21. huhtikuuta

Jae, joka päättää jäähyväiset

Tämä jae sulkee ne viisi lukua, joita teologian historiassa on kutsuttu Jeesuksen jäähyväispuheiksi. Johanneksen evankeliumin luvut 13–17 kertovat hetkestä pääsiäisateriaa ennen. Jeesus on pessyt opetuslasten jalat. Juudas on lähtenyt yöhön. Pietari on saanut tiedon tulevasta kieltämisestään. Opetuslapset istuvat hiljaa, hämmentyneinä, peloissaan, aavistaen että jokin peruuttamaton on tulossa. Tähän hiljaisuuteen Mestari puhuu.

Jakeessa 16:33 hän päättää koko opetuksen ennen kuin alkaa rukoilla 17. luvun suurta ylimmäispapillista rukousta. Kaikki, mitä hän on sanonut, tiivistyy tähän yhteen lauseeseen. Sana »tämän» viittaa koko viiden luvun painoon: viinipuun ja oksien kuvaan, Pyhän Hengen lupaukseen, uuteen rakkauden käskyyn, maailman vihan ennustamiseen, ilon lupaukseen. Kaikki kulkee tähän pisteeseen, jossa Mestari sanoo opetuslapsilleen: teillä on minussa rauha ja minä olen voittanut maailman.

Nyt pitää pysähtyä tajuamaan, mikä hetki on. Muutama tunti myöhemmin Jeesus on Getsemanessa, jossa hänen hikensä muuttuu vereksi. Sitten tulee pidätys, pilkka, ruoskinta, risti. Silti hän sanoo tässä: »minä olen voittanut maailman.» Hän puhuu voiton jo tapahtuneesta tosiasiasta samana iltana, jona hänen ruumiinsa tullaan raatamaan kuoliaaksi. Miten tämä on mahdollista?

Jeesus ei piilota maailman ahdistusta

Ensin on huomattava se, mitä Jeesus ei tee. Hän ei lupaa opetuslapsilleen helppoa elämää. Hän ei sano, että usko häneen poistaisi vaikeudet. Päinvastoin, hän nimeää maailman todellisuuden suoraan: »Maailmassa teillä on ahdistus.»

Tämä on tärkeä kohta, jota modernit kristilliset viestit joskus unohtavat. Jeesus ei myy harhakuvaa. Hän ei lupaa kivutonta elämää seurauksena hänen seuraamisestaan, vaan käytännössä päinvastaisen lupauksen. Jeesus oli sanonut tämän jo aiemmin saman illan aikana, Johanneksen 15:18–21: »Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden.»

Paavali toistaa saman 2. Timoteuskirjeessä 3:12: »Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.» Apostolien teot 14:22 vahvistaa: »Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.» Nämä ovat sanoja, jotka Paavali ja Barnabas puhuivat uusille uskoville ikään kuin ensimmäisenä opetuksena. Ei salattuna vaikeana totuutena, jonka luulisi katkaisevan innon, vaan rehellisenä maanapitona.

Psalmin kirjoittaja sanoo saman: »Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.» (Psalmi 34:19) Huomaa sanamuoto. Ei »ei ole kärsimystä», vaan »monta on kärsimystä, mutta Herra vapahtaa.» Raamattu ei kiellä ahdistusta. Se kertoo Jumalasta, joka toimii ahdistuksen keskellä.

Tämä rehellisyys on itsessään evankeliumin armoa. Sellainen tieto, että ahdistus ei tarkoita epäonnistumista tai poisjäämistä Jumalan tahdosta, auttaa kestämään sen toisella tavalla. Ahdistus ei ole merkki siitä, että Jeesus on hylännyt sinut. Hän nimenomaan ennusti sen. Hän tiesi sen etukäteen. Hän on siihen valmistanut sinut.

»Minussa rauha»: rauha paikkana, joka on persoona

Katsotaan seuraavaksi jakeen kaunis asetelma. Jeesus sanoo: »teillä olisi minussa rauha.» Ei »minun kauttani» rauha. Ei »minusta saatu» rauha. »Minussa» rauha. Rauha löytyy häneen sisältä katsomalla, häneen kiinnittyneenä, häneen uppoutuneena.

