31. maaliskuuta

Rauha keskellä Jesajan aikaa

Jesajan 26. luku on laulu, jota lauletaan Juudan maassa sinä päivänä, jona Herra on pelastanut kansansa. Edellinen luku on puhunut tuomiosta, kuoleman nielemisestä iankaikkisesti, kyynelten pyyhkimisestä jokaisilta kasvoilta. Tämän jälkeen syttyy uusi virsi, jossa luotetaan väkevään kaupunkiin, jonka muurit ja varustukset Herra itse on asettanut pelastukseksi.

Juuri tämän laulun keskeltä nousee jae, joka on monelle uskovalle muodostunut elämän peruskiveksi: »Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.» Sana rauha toistuu kahdesti. Heprean kielessä toisto on painotusta. Tämä ei ole tavallista rauhaa, vaan rauhaa rauhan päälle, täydellinen, kantava, syvä rauha.

Sana vakaamielinen tarkoittaa kirjaimellisesti tuettua, kiinnitettyä, paikalleen asetettua mieltä. Mieli ei lepää itsessään, vaan jossakin itsensä ulkopuolella. Jakeen jälkimmäinen puolisko paljastaa, mihin se on kiinnitetty: »sillä hän turvaa sinuun.» Rauha ei synny mielen voimasta, vaan suunnasta. Mieli, joka katsoo Herraan, saa rauhan, jota mieli itsessään ei voi tuottaa.

Turvaava on kuin puu veden partaalla

Jeremia maalaa saman totuuden kuvaksi, jota on vaikea unohtaa. »Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.»

Puun salaisuus ei ole sen lehvissä eikä rungossa. Salaisuus on juurissa, jotka ovat ojentuneet puron puoleen. Vakaamielinen ihminen on ihminen, jonka juuret ovat asettuneet sinne, missä virtaa elävä vesi. Helle tulee, poutavuosi tulee, mutta puu ei vapise, sen ravinto ei tule sateesta, vaan purosta.

Daavid sanoo saman luottamuksen toisin sanoin Psalmissa 9:10: »Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.» Turvaaminen kasvaa tuntemisesta. Mitä paremmin Herran nimi tunnetaan, mitä paremmin Hänen luonteensa tulee tutuksi, sitä luonnollisemmin sydän laskeutuu Hänen päälleen. Tuntematonta on vaikea turvata, tutun käsivarsille käy laskeutuminen helposti.

Rauha, jonka Kristus antaa

Uudessa testamentissa tämä rauha saa nimen, kasvot, ristin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kärsimystään: »Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.»

Maailma antaa rauhaa, joka riippuu olosuhteista. Kun olosuhteet muuttuvat, rauha katoaa. Kristuksen rauha ei riipu olosuhteista, sillä se on Hänen omansa, ja Hän on muuttumaton. Saman illan jälkimmäisessä opetuksessa Hän sanoo Johanneksen 16:33: »Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.»

Rauha ei tarkoita ahdistuksen puuttumista. Se tarkoittaa, että ahdistuksen keskellä on Joku, joka on voittanut maailman. Paavali avaa saman saman totuuden Roomalaiskirjeen alussa: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.» Rauha ei ole pelkästään tunne, vaan asema. Vanhurskautettu seisoo paikassa, jossa Jumalan kanssa vallitsee rauha.

Efesolaiskirje vie tämän vielä syvemmälle: »Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.» Kristus ei vain anna rauhaa. Hän on rauha. Häneen turvaaminen on rauhaan turvaamista, sillä Hänessä rauha asuu persoonana.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkista, mihin mielesi on kiinnitetty. Vakaamielinen ei ole se, jonka tunteet ovat tasaiset, vaan se, jonka mieli on ankkuroitu Herraan. Tunteet vaihtelevat, ankkuri pysyy. Kysy itseltäsi tänään rauhassa: mihin minun mieleni todella nojaa, kun olosuhteet kovenevat? Vastaus paljastaa, mistä myös rauhasi virtaa tai miksi se on käynyt vähiin.

Ota vastaan se rauha, jonka Kristus jo antaa. Filippiläiskirjeen lupaus seuraa rukousta: »Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.» Rauha tulee sinne, missä rukous on käynyt edellä. Tämän rauhan ei tarvitse mahtua ymmärryksesi sisään, se tulee ymmärryksen yli ja varjelee sinua, vaikka et sitä tajuaisi.

Luota Herran lupaukseen niin kuin Aabraham luotti. Roomalaiskirje muistuttaa: »Ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.» Tämä on vakaamielen sydän. Lupaus on annettu, lupauksen Antaja on uskollinen, vakaamieli lepää siinä, mitä Hän on sanonut, eikä siinä, mitä silmä juuri nyt näkee.

Herra, kiitos siitä, että rauha ei ole minun saavutukseni vaan sinun lahjasi. Kiinnitä mieleni sinuun, kun olosuhteet horjuttavat. Anna minun turvata sinuun niin kuin puu turvaa puroon, ja anna sen rauhan, joka Kristuksessa on, varjella sydämeni ja ajatukseni tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen, meidän rauhamme, nimessä.

Aamen.