengittää. Silmät, jotka olivat sammuneet, avautuivat. Mies, joka oli ristiltä otettu pois, nousi ja käveli ulos haudasta.

Sama Henki on nyt sinussa, jos uskot Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana.

Et ole kuolemattomia luita ja lihaa, joka odottaa täyttymystään yksin. Sinä olet temppeli, jossa asuu Pelastaja Hengen kautta. Tänään hän vahvistaa sinun heikkouttasi. Tänään hän voimansa puhuu hiljaisessa rukouksessasi. Tänään hän pyhittää sen lihan jonka kannat. Ja sinä viimeisenä päivänä hän tekee elävän myös tämän ruumiin, jonka nyt huokaa raskautettuna.

Esikoinen on noussut. Sato seuraa. Henki, joka tämän tekee, asuu sinussa.

Aamen.