23. huhtikuuta

Vanhan apostolin sanat

Johannes oli viimeinen elossa oleva kahdestatoista. Kaikki muut olivat jo kuolleet marttyyreina. Hän oli vanha, hänen ikänsä kenties ylitti yhdeksänkymmentä vuotta, ja hän kirjoitti Efesoksesta käsin seurakunnille, joita hän piti omina lapsinaan. Koko ensimmäinen kirje kantaa tätä sävyä. Hän puhuttelee lukijoitaan yhä uudestaan »lapsukaiset», sanalla joka on isän tai isoisän sana lapsilleen. Hän ei enää kiirehdi. Hän on nähnyt kaiken, kuullut kaiken, muistaa yhä Jeesuksen äänen sävyt yläsalissa ja ristin juurella.

Tähän sävyyn tulee jae 5:4. Vanha apostoli kirjoittaa nuorille uskoville lauseen, joka voi tuntua rohkealta jopa hänen huuliltaan: »kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman.» Tämä ei ole retorinen rohkaisu. Tämä on ilmoitus siitä mikä on tosi. Jokainen Jumalasta syntynyt voittaa maailman. Jokainen. Tämä ei ole muutaman kristityn kohtaama etuoikeus, vaan uudestisyntymisen välttämätön seuraus.

Huomaa sanamuoto: »kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta», ei »kaikki ne jotka ovat syntyneet Jumalasta.» Kreikankielen alkuteksti käyttää neutria pan to gegennēmenon, joka tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on Jumalasta syntynyttä. Johannes ei puhu henkilöistä yksilöinä vaan uudesta elämästä itsessään. Se, mikä on uudestisyntynyt ihmisessä, voittaa maailman. Se uusi elämä, jonka Jumala istuttaa uskovaan, on luonteeltaan voittava. Se ei voi olla muuta.

Kolme aikamuotoa, yksi todellisuus

Jakeessa piilee hieno kielellinen yksityiskohta, joka avaa sen syvyyden. Siinä on kolme eri aikamuotoa kolmesta eri asiasta.

»On syntynyt» on perfekti. Toimi on tapahtunut kerran, sen vaikutus jatkuu. Jumalasta syntynyt on syntynyt. Uudestisyntymistä ei toisteta. Se tapahtuu yhdessä hetkessä, kuten luonnollinen syntymä, ja siitä alkaa uusi elämä joka ei lopu.

»Voittaa maailman» on preesens. Tämä on jatkuvaa, päivittäin toistuvaa toimintaa. Uudestisyntynyt voittaa maailman joka päivä, joka hetki, joka kiusauksessa, joka koettelemuksessa. Se ei ole kerran tehty asia vaan elämäntapa. Voittaminen on uudestisyntyneen hengitystä.

»On voittanut maailman» on aoristi, viittaus jo tapahtuneeseen voittoon. Tämä on hätkähdyttävä. Miten uskova voi päivittäin voittaa maailman, mutta samalla on jo voittanut sen? Vastaus löytyy siitä, että uskovan voitto ei ole oma voitto vaan osallisuus Kristuksen voittoon. Johanneksen evankeliumin 16:33 oli sanonut sen jo: »Minä olen voittanut maailman.» Kristus voitti jo ennen ristiä. Uskova osallistuu siihen voittoon joka on tehty. Osallisuus siihen kantaa läpi jokapäiväisen kamppailun.

Tämä asetelma ei ole teoreettinen. Tässä on koko uskovan elämän rakenne pienoismittakaavassa. Olet saanut uuden syntymän, se on tehty. Sinä voitat maailman tänä päivänä, se on nykyhetki. Voitto on jo saavutettu, koska Kristus on voittanut. Sinä seisot kaikessa jo voitetulla maaperällä.

Mitä »Jumalasta syntynyt» tarkoittaa

Johannes käyttää tätä ilmausta useammin kuin mikään muu Uuden testamentin kirjoittaja. Hänellä se ei ole metafora vaan todellisuuden kuvaus. Ihminen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, on kokenut syntymän joka on yhtä todellinen kuin hänen ensimmäinen syntymänsä, mutta tapahtuu eri tasolla.

Johanneksen evankeliumi 1:13 asettaa tämän syntymän kontrastiin kaikelle luonnolliselle: »Jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.» Kolme kieltoa ja yksi myöntö. Ei verestä, ei lihasta, ei miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Tämä syntymä ei ole sukupolvien ketjun jatketta, ei lihallista haluttua tapahtumaa, ei ihmistahdosta saatu. Se on suora Jumalan työ ihmisessä.