Tämä on kaunis asetelma. Rauha ei ole tavara, jonka Kristus lähettää. Rauha on tila, joka on hänessä itsessään, ja johon me pääsemme osallisiksi olemalla hänessä. Paavali sanoo Efesolaiskirjeessä 2:14 suoraan: »Sillä hän on meidän rauhamme.» Ei »hän antaa meille rauhan.» Hän on rauhamme.

Sama luku jatkaa: »Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat.» (Ef. 2:17) Kristus ei vain opettanut rauhasta. Hän toi rauhan mukanaan henkilönään. Hänen läsnäolonsa on rauha. Hänen sanansa on rauha. Hänen veressään on rauha, kuten Kolossalaiskirje 1:20 sanoo: »tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta.»

Jesaja kuvaili tätä jo seitsemänsataa vuotta ennen hänen syntymäänsä: »Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.» (Jesaja 9:6) Ja jae jatkuu: »Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa.» (9:7) Rauhan Ruhtinas, jonka valtakunnan rauha ei lopu.

Tämän takia Paavali voi kutsua Jumalaa »rauhan Jumalaksi» (Hepr. 13:20, 2. Tess. 3:16). Jumalan rauha on »kaikkea ymmärrystä ylempi» (Fil. 4:7). Tätä rauhaa ei ymmärretä järjellä. Sitä saadaan läsnäolon kautta. Se tulee, kun ihminen jää Kristukseen.

Maailma antaa toisenlaisen rauhan

Jeesus oli sanonut Johanneksen 14:27: »Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.» Tässä on kaksi rauhaa. Maailman rauha riippuu olosuhteista. Se on rauhaa, kun kaikki on hyvin, tilit ovat tasapainossa, työ on vakaa, ihmissuhteet toimivat, terveys kestää. Heti kun jokin näistä järkkyy, maailman rauha liukenee. Se ei ole rauhaa, vaan hetkellistä tyyntä myrskyjen välissä.

Kristuksen rauha on toisenlainen. Se kestää, vaikka kaikki ulkoiset olosuhteet romahtavat. Se ei ole riippuvainen siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu, vaan siitä, kuka ihmisen sisällä asuu. Tätä Paavali koki vankilassa, josta hän kirjoitti filippiläisille kerrassaan poikkeuksellisen kirjeen: täynnä iloa, rauhaa, kiitollisuutta, kahleista huolimatta.

Jesaja 26:3 antaa tälle rauhalle vielä yhden näkökulman: »Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.» Vakaamieli ei tässä tarkoita stoalaista tunteettomuutta, vaan sydämen suuntautumista kohti Jumalaa. Se, joka turvaa Herraan, saa rauhan talletettuna, säästettynä, sinne missä häiriöt eivät tavoita.

»Minä olen voittanut maailman»: paradoksin ydin

Nyt saavutaan jakeen hämmästyttävimpään kohtaan. Jeesus sanoo ennen ristiä: »minä olen voittanut maailman.» Kreikan kielessä verbi nenikēka on perfektissä, joka tarkoittaa toimintaa, joka on jo tapahtunut ja jonka vaikutus jatkuu. Suomeksi »olen voittanut.» Ei »tulen voittamaan» eikä »aion voittaa», vaan »olen voittanut.»

Tämä on uskon aikamuoto. Jeesus näkee voiton valmiina, koska hän tuntee Isänsä ja tuntee suunnitelman. Risti ei ole tappio. Risti on voiton hetki. Ristillä hän huutaa »Se on täytetty», ja tämä huuto ei ole alistumisen vaikerointia vaan voiton valmistumisen julistus. Hän näkee jo tässä yläsalissa sen, mitä ei ihmissilmin vielä näy.

Tämä voitto muuttaa maisemaa radikaalisti. Johanneksen evankeliumi 12:31 oli sanonut: »Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.» Risti ei ollut paikka, jossa saatana voitti Jeesuksen. Se oli paikka, jossa Jeesus voitti saatanan. Ulkopuolelta tarkasteltuna se näytti tappiolta, sisäpuolelta katsottuna se oli voitto, jollaista maailmassa ei aiemmin ollut nähty.

Tästä samasta voitosta puhuu 1. Johanneksen kirje 5:4: »Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.» Huomaa taas perfekti: »joka on maailman voittanut.» Voitto on jo tehty. Me emme taistele voittamattomia vihollisia. Me seisomme jo voitetulla maaperällä, vaikka sota jatkuu.

