27. maaliskuuta

Siunaus kirjeen kynnyksellä

Paavali on kirjoittanut Roomalaiskirjettä neljätoista lukua täynnä syvällistä opetusta. Hän on käsitellyt syntiä, vanhurskautusta, lakia, armoa, valitsemista, juutalaisten ja pakanoiden yhteistä paikkaa Kristuksessa. Nyt, lähestyessään kirjeen loppua, hän pysähtyy ja kohottaa kätensä siunaukseen: »Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.»

Jae on kuin tiivistetty rukous siitä, mitä kristityn elämä parhaimmillaan kantaa. Se ei ole opetus, jonka lukija suorittaa, vaan lahja, jonka Jumala antaa. Paavali ei sano »ahkeroikaa ilon ja rauhan puolesta», vaan »toivon Jumala täyttäköön». Lähde on Hänessä, ei meissä.

Toivon Jumala

Paavali antaa Jumalalle nimen, jota harvoin kuulemme: toivon Jumala. Sama apostoli kirjoittaa toisaalla rauhan Jumalasta, lohdutuksen Jumalasta, kärsivällisyyden Jumalasta. Jokainen nimi paljastaa jotain Hänen luonteestaan. Toivon Jumala tarkoittaa, että toivo ei ole sattumaa, ei mielialaa, ei optimistista asennoitumista elämään. Toivo on Jumalan luonteesta nouseva todellisuus, joka virtaa Hänestä Hänen lapsiinsa.

Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa Paavali avaa tätä samaa kaivoa: »Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.» Toivo on lahja, jonka Isä on jo antanut Kristuksessa. Sitä ei tarvitse keksiä, sitä saa ottaa vastaan.

Ilo ja rauha uskossa

Jae nimeää kaksi sisältöä, joilla Jumala lapsensa täyttää: ilon ja rauhan. Nämä eivät ole erillisiä asioita, jotka tasapainottavat toisiaan. Ne ovat saman Pyhän Hengen hedelmää. Galatalaiskirjeessä Paavali luettelee: »Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.» Ilo ja rauha kasvavat samassa puussa, samasta juurestosta.

Roomalaiskirjeen 14. luvussa apostoli sanoo: »Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.» Jumalan valtakunta tunnistetaan tästä yhdistelmästä. Missä ilman uskoa eletään, siellä ilo jää pinnalliseksi ja rauha hauraaksi. Uskossa nämä kaksi saavat perustansa, joka ei horju olosuhteiden mukana.

Jeesus itse jätti tämän rauhan opetuslapsilleen ennen ristiä: »Rauhan minä jätän teille: minun rauhani sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.» (Joh. 14:27) Maailma tarjoaa rauhaa olosuhteiden kautta, Kristus antaa rauhan, joka kestää olosuhteet.

Runsas toivo Hengen voimassa

Paavalin rukouksen huipennus on tämä: »niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.» Toivo ei ole jotakin, mitä uskovan tulisi puristaa esiin omasta sydämestään. Se on Pyhän Hengen työ, ja sen mittakaava on runsaus. Ei niukkuus, ei juuri ja juuri riittäminen, vaan ylenpalttisuus.

Tämä on sama runsauden ulottuvuus, josta apostoli puhuu toisessa Korinttolaiskirjeessä: »Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi.» Jumalan tapa täyttää on aina runsas. Hän ei mittaa armoaan napakammin kuin tarve vaatii.

Pietari kuvaa tämän toivon hedelmää niissä, jotka eivät ole Kristusta omin silmin nähneet: »Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.» (1. Piet. 1:8) Tämä riemu ei nouse näkemisestä, se nousee uskosta. Se on Pyhän Hengen aikaansaama todellisuus, ei ihmisen ponnistus.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä etsi toivoa olosuhteistasi. Olosuhteet vaihtelevat, ne nousevat ja laskevat. Toivo, joka rakentuu niiden varaan, on ohut ja repeää helposti. Paavali ei sanonut »olosuhteiden Jumala», vaan toivon Jumala. Lähde on Hänessä, ja Hän on sama tänään kuin eilen. Käänny Hänen puoleensa silloinkin, kun mikään näkyvä ei vielä puhu toivosta.

Pyydä täyttymystä, älä yritä pumpata sitä esiin. Jae on rukous, ei suoritus. »Täyttäköön teidät» on passiivimuoto, jossa toimija on Jumala. Voit pyytää tänään Häntä täyttämään sinut ilolla ja rauhalla. Tämä on rukous, jonka Hän on itse kirjoittanut sinulle malliksi. Pyydä rohkeasti, pyydä runsaasti, pyydä toistuvasti.

Pysy toivossa, vaikka odotat. Heprealaiskirje kehottaa: »Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti.» Toivo testataan ajassa. Roomalaiskirjeessä 12 Paavali sanoo: »Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.» Ahdistus ei ole merkki siitä, että toivo olisi pettänyt, vaan paikka, jossa toivo todennetaan.

Toivon Jumala, täytä minut tänään kaikella ilolla ja rauhalla uskossa. Anna Pyhän Henkesi tehdä sydämessäni se työ, jota en itse pysty tekemään. Tee toivoni runsaaksi, että se kantaisi minut kaikkien tämän päivän kuormien ylitse. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme nimessä.

Aamen.