Pietari sanoo saman 1. Pietarin kirjeessä 1:3: »Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.» Uudestisyntymisen välikappaleena on Kristuksen ylösnousemus. Hänen noustessaan haudasta syntyi mahdollisuus uuteen elämään jokaiselle joka häneen uskoo.

Vanhan testamentin kielellä tämä on sydämen ympärileikkaus. 5. Mooseksen kirja 30:6 ennakoi tätä työtä: »Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.» Fyysinen ympärileikkaus oli liiton merkki ulkopuolella. Hengellinen ympärileikkaus on todellisuus sisäpuolella. Sama lupaus kaikui Hesekielin kirjassa, jossa Jumala lupasi ottaa pois kivisen sydämen ja antaa lihasen.

Tämä syntymä ei ole vertauskuva kuten »uusi alku» tai »elämänmuutos». Se on todellinen tapahtuma Jumalan Hengen työnä ihmisen hengessä. 1. Johanneksen kirjeessä 3:9 Johannes jatkaa tätä ajatusta: »Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.» Jumalan siemen, sperma theou, pysyy uudestisyntyneessä. Tämä ei tarkoita että uskova olisi synniton, vaan sitä ettei hän voi enää elää synnissä tapana. Uusi luonto nousee aina vastustamaan sitä.

Maailma Johanneksen kirjoituksissa

Johanneksen »maailma» on erityinen sana. Kreikan kielen kosmos ei tarkoita hänellä fyysistä maailmaa Jumalan luomuksena. Jumala rakasti maailmaa niin että antoi Poikansa, sanoo Johannes 3:16. Tämä maailma oli ihmiskunnan kohde Jumalan rakkaudelle.

Silti saman kirjoittajan mukaan uskova voittaa maailman. Mikä tämä maailma sitten on? 1. Johanneksen kirjeessä 2:15–17 Johannes itse selittää: »Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.»

Tämä on maailma jonka uskova voittaa. Se on ihmiskunnan järjestäytymä ilman Jumalaa, kulttuuri joka elää pois kääntyneenä Isästä, arvojen, himojen, ja ylpeyden verkosto, joka vetää sydäntä pois Kristuksesta. Lihan himo vetää nautintoihin. Silmäin pyyntö vetää omistamiseen. Elämän korskeus vetää itsensä korottamiseen. Nämä kolme ovat maailman perusmekanismit.

Paavali antaa tälle maailmalle vielä syvemmän määritelmän Efesolaiskirjeessä 2:2: »Joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa.» Maailmalla on hallitsija, ilmavallan ruhtinas. Maailman takana on hengellinen todellisuus, Perkele joka pitää tottelemattomuuden järjestelmää käynnissä. Tämä maailma on voitettava, koska se on kaatumaisillaan joka tapauksessa. Galatalaiskirje 1:4 kutsuu sitä »nykyiseksi pahaksi maailmanajaksi», josta Kristus pelastaa meidät.

Kun Johannes siis sanoo että Jumalasta syntynyt voittaa maailman, hän ei tarkoita että kristitty pakenee fyysisestä maailmasta. Hän tarkoittaa, ettei maailman järjestelmä, sen arvot, sen himot, sen pelot, sen palkinnot, enää ohjaa uskovaa. Uskova voi elää maailmassa mutta ei ole maailmasta. Hän hengittää eri ilmaa, tavoittelee eri palkintoja, pelkää eri asioita, rakastaa eri rakkautta.

Deemas varoituksena

Kaikki eivät kestä tätä voittokulkua. Paavali kirjoitti omassa viimeisessä kirjeessään 2. Timoteuksen 4:10 tuskallisen lauseen: »Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan.» Deemas oli ollut Paavalin läheinen työtoveri. Hänen nimensä mainitaan ennen tätä kahdesti lämpimässä asiayhteydessä. Nyt hän oli lähtenyt, ei siksi että hän olisi luopunut uskosta teoreettisesti, vaan siksi että maailma vei hänen sydämensä.

Tämä on varoitus jokaiselle uskovalle. Maailman veto on kaksivaiheinen. Ensin se pyytää rakkautta, pientä kiintymystä, pientä nautintoa. Kun rakkaus on saatu, se ottaa sydämen kokonaan. Deemas ei luultavasti suunnitellut jättävänsä Paavalia. Hän vain rakastui maailmaan. Seuraus oli lähtö.

