16. huhtikuuta

Voima ja suoja yhdessä jakeessa

Daavidin 28. psalmi alkaa huudosta. Laulun ensimmäisissä jakeissa Daavid pyytää Herraa olemaan vaikenematta hänelle, sillä hiljaisuus tuntuisi haudan suulta. Hän kohottaa kätensä kohti pyhäkköä, hän rukoilee, ettei hänet temmattaisi pois jumalattomien mukana. Vasta tämän painon läpi noustaan jakeeseen, joka muuttaa koko psalmin sävyn.

»Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.» Daavid asettaa rinnakkain kaksi kuvaa, jotka tarvitsevat toisiaan. Voima on se, mikä antaa kyvyn toimia. Kilpi on se, mikä torjuu lyönnin. Yksin voima ilman suojaa väsyy, yksin suoja ilman voimaa lamaantuu. Herrassa nämä asuvat yhdessä.

Profeetta Jesaja kantaa saman tunnustuksen: »Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.» Sama kolmiyhteys toistuu, väkevyys, turva, ylistys. Pelastettu sydän laulaa, sillä se on löytänyt molemmat samasta lähteestä.

Sydän, joka turvasi

Jakeen keskellä on lyhyt, hiljainen lause: »häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun.» Avun saaminen ei alkanut Jumalan toiminnasta, se alkoi sydämen liikkeestä. Daavid käänsi sisimpänsä Herran puoleen, ja vasta sitten apu tuli. Tämä on järjestys, jota ei voi ohittaa.

Toisessa psalmissa Daavid sanoo saman pelon keskeltä: »Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?» Pelon päivä ei poistu turvaamisen kautta, pelon ote sydämestä poistuu. Olosuhde voi pysyä, sisäinen tila muuttuu.

Psalmi 118 vahvistaa saman luottamuksen kahdesta suunnasta: »Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?», sekä »Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.» Ihminen, jolla on valtaa, voi pettää. Ruhtinas, johon turvataan, voi vaihtua. Herra ei vaihdu, eikä Hän pety.

Murheesta ilokarkeloksi

Daavidin sydän riemuitsee, ja veisuullaan hän ylistää. Tämä riemu ei ole pinnallista iloa, joka katoaa pienestä tuulenpuuskasta. Se on syvältä noussut kiitos, jonka pohjalla on koettu pelastus. Psalmi 30 kuvaa saman muutoksen sanoin, joita ei voi unohtaa: »Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi.»

Surupuvun riisuminen on Jumalan työ, ei ihmisen suoritus. Ihminen ei pakota itseään riemuitsemaan, hän antaa Herran riisua siltä sen, mikä painaa, ja vyöttää tilalle riemun. Jesajan 61. luku kantaa saman lupauksen messiaanisessa muodossa: »Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan.»

Psalmi 40 kertoo, mistä uusi virsi syntyy: »Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.» Yhden ihmisen pelastettu sydän laulaa niin, että monet kuulevat. Yksi avun saanut sydän johtaa toisia turvaamaan samaan Herraan. Ylistys ei ole yksityistä, se on todistus.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä erota voimaa ja suojaa toisistaan. Et tarvitse pelkkää rohkeutta toimia, etkä pelkkää turvaa piiloutua. Tarvitset Herran, joka on molempia kerralla. Paavali kirjoittaa Efesolaisille: »Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.» Voima ei ole sinun sisälläsi olevaa varantoa, se on Hänen väkevyydessään, jonka saat ottaa vastaan päivä päivältä.

Anna sydämesi turvata, sitten odota apua. Daavidin järjestys on opettaja. Sydämen kääntyminen tulee ensin, avun saaminen seuraa. Älä yritä kääntyä vasta sitten, kun apu on jo tullut. Käänny nyt, hiljaisesti, sisimmästäsi käsin, ja anna Herran tehdä työnsä omalla aikataulullaan.

Anna ylistyksen nousta vapaasti. Kun apu on tullut, älä vaikene. Daavid sanoo: »veisuullani minä häntä ylistän.» Ylistys ei ole maksu Jumalalle saadusta avusta, se on sydämen luonnollinen vastaus. Lauluksi puhjennut kiitos vahvistaa myös sinua itseäsi muistamaan, kuka on voimasi ja kilpesi.

Herra, sinä olet voimani ja kilpeni. Käännän sydämeni sinun puoleesi tänään, anna minun saada apusi, joka tulee oikealla hetkellä. Riisu päältäni se, mikä painaa, ja vyötä minut riemullasi, että sieluni veisaisi sinulle kiitosta eikä vaikenisi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.