1. Johanneksen kirje 4:4 sanoo tämän vielä kauniimmin: »Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.» Voitto ei ole meidän voimassamme. Se on siinä, että Voittaja asuu meissä.

Roomalaiskirje 8:37 huipentaa tämän: »Näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.» »Näissä kaikissa» tarkoittaa sitä, mitä Paavali on juuri luetellut: tuskaa, ahdistusta, vainoa, nälkää, alastomuutta, vaaraa, miekkaa. Ei niiden puuttuessa, vaan niiden keskellä saadaan voitto. Ei niistä pakenemalla, vaan ne kestäen.

Ilmestyskirjan voittajat

Ilmestyskirja on Raamatun voitto-kirja. Siinä »voittaa»-verbi toistuu jokaisen seitsemän seurakuntakirjeen lopussa. Jokaiselle ahdistuksen keskellä elävälle seurakunnalle Jeesus antaa saman lupauksen: »Joka voittaa…» Jokaisen lupauksen takana on sama Jeesus, joka yläsalissa sanoi: »minä olen voittanut maailman.» Me voitamme, koska hän on voittanut. Meidän voittomme lepää hänen voittonsa päällä.

Ilmestyskirja 12:11 kertoo miten voitto tapahtuu: »Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.» Kolme asiaa: Karitsan veri, todistuksen sana, valmius luovuttaa oma henki. Nämä yhdessä muodostavat voittajan tien. Se ei ole suoritus, vaan osallisuus Kristuksen ristin voittoon.

Ilmestyskirja 7:14 kuvaa taivaan voittajia: »Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.» Ahdistuksesta he tulivat, eivät sen ulkopuolelta. He kulkivat läpi, eivät sen ympäri. Silti he voittivat, koska Karitsan veri teki heidän vaatteistaan valkoiset.

Ilmestyskirja 3:21 on ehkä kaikkein hämmästyttävin lupaus: »Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.» Voittajat eivät vain pääse taivaaseen. He istuvat Kristuksen kanssa hänen valtaistuimellaan. Hänen voittonsa on meidän voittomme, hänen kunniansa meidän kunniamme, hänen paikkansa meidän paikkamme hänen armostaan.

»Olkaa turvallisella mielellä»

Jeesus ei jätä opetuslastensa sydämiä hämmennykseen. Hän antaa käskyn, joka on samalla lupaus: »Olkaa turvallisella mielellä.» Kreikan kielen sana tharseite on voimakas. Se tarkoittaa rohkeutta, luottamusta, hyvää mieltä vastakohtana pelolle. Se on samanlainen käsky kuin psalmien kehotukset olla luja ja vahva.

Kiinnostavaa on se, että tämä sama sana toistuu Jeesuksen huulilla useita kertoja evankeliumeissa, ja aina samassa kaavassa: ihminen on ahdingossa, pelossa tai toivottomuudessa, ja Jeesus astuu tilanteeseen sanoen »ole turvallisella mielellä.» Muutamia esimerkkejä nostaa tämän esiin kauniisti.

Matteuksen evankeliumi 9:2: halvattu mies tuodaan Jeesuksen luo. Jeesus sanoo hänelle: »Poikani, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.»

Matteuksen evankeliumi 14:27: opetuslapset ovat järvellä myrskyssä. Jeesus tulee heitä kohti kävellen veden päällä. He luulevat häntä aaveeksi ja pelkäävät. Jeesus sanoo: »Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen, älkää peljätkö.»

Apostolien teot 23:11: Paavali on vangittuna ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. »Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: 'Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa.'»

Huomaa kaava. Turvallisella mielellä olemisen kehotus ei ole pelkkä tunnetilan ohje. Se tulee aina yhdessä Jeesuksen läsnäolon tai toiminnan kanssa. »Ole turvallisella mielellä, minä se olen.» »Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi.» »Ole turvallisella mielellä, sillä sinä tulet todistamaan Roomassa.» Rohkeuden perusta ei ole koskaan itsessä, vaan Jeesuksen persoonassa, hänen työssään, hänen sanassaan.

Jakeessa 16:33 tämä kaava toistuu tarkasti. »Olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.» Perusta on suora. Älkää pelätkö, koska minä olen voittanut. Rohkeutenne ei lepää teidän kyvykkyytenne, moraalisen lujuutenne tai uskonlujuutenne päällä. Se lepää minun voittoni päällä.