Juuri tämän takia Johannes kirjoittaa »älkää rakastako maailmaa.» Rakkaudella on suunta, sitä ei voi jakaa. Jos rakkaus suuntautuu maailmaan, se on pois Isästä. Tämä ei ole lainomainen kielto vaan fysiikan laki. Sydän ei kestä kahta rakkauden keskipistettä.

»Meidän uskomme»

Tulee jakeen viimeinen osa. Mikä on se voitto joka on maailman voittanut? Meidän usko. Ei meidän voimamme, ei meidän hurskautemme, ei meidän tahtomme, ei edes meidän rukouksemme. Meidän usko.

Huomaa sana »meidän.» Johannes ei sano »minun usko» tai »sinun usko». Hän sanoo »meidän.» Tämä usko on yhteinen. Se on jotakin mitä kaikki Jumalasta syntyneet jakavat. Kukaan ei voita maailmaa yksin. Kaikki voittavat yhden ja saman uskon kautta.

Jakeen 5:5 seuraava virke kirjaa tämän uskon sisällön: »Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?» Tässä on koko uskon sisältö yhdeksi lauseeksi tiivistettynä. Jeesus on Jumalan Poika. Tämä on se tunnustus joka voittaa maailman. Ei abstrakti hengellisyys, ei yleinen usko Jumalaan, ei moraalinen elämänohje, vaan tunnustus Jeesuksesta Jumalan Poikana joka tuli lihaksi, kuoli ristillä, nousi kolmantena päivänä, ja on nyt taivaassa Isän oikealla puolella.

Tätä uskoa ei tehdä todelliseksi sillä, että uskova puristaa silmänsä kiinni ja yrittää tuntea sen voimakkaasti. Uskon voima ei ole uskovan sisäisessä vakuuttuneisuudessa, vaan sen kohteessa. Paavali sanoo tämän Efesolaiskirjeessä 6:16: »Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.» Kilpi ei ole itsessään voimakas. Se on voimakas koska se on juuri oikeaa mallia. Uskon kilpi sammuttaa nuolet, koska usko kohdistuu Kristukseen, jonka veressä on kaikkien pahan nuolten sammuttava voima.

Jakeen kirjoittaja Johannes kirjoitti aiemmin 1. kirjeessään 2:13: »Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha.» Nuorukaiset olivat voittaneet Perkeleen. Miten? Saman apostolin Ilmestyskirjassa 12:11 vastaus annetaan: »He ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.» Kolme voiton välinettä: Karitsan veri, todistuksen sana, valmius luopua omasta hengestä. Kaikki nämä kolme kietoutuvat uskoksi. Usko kohdistuu Karitsan vereen. Usko tunnustetaan todistuksen sanana. Usko tuottaa sen rakkauden johon ei sitouduta edes omasta hengestä kiinni pitäen.

Ilmestyskirjan seitsemän voittajaa

Johanneksen toinen suuri teos, Ilmestyskirja, on täynnä voittamisen teemaa. Seitsemän seurakuntakirjettä luvuissa 2 ja 3 päätyy kaikki samaan kaavaan: »Sille, joka voittaa, minä annan…» Voittajalle Jeesus antaa aina jotain. Kootaan nämä seitsemän lupausta yhteen, koska ne antavat kokonaiskuvan siitä mikä odottaa niitä, jotka uskon kautta ovat voittaneet maailman.

Efesolaisille (Ilm. 2:7): »Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.» Elämän puu on ensimmäinen asia jonka Raamattu mainitsee 1. Mooseksen kirjassa. Ihminen suljettiin pois siitä lankeemuksen jälkeen. Voittajalle tuo puu avataan uudelleen. Paratiisi palautetaan.

Smyrnalaisille (Ilm. 2:11): »Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.» Smyrnan seurakunta oli kokenut vainoa ja tulisi kokemaan vielä enemmän. Heille lupaus oli, että vaikka he kuolisivat maallista kuolemaa, toinen kuolema, joka on lopullinen ero Jumalasta, ei heitä koskisi.

Pergamolaisille (Ilm. 2:17): »Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.» Salattu manna on Kristuksen itsensä ravinto. Valkoinen kivi nimineen on henkilökohtainen lunastusmerkki, joka on pelkästään voittajan ja Vapahtajan välinen asia.

