30. maaliskuuta

Aamun rukous pyhän edessä

Psalmi 5 on Daavidin aamurukous. Hän nousee päivän alussa Herran eteen, asettaa huokauksensa Hänen kuultavakseen, odottaa vastausta. Keskellä tätä rukousta nousee tunnustus, joka kertoo enemmän Jumalasta kuin rukoilijasta itsestään: »Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.»

Daavid ei aloita rukoustaan omilla tarpeillaan, vaan Jumalan luonteella. Hän tietää, kenen eteen astuu. Pyhän Jumalan eteen ei tulla huolimattomasti, ei myöskään peläten, vaan tietoisena siitä, kuka Hän on. Tämä tunnustus kantaa koko psalmin loppuun saakka. Vanhurskas saa lähestyä, sillä Herra itse on hänen turvansa.

Pyhyys, joka ei voi katsoa pahaa

Jumalan pyhyys ei ole Hänen ominaisuuksiensa joukossa yksi monista. Se on Hänen olemuksensa ydin. Habakuk, joka itse seisoi vaikean kysymyksen edessä, tunnusti saman totuuden: »Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota.» (Hab. 1:13) Profeetan kysymys oli aito, hänen tunnustuksensa silti horjumaton. Olosuhteet eivät muuta sitä, kuka Jumala on.

Psalmissa 11:5 sama totuus puetaan vielä suorempiin sanoihin: »Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.» Tämä ei ole inhimillistä vihaa, joka leimahtaa ja vaimenee. Tämä on pyhyyden vastausta saastaisuudelle, valon vastausta pimeydelle. Jumala ei voi olla muuta kuin se, mikä Hän on.

Asaf kuvaa Psalmissa 50, miltä näyttää, kun ihminen unohtaa tämän. Herra puhuu väärintekijälle: »Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.» Ihmisen suurin erehdys on luulla, että Jumala mukautuu meidän mittapuihimme. Hän ei mukaudu. Hän kutsuu meitä mukautumaan Hänen pyhyyteensä.

Kun raja hämärtyy

Malakian aikana kansa oli väsynyt erottamasta pyhää ja epäpyhää. He sanoivat: »Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio», tahi: »Missä on tuomion Jumala?» (Mal. 2:17) Profeetta vastaa: tällainen puhe väsyttää Herran. Kun raja hyvän ja pahan välillä hämärtyy ihmisen sydämessä, koko jumalakuva vääristyy.

Tämä ei ole vain Malakian ajan kysymys. Jokainen aika houkuttelee meitä tasaamaan sen, mitä Jumala on erottanut. Pyhyys ei silti taivu meidän mukaamme. Psalmissa 92:15 vanhurskaat saavat julistaa: »Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.» Kallio ei muotoudu uudelleen aaltojen lyödessä, se pysyy.

Pyhyys, joka kutsuu lähelle

Olisi helppo lukea päivän jae ja jäädä sen ulkopuolelle peläten. Tämä olisi väärinymmärrys. Sama Jumala, joka ei voi sietää pahaa, on se Jumala, joka kutsuu ihmistä lähelleen. Psalmi 140:13 lupaa: »Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.»

Heprealaiskirje vetää tästä uuden liiton seurakunnalle selkeän johtopäätöksen: »Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.» (Hepr. 12:14) Pyhitys ei ole oman vanhurskauden rakentamista, vaan suostumista siihen, että Kristus puhdistaa sen, mikä meissä on epäpyhää. Pyhyys, joka karkottaa pahan, on sama pyhyys, joka veti Jeesuksen ristille meidän tähtemme.

Ilmestyskirjan loppukuva avaa lupauksen täyttymyksen: »Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.» (Ilm. 21:27) Uusi Jerusalem on paikka, jossa Daavidin tunnustus tulee täydeksi todellisuudeksi. Paha ei asu siellä. Karitsan veressä pestyt asuvat.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä pelkää pyhyyttä, kunnioita sitä. Jumala ei ole etäinen siksi, että Hän on pyhä. Hän on pyhä siksi, että Hän on Jumala. Daavid lähestyi tätä pyhyyttä rukouksessa, ei piiloutuen sen edestä. Sinunkin saa lähestyä, ei oman puhtautesi varassa, vaan Karitsan veren varassa, joka avaa tien.

Älä kotiuta sitä, mitä Jumala ei kotiuta. Päivän jae sanoo, ettei paha saa asua Hänen tykönään. Tämä on kutsu tutkia sitä, mille olemme antaneet asuinsijan omassa sydämessämme. Joitakin asioita ei voi pitää, jos haluaa pitää Jumalan läheisyyden. Hän ei muuta luonnettaan, Hän auttaa muuttamaan meidän.

Lepää siinä, että Hän on muuttumaton. Maailma, jossa hyvä ja paha sekoittuvat, väsyttää sydämen. Daavidin tunnustus on lepoa väsyneelle: Jumalassa ei ole vääryyttä. Hän on kallio. Sinä saat asettaa elämäsi sen kallion päälle, joka ei muutu, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi.

Pyhä Jumala, kiitos, ettet ole sellainen Jumala, jolle paha kelpaa. Kiitos, että sinun pyhyytesi on samalla minun turvani. Puhdista minussa se, mikä ei kestä sinun kasvojesi edessä, vedä minua lähemmäs sinua Jeesuksen veressä, joka avasi tien. Anna minun tänään asua sinun kasvojesi edessä oikeamielisenä, ei omassa voimassani, vaan Kristuksen vanhurskaudessa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.