17. huhtikuuta

Turvallisin mielin

Heprealaiskirjeen kirjoittaja päättää opetuksensa rahanhimosta ja tyytyväisyydestä rohkeaan tunnustukseen. Edellisessä jakeessa hän on muistuttanut Jumalan lupauksesta: »En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.» Tästä lupauksesta nousee päivän jae: »Niin että me turvallisin mielin sanomme: 'Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?'»

Tunnustus ei ole irrallinen lause, vaan se lepää lupauksen päällä. Lupaus tulee ensin, tunnustus sen perässä. Tämä on järjestys, jota uskon elämä noudattaa aina. Emme rohkaise itseämme omilla sanoillamme, vaan vastaamme niihin sanoihin, jotka Jumala on jo puhunut.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa tässä psalmia 118. Vanhan liiton lauluvirsi kantaa uuden liiton seurakunnan tunnustukseksi. Daavid lauloi sen omassa ahdistuksessaan, vainotut uskovat lauloivat sitä omassaan, ja seurakunta laulaa sitä yhä.

Pelon vastalääke

Psalmissa 118:6 kuuluu sama tunnustus kuin Heprealaiskirjeessä: »Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?» Pelon vastalääke ei ole pelon kieltäminen, vaan Jumalan läsnäolon näkeminen. Pelkääminen lakkaa, kun katse siirtyy uhasta Auttajaan.

Daavid kirjoitti saman totuuden eri sanoin Psalmissa 56: »Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?» Kysymys on retorinen. Vastaus on hiljaisuus. Ihminen voi tehdä paljon, ihminen voi tehdä myös vähän, mutta mikään ihmisen tekemä ei ulotu sinne, missä uskovan elämä todella lepää.

Jeesus itse vahvisti tämän rajan Matteuksen 10:28: »Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua.» Ihmisen valta päättyy ruumiin rajalle. Sielu kuuluu Jumalalle. Se, joka tämän näkee, voi nousta seisomaan silloinkin, kun ympärillä huudetaan uhkauksia.

Jesaja kantaa saman lohdutuksen suoraan Jumalan suusta: »Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.» Tässä on neljä lupausta peräkkäin: kanssa, vahvistaa, auttaa, tukee. Yksikään niistä ei lepää uskovan voiman varassa.

Jos Jumala on meidän puolellamme

Paavali tiivistää saman tunnustuksen kysymykseen, joka kestää kaiken vastoinkäymisen alla. Roomalaiskirjeessä 8:31 hän kirjoittaa: »Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?» Kysymys ei kiellä vastustajan olemassaoloa. Vastustajia voi olla monta. Kysymys kieltää heidän viimeisen sanansa.

Daavid kuvasi tätä asetelmaa Psalmissa 27:3: »Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.» Hän ei väitä, että sotajoukkoja ei ole. Hän tunnustaa, että niiden edessä on Jumala, joka on suurempi.

Psalmi 124:8 antaa sanat avunpyyntöön: »Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.» Avun lähde on sama, joka loi koko todellisuuden. Mikään luotu ei voi olla suurempi kuin Luoja. Tämä on syy siihen, miksi pelko väistyy turvallisen mielen tieltä.

Armon istuimen edessä

Heprealaiskirje liittää turvallisen mielen toiseen kutsuun, joka kantaa läpi koko kirjeen. Luvussa 4:16 sanotaan: »Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.» Turvallisuus ei ole asenne, joka kasvaa itsestään. Se kasvaa siitä, että uskova käy armon istuimen eteen yhä uudelleen.

Apu tulee oikeaan aikaan. Ei aina silloin, kun ihminen itse haluaisi, vaan silloin, kun se on todella tarpeen. Tämä on yksi turvallisuuden salaisuuksista. Auttaja tietää hetken, jota auttaja ei voisi itse tunnistaa. Psalmi 118:9 muistuttaa, mihin tämä luottamus suuntautuu: »Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnusta ääneen se, mihin luotat. Heprealaiskirjeen jae alkaa sanoilla »me sanomme». Turvallinen mieli puhuu. Se ei pidä luottamustaan piilossa, vaan asettaa sen sanoiksi, joita oma korva kuulee. Pelon keskellä on lupa sanoa ääneen: Herra on minun auttajani. Tunnustus vahvistaa sitä, mihin se suuntautuu.

Älä mittaa uhkaa ihmisen kokoiseksi. Pelko paisuttaa ihmisen valtaa suuremmaksi kuin se todella on. Jeesuksen sanat asettavat sen takaisin oikeisiin mittasuhteisiin. Ihminen voi tehdä paljon, mutta ei kaikkea. Sielu ei ole ihmisen kädessä. Tämä rajaus antaa hengittää silloinkin, kun ulkoiset olosuhteet näyttävät hallitsemattomilta.

Käy armon istuimen eteen ennen kuin tarvitset sitä. Turvallinen mieli ei synny kriisin hetkellä, vaan ennen sitä. Se kasvaa hiljaa, päivä kerrallaan, niissä hetkissä, joina uskova lähestyy Jumalaa rauhassa. Kun koetus tulee, mieli löytää jo tutun tien armon istuimen eteen.

Herra, sinä olet luvannut, ettet minua hylkää etkä jätä. Anna minun tänään sanoa ääneen se, mitä sinä olet jo puhunut. Sinä olet minun auttajani, en minä pelkää. Käännä katseeni uhkasta sinuun, anna mieleni levätä lupauksesi päällä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.