18. huhtikuuta

Laulu, joka nousee sydämestä

Psalmi 9 alkaa ylistyksellä, joka tulee koko sydämestä. »Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.» Daavid kirjoittaa nämä sanat keskellä elämää, jossa viholliset ovat lähellä, vaarat todellisia, taistelut käynnissä. Hän ei silti aloita rukoustaan valituksella vaan iloitsemisella. Tämä on harjoiteltua uskoa, ei vain hetken tunnelma.

Heprealainen sana, joka käännetään »iloitsen», tarkoittaa kirjaimellisesti hypähtelyä ilosta. Sen rinnalla »riemuitsen» kuvaa korkeaa, kirkasta huutoa. Daavid asettaa molemmat sanat samaan jakeeseen, sillä hänen sisällään on ilo, joka ei mahdu hiljaisuuteen. Ilon kohde ei ole olosuhde vaan persoona, ei tilanne vaan Korkein itse.

Tämä on uskon sydämen liike. Ilo ei nouse siitä, mitä Daavid omistaa, vaan siitä, kenelle Daavid kuuluu. Hänen iloitsemisensa kohde mainitaan jakeessa kaksi kertaa: sinussa, sinun nimesi. Ilon paikka ei ole Daavidissa itsessään, vaan Herrassa, joka pysyy kaikessa muuttuvassa.

Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat

Daavid ei pidä iloaan omanaan. Hän kutsuu siihen muutkin. Psalmi 5:11 levittää saman kutsun yli koko Herran kansan: »Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.» Ilo on yhteistä omaisuutta niille, jotka turvaavat Herraan.

Huomaa, mihin ilo on jakeessa sidottu. Se on sidottu turvaamiseen, ja se on sidottu nimen rakastamiseen. Nämä kaksi kuuluvat yhteen. Se, joka turvaa Herraan, oppii rakastamaan Hänen nimeään. Se, joka rakastaa Hänen nimeään, oppii lepäämään turvassa. Ilo nousee kummastakin samaan aikaan, ei kummankaan irrallaan.

Psalmi 28:7 kuvaa saman liikkeen vielä toisesta näkökulmasta: »Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.» Riemu syntyy saadusta avusta, mutta laulu nousee Häntä kohti, joka avun antoi. Lahja ei korvaa Lahjan antajaa, sillä lahja muistuttaa aina Hänestä.

Sinä Korkein

Päivän jae päättyy yhteen sanaan: Korkein. Tämä on Jumalan nimi, joka kantaa erityisen painon. Se asettaa kaiken muun oikeaan mittakaavaan. Psalmi 97:9 julistaa: »Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.» Korkein on Hän, jonka yläpuolelle ei mitään jää, ei mitään valtaa, ei mitään uhkaa, ei mitään ahdistusta.

Daavid laulaa tämän nimen alle myös Psalmissa 7:17: »Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.» Korkeimman nimi ja vanhurskaus liittyvät yhteen. Hän on korkea, eikä Hänen korkeutensa ole etäisyyttä vaan oikeudenmukaisuutta. Hän hallitsee oikeudessa, sillä Hän itse on oikeus.

Psalmi 83:18 julistaa saman totuuden koko maan kuultavaksi: »Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.» Korkeimman nimen tunteminen ei ole vain Israelin etuoikeus, se on koko maan kutsumus. Daavidin yksinäisestä ylistyksestä kasvaa lopulta kansojen tunnustus.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ilo on harjoiteltavissa. Daavidin ilo ei ollut hänelle annettu ilman taistelua, se oli valittu uskon teko. Sinä saat tänä päivänä avata sydämesi ja sanoa nämä sanat ääneen, vaikka olosuhteet eivät sitä vielä kuiskaisi. Ilo on usein ennen tunnetta, ei sen jälkeen. Se nousee siitä, kenen Herra on, ei siitä, miltä päivä näyttää.

Nimen rakastaminen tuo levon. Psalmi 5:11 yhdisti turvaamisen ja nimen rakastamisen. Opettele tuntemaan Hänen nimensä, lue sitä Sanasta, lausu sitä rukouksessasi, anna sen asettua sisimpääsi. Korkein on yhä Korkein, ja sinun turvasi Hänessä ei riipu siitä, miten tunnet juuri tänään.

Laulu nostaa katseen. Daavid ei jäänyt sanoihin, hän veisasi. Laulu on uskon liike, joka kantaa sydämen sinne, minne ajatukset eivät yksin yllä. Avaa suusi tänään, hiljaakin, ja ylistä Häntä, jonka nimi kantaa kaiken yli. Korkein kuulee laulun, joka nousee Hänen omaa kunniaansa kohti.

Herra, sinä Korkein, opeta minua iloitsemaan sinussa, en olosuhteissani. Anna sydämeni turvautua sinuun niin syvästi, että sinun nimesi rakastaminen tulee minulle luonnolliseksi kuin hengitys. Nosta huuliltani laulu, joka kantaa kiitosta sinulle, kaiken yläpuolella olevalle, jokaisena päivänä, jonka kädestäsi otan vastaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.