28. maaliskuuta

Laulu luolan pimeydestä

Psalmin 57 päällekirjoitus paljastaa sen syntytilanteen. Daavid pakeni Saulia, piiloutuen luolaan. Luolan pimeys, takana ajava kuningas, edessä epävarmuus. Tästä asetelmasta nousee laulu, joka ei murehdi vaan ylistää.

Daavid aloittaa psalmin armon huudolla. Hän puhuu vihollisten leijonista jotka ympäröivät häntä, hänen sielunsa on heidän keskellään. Silti laulu kääntyy ylöspäin. Keskellä psalmia nousee säe joka toistuu kahdesti, ensin jakeessa 5 ja uudelleen jakeessa 11: »Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.»

Kertosäe joka kantaa kaiken

Tämä on psalmin kertosäe. Sama lause palaa, ensin keskellä ahdistuksen kuvausta, sitten lopussa kiitoksen ja luottamuksen jälkeen. Daavid asettaa saman pyynnön kahteen kohtaan ja sitoo psalmin yhteen. Pyyntö ei muutu, vaikka sävel muuttuu.

Pyyntö itsessään on merkillinen. Daavid ei rukoile ensin vapautusta luolasta, hän ei rukoile ensin Saulin kukistamista. Hän rukoilee, että Jumala korotettaisiin yli taivasten. Hänen ensimmäinen huutonsa ahdistuksessa kohdistuu Jumalan kunniaan, ei omaan tilanteeseensa.

Tämä järjestys on tärkeä. Vanhurskaan rukous ei aloita itsestä vaan Jumalasta, se ei aloita tarpeesta vaan kunniasta. Vasta sitten, kun Jumala on korotettu sydämessä, ihmisen oma tarve löytää oikean kokonsa.

Yli taivasten ja yli maan

»Korota itsesi yli taivasten, Jumala.» Heprean sana, joka käännetään »korota», tarkoittaa kohottaa, nostaa korkealle, viedä korkeuksiin. Daavid ei kuitenkaan nosta Jumalaa, sillä Jumala on jo korkeudessa. Hän rukoilee, että Jumalan kunnia tulisi näkyväksi, että Hänet tunnustettaisiin korkeaksi, että Hänen suuruutensa paljastuisi sekä taivaissa että maan päällä.

Sama vakaumus kantaa Psalmia 8. Daavid laulaa: »Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!» Jumalan nimi on jo korkealla, Hänen valtasuuruutensa on jo taivaitten ylitse. Daavidin rukous ei ole muutoksen pyytämistä Jumalaan, se on todellisuuden tunnustamista.

Pyyntö avautuu eskatologiseksi näyksi. Se mikä on jo tosi taivaissa, tulee kerran tosi koko maan päällä. Tähän näkyyn Daavid liittää oman luolansa. Hänen oma tilanteensa ei mitätöi taivaan kunniaa, taivaan kunnia ei mitätöi hänen tilannettaan, molemmat asetetaan yhden ja saman rukouksen alle.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Korota Hänet ennen kuin pyydät itsellesi. Rukous joka aloittaa Jumalan kunniasta löytää oikean järjestyksensä. Jeesus opetti meidät rukoilemaan pyhitetty olkoon sinun nimesi ennen jokapäiväistä leipäämme. Tämä järjestys ei vähennä omaa tarvettasi, se asettaa sen oikeaan suhteeseen Jumalan suuruuteen. Pieni huoli näyttää pieneltä, suuri huoli löytää oikean kokonsa, sillä molemmat asetetaan suuren Jumalan eteen.

Anna laulun nousta luolasta. Daavid ei odottanut, että olosuhteet muuttuisivat, ennen kuin hän ylisti. Ylistys nousi luolasta, ei luolan jälkeen. Sinun ylistyksesi ei tarvitse odottaa, että elämäsi olisi järjestyksessä. Korkea ylistys voi nousta matalalta paikalta, juuri matalat paikat ovat usein ne, joista syvin ylistys nousee.

Liity rukoukseen joka kantaa läpi maailmanajan. »Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.» Tämä rukous odottaa yhä täyttymystään. Saat liittyä siihen tänään. Sen rinnalla seurakunta on rukoillut vuosituhansien ajan: tulkoon sinun valtakuntasi. Kerran maa täyttyy Hänen kunniastaan, joka peittää taivaat.

Herra, korota itsesi yli taivasten, korota kunniasi yli kaiken maan. Anna minun rukoilla sinun nimesi pyhittämistä ennen omia tarpeitani. Opeta minut laulamaan keskellä luolaa, ei vain luolan jälkeen. Tulkoon valtakuntasi sydämessäni ja tämän maailman päällä. Jeesuksen Kristuksen, kuninkaiden Kuninkaan, nimessä.

Aamen.