Ylösnousemuksen vahvistus

Kolmen päivän kuluttua ylösalin hetkestä Jeesus makaa haudassa. Opetuslapset ovat hajallaan, peloissaan, ovet lukittuina. Koko jäähyväispuhe näyttää romahtaneen. Missä on luvattu rauha? Missä on voitto? Maailma tuntuu voittaneen.

Sitten tulee sunnuntaiaamu, ja kaikki muuttuu. Johanneksen 20:19 kertoo: »Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: 'Rauha teille!'»

Ensimmäiset sanat ylösnousseen Kristuksen huulilla ovat samat sanat, jotka hän lupasi yläsalissa. »Minussa on rauha» ei ollut pelkkä lohduttelu ahdistuneille opetuslapsille. Se oli lupaus, jonka hän saapui henkilökohtaisesti toteuttamaan ylösnoussena. Hän ei tullut pitämään saarnaa. Hän tuli tuomaan rauhan itse persoonassaan, haavat näkyvillä, voitto todistettuna.

Luukkaan evankeliumi 24:36 kertoo saman: »Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: 'Rauha teille!'» Tämä »rauha teille» on raamatullisen tarinan huipennus. Kaikki profetat odottivat sitä päivää. Koko liitto tähtäsi siihen. Nyt se oli tullut, ja se tuli yhdestä haavoitetusta, mutta elävästä miehestä.

Joulun enkelit olivat jo laulaneet tätä rauhaa 33 vuotta aiemmin Luukkaan 2:14: »Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!» Tämä rauha oli tuotu Beetlehemin kapaloihin. Se oli näkynyt Golgatalla. Se astui nyt huoneeseen lukittujen ovien läpi.

Rauhan ja ahdistuksen rinnakkaiselo uskovan elämässä

Nyt päästään jakeen syvyyden ytimeen. Jeesus ei sano, että usko häneen poistaa ahdistuksen. Hän sanoo, että usko häneen tuo rauhan ahdistuksen keskelle. Näitä kahta ei eroteta toisistaan.

Paavali kuvaa tätä 2. Korinttolaiskirjeessä 7:4: »Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.» Huomaa sanamuoto. Ei »ahdingon jälkeen» eikä »ahdingon sijaan», vaan »ahdingossamme». Iloa ja ahdistusta ei pidetä vastakohtina, jotka sulkevat toisensa pois. Ne asuvat yhdessä uskovan sielussa, eikä yksi voita toista.

Pietari sanoo tämän 1. Pietarin kirjeessä 1:6: »Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa.» Riemu ja murhe ovat samanaikaisia. Ne eivät neutralisoi toisiaan, vaan kulkevat rinnakkain. Tämä on kristillisen elämän salaisuus, jota ei ulkopuolelta voi ymmärtää. Ihminen voi itkeä ja samalla levätä. Ihminen voi pelätä ja samalla luottaa. Ihminen voi olla uupunut ja samalla täynnä toivoa.

Paavali sanoo sen Roomalaiskirjeessä 5:1–2: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.» Rauha Jumalan kanssa on perusasia, joka ei horju olosuhteissa. Armo, jossa me seisomme, ei muutu päivien mukaan. Nämä ovat vakaita, kun kaikki muu järkkyy.

Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?

Roomalaiskirje 8 luku huipentuu näihin riveihin, jotka on tunnettu kaksituhatta vuotta: »Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: 'Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.' Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.» (Room. 8:35–37)

Paavali ei sano, että nämä asiat eivät tule. Hän luettelee ne yksityiskohtaisesti. Tuska, ahdistus, vaino, nälkä, alastomuus, vaara, miekka: kaikki ovat mahdollisia. Paavali itse koki ne kaikki. Silti hän kysyy, voiko yksikään niistä erottaa Kristuksen rakkaudesta. Vastaus on kylmäverinen kieltävä. Ei yksikään.

Tämä on jakeemme kaiku. »Maailmassa teillä on ahdistus» tunnustaa kaikki Paavalin luettelemat asiat. »Minussa rauha» on se, mikä pysyy, kun nämä asiat iskevät. »Minä olen voittanut maailman» on takuu, joka tekee rakkauden horjumattomaksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Jae kutsuu meitä kolmeen asiaan, jotka kannattaa painaa mieleen.