Tyatiralaisille (Ilm. 2:26): »Joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita.» Voittaja saa osan Kristuksen kuninkaallisessa vallassa. Tämä on niiden nöyrien korotus, jotka tässä ajassa ovat kestäneet.

Sardeslaisille (Ilm. 3:5): »Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.» Valkoiset vaatteet ovat vanhurskauden puku. Nimi elämän kirjassa on iankaikkisuuden vakuus. Tunnustus Isän edessä on lopullinen turva.

Filadelfialaisille (Ilm. 3:12): »Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos.» Pylväs ei horju eikä siirry. Voittaja saa paikan joka ei ikinä heilu.

Laodikealaisille (Ilm. 3:21): »Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.» Tämä on huipennus. Voittaja istuu Kristuksen kanssa hänen valtaistuimellaan. Jeesus itse käyttää tässä saman aikamuodon kaavaa kuin 1. Johanneksen 5:4: »niinkuin minäkin olen voittanut.» Hänen voittonsa on perusta, voittajan voitto on osallisuus.

Seitsemän lupausta, yksi voitto, sama Kristus. Jokainen Jumalasta syntynyt saa kaikki nämä palkinnot, sillä kaikki ne ovat saman Kristuksen lahjaa kaikille, jotka ovat hänessä.

Voitto joka jo on

Paluu 1. Johanneksen kirjeen 5:4:n keskimmäiseen jännitteeseen. »Voittaa maailman, ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut.» Samassa jakeessa sanotaan, että Jumalasta syntynyt voittaa maailman ja että maailma on jo voitettu. Näiden suhde on tärkeä.

Roomalaiskirje 8:37 antoi saman asetelman edellisessä tutkielmassa: »Näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.» Me saamme voiton, mutta vain hänen kauttansa. Voitto ei ole vilpittömän ponnistelun palkka vaan rakkauden lahja. Tätä puolta 1. Korinttolaiskirje 15:57 korostaa: »Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!»

Huomaa verbit. »Me saamme voiton», »Jumala antaa meille voiton.» Ei »me voitamme» vaan »me saamme.» Voitto on annettu, ei ansaittu. Uskon tehtävä on vastaanottaa tämä voitto, seisoa sen päällä, elää siitä käsin. Jokainen yritys voittaa maailma omassa voimassa on jo kadottanut voiton, koska voitto ei ole sitä.

Tämä on kristillisen elämän erityinen dynamiikka. Urheilukilpailussa voittaja voittaa ennen kuin palkinto jaetaan. Kristuksessa palkinto jaetaan ennen kuin voittaja voittaa. Sinulle on annettu voitto ennen kuin sinä taistelit, jotta voisit taistella voitetun maan päällä.

Usko ja teot

Joku saattaa kysyä: jos usko yksin voittaa, tarvitaanko tekoja mihinkään? Jakeen 5:4 jälkeen seuraa lukuja jotka kuvaavat uudestisyntyneen elämää. Tätä ei voi erottaa. Usko, joka ei elä, ei ole usko. Jaakobin kirje 2:14 sanoo tämän suoraan: »Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?»

Paavalin ja Jaakobin välistä näkemystä on pidetty ristiriitaisena. Todellisuudessa he katsovat samaa asiaa eri suunnasta. Paavali sanoo, että usko pelastaa ilman lain tekoja, koska usko on se väline jolla otamme vastaan Kristuksen vanhurskauden. Jaakob sanoo, että usko jolla ei ole tekoja, ei ole elävä usko, koska elävä usko tuottaa aina teot. Nämä kaksi totuutta puolustavat toisiaan.

Johannes asettaa saman asian kauniisti 1. Johanneksen kirjeessä 2:29: »Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.» Jumalasta syntynyt tekee vanhurskautta, ei ansaitakseen syntymää vaan osoittaakseen sen. Uudestisyntymisen hedelmä on vanhurskas elämä.

Nooa on vanha esimerkki tästä. 1. Mooseksen kirja 6:22 sanoo: »Ja Nooa teki näin, aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.» Yksinkertainen lause, mutta se kattaa Nooan elämäntyön. Usko ilmeni tekoina. Arkki rakennettiin sata vuotta uskon varassa, ilman että sadetta oli vielä nähty. Usko teki sen mitä käskettiin. Tämä on voittava usko.

Uskon vahvistaminen

Jaakobin kirje 2:14 kysyi uskon todellisuudesta. Juudaksen kirje 1:20 antaa ohjeen uskon vahvistamiseen: »Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä.» Uskoa rakennetaan. Se ei ole pysähtynyt tila. Se kasvaa, syvenee, vahvistuu, jos sitä hoidetaan.

