1. huhtikuuta

Nytpä Kristus on noussut

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle, jossa joku oli alkanut opettaa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole. Apostoli pysähtyy, hengittää syvään, asettaa edessä olevan kysymyksen rinnalle koko evankeliumin painon. Hän käy läpi vaihtoehdon, jossa Kristus ei olisi noussut, ja toteaa sen tuhoavan kaiken: saarna olisi turha, usko olisi turha, edesnukkuneet olisivat hukkuneet, eläväiset olisivat surkuteltavimpia kaikista ihmisistä.

Tämän jälkeen tulee sana, joka kääntää koko ajatuksen suunnan: »Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.» Pieni sana »nytpä» kantaa siinä koko evankeliumin painon. Asia ei ole hypoteesi, se on tapahtunut. Hauta on tyhjä, todistajat ovat nähneet, kuolema on lyöty siellä, missä se piti vahvinta otettaan.

Mitä esikoisuus tarkoittaa

Esikoinen ei ole vain ensimmäinen järjestysluvun mukaan. Vanhassa testamentissa esikoinen oli sadon ensihedelmä, joka tuotiin alttarille merkkinä siitä, että koko sato kuuluu Jumalalle. Yksi lyhde vakuutti, että pelto kantaa. Yksi hedelmä lupasi puutarhan.

Tämän kuvan päälle Paavali rakentaa lupauksensa. Kristus on noussut kuolleista esikoisena, ei viimeisenä. Hänen ylösnousemuksensa ei ole poikkeus, joka koskee vain Häntä, se on alku, joka koskee kaikkia, jotka Häneen kuuluvat. Saman luvun jaae 23 tekee tämän selväksi: »Mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.»

Paavali julisti tätä samaa sanomaa kuningas Agripan edessä: »Että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.» (Apt. 26:23) Esikoisuus ei jää yksityiseksi tapahtumaksi yhden miehen elämässä. Se julistaa valkeutta kaikille, jotka pimeydessä istuvat.

Pää ja ruumis

Kolossalaiskirjeessä Paavali avaa esikoisuuden vielä syvemmin: »hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.» (Kol. 1:18) Tässä ylösnousemus liitetään ruumiin ja pään yhteyteen. Pää on noussut, ruumis seuraa. Tätä ei voi erottaa toisistaan, sillä elävä pää ei jätä omaansa kuolemaan.

Johannes näkee saman taivaassa annetussa näyssä: »Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä.» (Ilm. 1:5) Esikoinen on samalla kuningas. Hän, joka kantoi ristin, hallitsee nyt taivaassa ja maan päällä. Hänen ylösnousemuksensa ei ole vain lohdutus surevalle, se on hallitsijan virkaan astuminen.

Elävä toivo

Pietari kirjoittaa hajaannukseen joutuneille uskoville sanat, jotka kantavat tämän esikoisuuden seurakunnan sydämeen: »Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.» (1. Piet. 1:3)

Toivo on elävä, sillä sen perusta on elävä. Kuollut perusta antaa kuollutta toivoa, joka murenee ensimmäisessä myrskyssä. Elävä Kristus antaa toivon, joka kestää sairaalan vuoteen vierellä, hautausmaan portilla, omassa viimeisessä hetkessä. Sama toivo herättää myös ruumiin: »hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.» (Room. 8:11)

Sama Henki, joka avasi Jeesuksen haudan, asuu uskovassa nyt. Tämä ei ole heikko vertaus eikä symboli, se on todellisuus, joka kantaa kuolevaisen ruumiin halki tämän maailman ylösnousemuksen aamuun.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä sure niinkuin ne, joilla ei toivoa ole. Kuoloon nukkuneet eivät ole hävinneet. Sana »nukkuneet» on Paavalille tarkoituksellinen, sillä se kuvaa tilaa, jolla on aamu. Se, joka nukkuu, herää. Esikoinen on jo herännyt, sato seuraa. Surun keskellä saat itkeä vapaasti, sinun ei tarvitse itkeä toivottomana.

Anna ylösnousemuksen muuttaa tämä päivä. Kristuksen ylösnousemus ei ole vain lupaus tulevasta, se on voima nyt. Sama Henki, joka herätti Hänet kuolleista, asuu sinussa, jos olet Hänen omansa. Sinun ei tarvitse elää tätä päivää oman voimasi varassa. Esikoinen elää, ja Hän kantaa omiansa.

Herra Jeesus Kristus, kiitos siitä, että hauta on tyhjä, että sinä olet noussut esikoisena kuoloon nukkuneista. Anna tämän totuuden laskeutua syvälle sydämeemme, niin että toivomme olisi elävä, surumme valoisa, päivämme rohkea. Sinun ylösnousemuksesi voimassa kanna meidät tähän päivään ja edelleen siihen aamuun, jolloin sinun omasi heräävät sinun perässäsi. Sinun nimessäsi rukoilemme.

Aamen.