29. maaliskuuta

Nimi joka kantaa

Sananlaskujen kirja kerää viisautta lyhyisiin lauseisiin, jotka kantavat enemmän kuin niiden pituus antaa olettaa. Yksi näistä lauseista nostaa esiin yhden Raamatun rikkaimmista kuvista: »Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.» Jae kantaa kahta liikettä, juoksemista ja saapumista. Niiden välissä on yksi sana, joka muuttaa kaiken: nimi.

Heprealaisessa ajattelussa nimi ei ollut pelkkä sanaksi puettu tunnistemerkki. Nimi tarkoitti olemusta, luonnetta, läsnäoloa. Jae sanoo Herran nimen olevan vahva torni, mikä tarkoittaa Hänen olemuksensa olevan se varjelu, jonka turviin hurskas pakenee. Siellä mihin Jumalan nimi ulottuu, siellä on Hänen suojeluksensa.

Vahva torni

Antiikin maailmassa kaupungin keskellä kohosi torni, joka oli viimeinen turvapaikka piirityksen aikana. Muurien murruttua kansa pakeni torniin. Sananlasku ottaa tämän kuvan, antaa sille nimen, sijoittaa sen kansan keskelle hengellisenä todellisuutena.

Daavid eli tämän kuvan keskellä koko ikänsä. Saulin vainotessa, omien poikien noustessa kapinaan, vihollisten piirittäessä, hän palasi yhä uudelleen samaan tunnustukseen: »Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.» (Ps. 18:2) Sama tunnustus toistuu Toisessa Samuelin kirjassa 22:3 ja Psalmissa 144:2.

Daavid ei käyttänyt näitä sanoja runollisena koristeena. Hän kirjoitti ne miehenä, jonka elämä oli toistuvasti pelastettu juuri siitä syystä, että hän oli juossut Herran luokse. Psalmissa 61:3 hän sanoo suoraan: »Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.»

Hurskas juoksee

Jakeen toinen puolisko avaa sen, mitä hurskaalta odotetaan. Hän juoksee. Tornin olemassaolo ei riitä, sinne on liikuttava. Sananlasku kuvaa nopeaa, suunnattua liikettä, ihmistä joka ei jää pohtimaan vaihtoehtoja vaan kääntyy suoraan sinne, missä hän tietää turvan olevan. Tämä juokseminen ei ole pelkoa, joka pakenee, vaan luottamusta, joka tietää minne mennä.

Daavid tunnusti tämän liikkeen Psalmissa 56:3: »Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.» Pelko ei ole hurskaalle vieras. Hurskas tuntee samat pelot kuin muutkin, hänen vastauksensa pelkoon vain on toinen. Hän ei kiellä pelkoaan, ei jää sen valtaan, hän juoksee.

Psalmin laulaja kuvaa saman turvan toisin sanoin: »Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.» (Ps. 91:2) Daavidkin lauloi luottamuksen voitosta pelon ylitse: »Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!» (Ps. 27:1) Tämä tunnustus ei synny rauhan päivinä koristeeksi, vaan se kovetetaan koetuksessa.

Jesaja vahvisti tämän kutsun koko kansalle: »Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.» (Jes. 26:4) Turvautuminen ei ole hetken tunne vaan elämän suunta. Iankaikkinen kallio ei väsy ottamasta vastaan niitä, jotka Hänen luokseen juoksevat.

Nimi joka tuli lihaksi

Vanhan liiton aikana Herran nimi oli kansansa keskellä temppelissä, profeetoissa, pelastusteoissa. Uudessa liitossa nimi sai kasvot. Enkeli kertoi Joosefille, mitä Marian kohdusta syntyvälle lapselle oli annettava nimeksi: »Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel», mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. (Matt. 1:23)

Vahva torni sai osoitteen. Se ei ollut enää pelkkä käsite, jonka luokse uskon kautta paettiin. Se oli Persoona, joka asettui kansansa keskelle. Sama Herra, joka Abramille ilmoitti olevansa Kaikkivaltias (1. Moos. 17:1), sama, joka Ilmestyskirjassa sanoo olevansa A ja O (Ilm. 1:8), tuli ihmiseksi, jotta hurskaan juoksu lyhenisi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista, mihin juokset. Jokainen ihminen juoksee jonnekin paineen alla. Yksi juoksee työhön, toinen ihmisten hyväksyntään, kolmas omaan vahvuuteensa. Kysy itseltäsi rehellisesti, missä on sinun tornisi. Mihin kääntyy sydämesi silloin, kun maa horjuu jalkojesi alla.

Juokse Herran nimen luokse. Älä jää selittelemään, älä jää neuvottelemaan pelkojesi kanssa. Daavid ei perustellut, hän juoksi. Vahva torni on yhä paikallaan, sen ovi on yhä auki. Herra on lähellä niitä, jotka avukseen huutavat. Hänen nimensä on Jeesus, Vapahtaja, Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Herra, sinun nimesi on vahva torni, jonka turviin saamme paeta. Anna meidän juosta luoksesi silloin, kun pelko nousee, kun voima loppuu, kun emme tiedä mihin kääntyä. Opeta meitä turvaamaan sinuun ainiaan, että iankaikkinen kallio kantaisi meitä päivästä päivään. Jeesuksen Kristuksen, Immanuelin, nimessä.

Aamen.