Ensimmäinen on rehellisyys todellisuudesta. Et sinä elä paremmin yrittämällä kieltää ahdistuksesi. Jeesus nimesi sen suoraan: »Maailmassa teillä on ahdistus.» Sinä saat nimetä omasi. Sairauden, joka ei parane. Suhteen, joka särkyi. Taloudellisen paineen, joka ei hellitä. Surun, joka ei laannu. Unelman, joka ei toteutunut. Nämä ovat todellisia. Ne eivät ole uskon puutteen merkki. Ne ovat todellisuus, jossa uskoa koetellaan ja kasvatetaan.

Toinen on rauhan paikan löytäminen oikealta osoitteelta. Maailma tarjoaa monia rauhan osoitteita: rahan, saavutukset, suhteet, itsensätoteuttamisen, hengelliset kokemukset jotka eivät ole Kristuksessa, jopa uskonnollisen ahkeruuden ilman Kristusta. Kaikki nämä ovat pettäviä osoitteita. Rauha löytyy vain yhdestä paikasta: häneltä itseltään. »Minussa rauha.» Raskaan aamun keskellä kysymys ei ole »miten saisin enemmän rauhaa», vaan »miten pääsisin lähemmäs häntä, jossa rauha on». Ero on suuri.

Kolmas on voiton näkeminen uskolla. Voitto ei ole nähtävissä silmillä. Uutiset eivät sitä kerro. Omat tunteesi eivät sitä aina varmista. Silti se on tosi. Jeesus on voittanut maailman. Saatana on tuomittu. Kuolema on murskattu. Risti ja tyhjä hauta ovat historian kovimmat faktat, vaikka maailma yrittää niitä unohtaa. Uskon silmin sinä näet, mitä lihan silmillä et vielä näe. Se, mitä uskon silmin näkee, kantaa silloinkin kun lihan silmät sumenevat.

Yläsalista sydämeemme

Palataanpa vielä yläsaliin. Opetuslapset eivät tunteneet voittoa. He tunsivat pelkoa, hämmennystä, kipua. He eivät ehkä edes täysin ymmärtäneet, mitä Jeesus sanoi. Silti hän sanoi sen. Ei siksi, että he tuolla hetkellä ymmärtäisivät, vaan siksi, että he muistaisivat sen myöhemmin. Pietari muistaisi sanat kukonlaulun jälkeen itkiessään. Johannes muistaisi ne seistessään ristin juurella. Tuomas muistaisi ne epäillessään ylösnousemusta.

Sama on meidän kanssamme. Sanat, jotka Jeesus sanoo nyt, sinä et ehkä täysin tunne. Rauha, jonka hän lupaa, ei ehkä tunnu sydämessäsi tällä hetkellä. Silti ne sanotaan. Ne jäävät sinne. Hiljaisuudessa niistä kasvaa jotakin. Oman hetkesi koittaessa ne heräävät. »Olkaa turvallisella mielellä.» »Minussa rauha.» »Minä olen voittanut maailman.»

Se ääni, joka puhui ensimmäisille opetuslapsille ennen ristiä, puhuu sinulle tänään samanlaisena. Hän on jo voittanut. Sinun ahdistuksesi ei ole loppusana. Sinun rauhaasi ei ole varastettu, vaikka olosuhteet nyt sitä peittävät. Rauha on siellä, missä hän on. Hän ei ole kaukana.

Lopuksi

»Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.»

Jae alkaa »puhumisesta» ja päättyy »voittamiseen». Näiden välillä on opetuslapsen koko matka. Kristus puhuu, me kuulemme. Me kuljemme ahdistuksen läpi, luottaen että hänessä on rauha. Me odotamme sitä päivää, jona hänen voittonsa täyttyy näkyvästi koko maailmassa, jolloin hän tulee takaisin ja pyyhkii jokaisen kyynelen silmistämme.

Siihen asti pidämme kiinni tästä yhdestä lupauksesta. Ei ole toista, jota enemmän tarvitsemme. Ei ole suurempaa, joka meille annetaan. Mestari on puhunut. Rauha on hänessä. Ahdistus on tosi. Hänen voittonsa on suurempi.

Olkaamme turvallisella mielellä. Hän on voittanut maailman.

Aamen.