Miten usko vahvistuu? Ensinnäkin Jumalan sanan kuulemisesta. 1. Tessalonikalaiskirje 2:13 sanoo: »Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.» Jumalan sana vaikuttaa uskovissa, se on aktiivinen voima, ei kuollut kirje. Kun uskova lukee ja kuulee Jumalan sanaa, siinä toimii Pyhä Henki joka kasvattaa uskoa.

Toiseksi rukouksen kautta, erityisesti rukouksen Pyhässä Hengessä. Tämä on sellaista rukousta jossa uskova ei tuota sanoja omasta itsestään, vaan antautuu Pyhän Hengen johdatukseen. Tällaisessa rukouksessa usko ei puhu mitä uskoo ylenpalttisesti, vaan antaa Pyhän Hengen muovata sisimmän kaipuut Kristuksen kaltaisiksi.

Kolmanneksi yhteyden kautta toisten Jumalasta syntyneiden kanssa. Yksittäinen hiili sammuu nopeasti, usea hiili pitää lämmön. Tämä oli kristillisen seurakunnan tarkoitus alusta asti. Ei instituutio itsessään, vaan Jumalasta syntyneiden yhteys joka vahvistaa kaikkia osanottajia.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Päivän jae kutsuu meitä kolmeen asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on uudestisyntymisen vakuus. Jos olet uskossa Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, sinä olet Jumalasta syntynyt. Tämä ei ole toive vaan tosiasia. Et ole yrittämässä voittaa maailmaa omalla voimallasi. Sinä voitat maailman, koska se luonto, joka sinussa on uudestisynnytetty, on voittava luonto. Se on Kristuksen luonto, ja Kristus on voittanut.

Toinen on uskon suuntaaminen oikein. Usko ei voita itsellään. Usko voittaa kohteensa kautta. Jos uskosi on omassa uskossasi, kohteena sinun omat tuntemuksesi ja vakaumuksesi, se on heikko usko. Jos uskosi on Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan Poikana, se on voitokas usko riippumatta siitä miten vahvalta tai heikolta se sinusta tuntuu. Uskon voima ei ole sen tunteessa vaan sen kohteessa. Katso häneen, ei itseesi.

Kolmas on päivittäisen voiton eläminen. Voitto on jo annettu, mutta se eletään todeksi päivittäin. Joka kerta kun lihan himo, silmäin pyyntö, tai elämän korskeus koittaa vetää sydäntäsi, voit seisoa tosiasian varassa: olen Jumalasta syntynyt, tämä ei ole minun kotini, Kristus on voittanut. Tämä muistutus itsessään ei ole teko vaan levon paikka, josta käsin teot syntyvät luonnollisesti.

Lopuksi

»Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman, ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.»

Tätä lausetta kannattaa pitää lähellä sydäntä. Siinä ei puhuta joidenkin valittujen etuoikeudesta vaan jokaisen uudestisyntyneen todellisuudesta. Siinä ei kuvata tulevaa voittoa jota odotellaan, vaan nykyhetken voittoa jota eletään. Siinä ei varusta ihmistä omien suoritustensa voimalla, vaan istuttaa hänet Kristuksen valmiin voiton päälle.

Vanha apostoli, joka kirjoitti tämän, oli nähnyt paljon. Hän oli seisonut ristin juurella. Hän oli juossut tyhjälle haudalle. Hän oli syönyt Jeesuksen kanssa Galilean rannalla ylösnousemuksen jälkeen. Hän oli kokenut Pyhän Hengen vuodatuksen. Hän oli nähnyt seurakuntia syntyvän ja vainoja tulevan, oli kirjoittanut evankeliumin joka kantaa hänen todistuksensa, oli saanut Patmoksella ilmestyksen joka päättyy uuden Jerusalemin kuvaan. Kaiken tämän jälkeen hän kirjoittaa lapsukaisilleen yhden lauseen, jonka jokainen Jumalasta syntynyt voi omistaa: meidän usko on se voitto, joka on maailman voittanut.

Jos sinä uskot, että Jeesus on Jumalan Poika, tämä lause on sinusta. Ei teoriana vaan sinun henkilökohtaisena todellisuutenasi. Maailma on voitettu sinussa, koska Kristus on voitettu sinussa. Siihen saat tänään levätä.

Aamen.