10. huhtikuuta

Kahden asian ihminen

Psalmi 147 on ylistyslaulu Jumalalle, joka rakentaa Jerusalemia, kokoaa Israelin karkotetut, parantaa särkyneet sydämet ja sitoo heidän haavansa. Saman psalmin keskeltä nousee yllättävä lause siitä, mihin tämä mahtava Jumala mielistyy. Hän ei mielisty hevosen voimaan, ei miehen jalkojen nopeuteen, eikä siihen, mitä ihminen pitää suurena. Hän mielistyy aivan toiseen.

»Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.» Jakeessa on kaksi piirrettä, jotka kulkevat aina yhdessä. Toinen on pelko, toinen on toivo. Toinen kääntyy alaspäin nöyryydessä, toinen katsoo ylöspäin luottamuksessa. Yhdessä ne muodostavat sen ihmisen, jossa Jumala löytää ilonsa.

Pelko, joka ei pelota

Herran pelko ei tarkoita kauhua, joka pakenisi Jumalan kasvojen edestä. Se on pyhää kunnioitusta, joka kääntyy Häntä kohti, ei poispäin. Malakia kuvaa tämän pelon hedelmää kauniisti: »Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.»

Herran pelko avaa suun puhumaan Hänestä toisille pelkääjille. Se tekee elämästä läpinäkyvää taivaan suuntaan. Sananlaskut tiivistää saman totuuden yhteen riviin: »Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!» Maailma palkitsee sitä, mikä katoaa. Herra mielistyy siihen, mikä pysyy.

Pietari sitoo tämän pelon kristityn elämään ilman muutoksia: »Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika.» Sama Jumala, jota kutsumme Isäksi, on myös vanhurskas Tuomari. Lapsen luottamus ja pyhä pelko eivät sulje toisiaan pois, ne pitävät toisiaan kädestä.

Toivo Hänen armossaan

Toinen puolisko jakeesta on yhtä tärkeä. Herra mielistyy niihin, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa. Ei omiin tekoihinsa, ei omaan vanhurskauteensa, ei elämänsä menestykseen, vaan Hänen armoonsa. Psalmi 33 sanoo saman kahdesti, eri puolilla samaa laulua: »Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.»

Saman psalmin lopussa luottamus puhkeaa rukoukseksi: »Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.» Armon ja toivon välillä on suora yhteys. Mitä syvemmin toivot Herraan, sitä leveämmäksi avautuu armon virta sinun ylläsi. Toivo ei vedä armoa puoleensa ansiona, se avaa kädet vastaanottamaan sitä, mitä Herra antaa lahjana.

Hän iloitsee sinusta

Jakeen sydämessä on sana, joka jää helposti varjoon: mielistyy. Herra ei vain siedä pelkääjiään, Hän ei vain anna anteeksi heidän erehdyksiään. Hän mielistyy heihin. Heprean sana kuvaa iloa, mieltymystä, lämmintä hyväksyntää. Tämä on rakkaussana, ei lakisana.

Sefanja avaa tämän mieltymyksen niin laajaksi, että se tuskin mahtuu ihmissydämeen: »Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.» Jumala iloitsee omistaan. Hän riemuitsee niistä, joita maailma ei huomaa.

Psalmi 149 vahvistaa saman totuuden: »Sillä Herra on mielistynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella.» Jesaja kuvaa tätä mieltymystä morsiamen kielellä: »Ei sinua enää sanota 'hyljätyksi', eikä sinun maatasi enää sanota 'autioksi'; vaan sinua kutsutaan 'minun rakkaakseni'.» Tämä on Jumalan ääni niistä, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa.

Malakia menee vielä syvemmälle. Herra puhuu pelkääjistään lähes kuiskaten: »he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.» Omaisuus, helmi, rakas oma. Tähän Herra mielistyy.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Et ole vain siedetty, sinä olet rakastettu. Moni uskova vaeltaa läpi vuosien sillä oletuksella, että Jumala kestää häntä, mutta ei mielisty häneen. Tämä jae kumoaa tuon oletuksen. Pelkääjäänsä Herra katsoo ilolla, ei vastahakoisesti. Sinun olemisesi Hänen edessään tuottaa Hänelle iloa, kun tulet pelossa ja toivossa.

Aseta toivosi sinne, missä se kantaa. Maailma tarjoaa lukemattomia paikkoja, joihin toivoa voi laittaa. Useimmat niistä pettävät, koska kauneus katoaa, voima vanhenee, omaisuus liukuu sormien välistä. Herran armo ei petä. Aseta toivosi sinne tänään uudestaan, älä eilen kerätyn kokemuksen varaan, vaan tämän hetken eläväksi suhteeksi Häneen.

Anna pelon ja toivon kulkea yhdessä. Älä yritä valita näiden välillä. Pyhä pelko ilman toivoa muuttuu kahleeksi. Toivo ilman pelkoa muuttuu hatarakustaksi tunteeksi. Yhdessä ne pitävät sinut paikassa, jossa Herra mielistyy sinuun. Pelko pitää sinut nöyränä, toivo pitää sinut lähellä.

Herra, kiitos siitä, että mielistyt niihin, jotka sinua pelkäävät. Anna minun tänään seisoa edessäsi pyhässä kunnioituksessa ja samalla rohkeassa toivossa. Auta minua asettamaan toivoni sinun armoosi, en omiin tekoihini, en olosuhteisiini. Anna sydämeni tuottaa sinulle iloa, sillä sinussa on minun iloni. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.