15. huhtikuuta

Herätetyt Kristuksen kanssa

Paavali kirjoitti Kolossan seurakunnalle vankilasta käsin. Seurakuntaa houkutteli oppi, joka lupasi syvempää viisautta enkelien palvonnan, askeettisten sääntöjen ja salatun tiedon kautta. Paavali vastasi tähän osoittamalla sen, mikä on jo tapahtunut Kristuksessa. Uskovat eivät enää etsi tietä taivaaseen, heidät on jo nostettu sinne yhdessä Hänen kanssaan.

Päivän jae alkaa pienellä sanalla, joka kantaa koko luvun painon: »Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa.» Tämä »jos» ei ole epäilystä, vaan loogisen seurauksen aloitus, kuin sanoisi »koska näin on». Edellisen luvun lopussa Paavali on kuvannut, kuinka uskova on kastettu Kristuksen kuolemaan ja herätetty Hänen kanssaan uuteen elämään.

Tämän totuuden Paavali asettaa myös omaan elämäänsä Galatalaiskirjeessä: »Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.» Tästä lähtee kaikki, mitä jae pyytää.

Etsikää sitä, mikä on ylhäällä

Kreikan verbi, joka käännetään »etsikää», on jatkuvaa tekemistä kuvaava muoto. Se ei tarkoita yhtä päätöstä, vaan suuntaa, jossa elämä kulkee päivästä toiseen. Seuraavassa jakeessa Paavali tarkentaa saman: »Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.» Etsiminen ei tapahdu vain käsillä, se tapahtuu mielessä, sydämen suuntautumisessa.

Jeesus opetti saman lain vuorisaarnassaan: »Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.» Etsiminen ei ole maallisten asioiden hylkäämistä, vaan järjestyksen palauttamista. Kun ylhäällä oleva saa ensimmäisen paikan, alhaalla oleva asettuu omalle paikalleen.

Paavali kirjoitti toisaalla saman näkökulman: »Meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.» Näkymättömät eivät ole epätosia, ne ovat kestävämpiä kuin se, mitä silmät tällä hetkellä näkevät. Uskon silmä oppii katsomaan sen ohi, mikä on ohimenevää.

Jossa Kristus on

Jae ei jätä paikkaa epämääräiseksi. Ylhäällä oleva ei ole jokin yleinen hengellinen ilmapiiri, se on paikka, jossa Kristus itse on. »Istuen Jumalan oikealla puolella.» Heprealaiskirje kuvaa saman: »Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.»

Istuminen valtaistuimen oikealla puolella tarkoittaa, että työ on saatettu päätökseen. Pappi seisoi temppelissä jatkuvasti uhraten, koska työ ei valmistunut. Kristus istuu, sillä yksi uhri riitti ainiaaksi. Ylhäällä etsiminen on siis sen etsimistä, mikä on jo voitettu, ei sen, mitä uskovan tulisi vielä saavuttaa.

Asafin sydän osasi tämän jo Vanhassa liitossa: »Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.» Ylhäällä oleva ei ole asia vaan Persoona. Kristus itse on aarre.

Aarre, joka ei katoa

Jeesus kutsui opetuslapsiaan kokoamaan toisenlaisen varallisuuden: »Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.» Luukas tallensi vielä konkreettisemman kutsun: »hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.»

Paavali kirjoitti roomalaisille tämän saman valinnan toisin sanoin: »Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha.» Mielen suunta ratkaisee, mitä elämästä tulee. Lihan mieli kerää sitä, mikä katoaa, hengen mieli sitä, mikä kestää. Etsiminen ei ole vain hartautta, se on koko elämän suunta, joka näkyy ajankäytössä, valinnoissa, sydämen toiveissa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lähde siitä, mikä on jo totta. Paavali ei pyydä etsimään ylhäällä olevaa, jotta pääsisit sinne. Hän pyytää etsimään sitä, koska olet jo siellä Kristuksessa. Uskovan elämä ei ole kiipeämistä kohti taivasta, vaan elämistä siitä todellisuudesta käsin, johon Hän on sinut jo nostanut. Etsiminen ei ole ansaitsemisen muoto, se on identiteetin seuraus.

Anna mielesi suuntautua. Mieli ei suuntaudu itsestään, se suuntautuu sen mukaan, mihin sen päästät. Mitä luet, mitä katsot, mistä haaveilet, kenen seurassa olet. Nämä eivät ole pieniä asioita, sillä niissä mieli oppii, mihin se kuuluu. Daavidin pojan sanoin: »Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.»

Lepää siinä, että Hän istuu. Sinun ei tarvitse rakentaa pelastustasi, se on rakennettu. Sinun ei tarvitse pitää itseäsi ylhäällä, sinut pidetään Kristuksessa. Etsi sitä, mikä on ylhäällä, niin kuin lapsi etsii Isäänsä, ei niin kuin orja etsii palkkaansa. Kristus istuu, ja sinä olet Hänessä.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että olet herättänyt meidät kanssasi uuteen elämään. Käännä mielemme tänään sinne, missä sinä olet, Isän oikealle puolelle. Vapauta meidät kokoamasta sitä, mikä katoaa, ja opeta meitä etsimään sitä aarretta, joka ei kulu. Sinun nimessäsi.

Aamen.