25. maaliskuuta

Kolme verbiä, yksi kutsu

Vuorisaarnan keskeltä nousee jae, joka on lyhyydessään yksi koko Raamatun rohkeimmista kutsuista. Jeesus sanoo: »Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.» Kolme verbiä peräkkäin, kolme lupausta peräkkäin. Mikään ei jää kutsujan vastuulle yksin, jokaiseen tekoon vastaa Isän liike.

Anominen on sydämen kääntymistä Isän puoleen. Etsiminen on koko olemuksen liikkumista kohti sitä, mikä on kadonnut tai vielä löytymättä. Kolkuttaminen on sinnikkyyttä, jossa ei luovuteta ensimmäisen suljetun oven edessä. Jeesus ei anna näitä verbejä rinnakkaisina synonyymeinä, vaan ikään kuin syveneminä. Sanat kantavat yhä painavampaa luottamusta siihen, että Isä on hyvä.

Lupaus toistetaan seuraavassa jakeessa, jotta kukaan ei jäisi epätietoisuuteen: »Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.» Sana »jokainen» sulkee pois kaikki rajaukset, joita ihmismieli haluaisi asettaa. Lupaus ei kuulu valituille harvoille, se kuulu jokaiselle, joka kääntyy.

Lähellä niitä, jotka huutavat

Tämän kutsun pohjalla lepää Vanhan testamentin todistus Jumalan luonteesta. Psalmi 145 sanoo: »Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.» Herra ei ole kaukana niistä, jotka anovat. Hän on lähellä, niin lähellä, että huutoon vastataan vielä ennen kuin se on päättynyt.

Sama psalmi jatkaa: »Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Jumalan kuuleminen ei ole passiivista. Se johtaa toimintaan, auttamiseen, vastaamiseen. Profeetta Jeremia kuuli saman lupauksen omassa ahdistuksessaan: »Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.»

Pakkosiirtolaisuuden keskellä Jeremia kantoi vielä toisen lupauksen Jumalan kansalle: »Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.» Etsimisellä on yksi ehto, kaikesta sydämestä. Puoliksi etsivä ei vielä etsi, hän vain harkitsee.

Pysykää minussa

Jeesus avaa myöhemmin saman lupauksen syvemmin, kun Hän puhuu opetuslapsilleen viinipuusta. »Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.» Anomisen lupaus ei leiju ilmassa irrallisena, se asuu yhteydessä. Pysyminen Kristuksessa ja Hänen sanansa pysyminen sydämessä muokkaavat anojan tahdon yhteneväksi Isän tahdon kanssa.

Samassa luvussa Jeesus sanoo: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.» Anominen Jeesuksen nimessä ei ole loppulauseen muodollisuus, se on koko rukouksen perusta. Hänen nimensä on se, joka kantaa anomuksen Isän eteen.

Apostoli Johannes vahvistaa saman seurakunnalle: »Ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.» Tässä ei ole kyse ansiosta, jolla anominen lunastetaan. Kyse on siitä yhteydestä, jossa anova jo elää. Hänen käskyjensä pitäminen ei tuota vastausta, se osoittaa, että anova on jo paikassa, jossa vastaus voi tulla esiin.

Etsikää ensin

Saman Vuorisaarnan sisällä Jeesus on jo asettanut anomisen oikealle paikalleen: »Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.» Etsiminen alkaa valtakunnasta, ei siitä, mitä valtakunta voi antaa. Kun sydän on suunnattu oikein, anomisen lupaukset alkavat kantaa hedelmää, jota ei voi tuottaa väkisin.

Markus toistaa saman lupauksen vielä rohkeammin: »kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.» Matteus tiivistää: »kaikki, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.» Usko ei ole tunne, joka pakotetaan esiin. Usko on luottamus siihen Isään, joka on jo todistanut hyvyytensä Kristuksen ristillä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä jätä anomatta sitä, mikä on sydämelläsi. Jeesus ei sano: anokaa vain pieniä asioita, älkää häiritkö Isää suurilla. Hän sanoo anokaa, etsikää, kolkuttakaa. Kolme verbiä, joiden alla on tilaa kaikelle, mikä sydäntäsi painaa. Älä ratkaise puolestasi, että tämä asia on liian pieni tai tuo liian suuri. Tuo se.

Etsi ensin valtakuntaa, niin kaikki muu löytää paikkansa. Jos rukous muuttuu listaksi, jonka avulla pyritään saamaan Jumalalta haluttu lopputulos, sydän jää tyhjäksi silloinkin, kun lopputulos saadaan. Etsi Häntä itseään. Lupaukset asettuvat omille paikoilleen, kun anoja on ensin asettunut Isän eteen.

Älä luovuta ensimmäisen hiljaisuuden edessä. Kolkuttaminen on Jeesuksen valitsema kuva, ei sattumalta. Hän tiesi, että kaikki ovet eivät avaudu ensimmäisestä koputuksesta. Sinnikkyys ei ole epäuskoa, se on uskoa, joka on jo päättänyt, että Isä kuulee, vaikka hetki vielä viipyy.

Herra, opeta meitä anomaan rohkeasti, etsimään koko sydämestämme, kolkuttamaan luovuttamatta. Suuntaa meidät ensin valtakuntaasi, jotta kaikki muu löytäisi oikean paikkansa elämässämme. Pidä meidät pysymässä sinussa, niin että sanasi voi muokata anomuksemme yhteneväksi tahtosi kanssa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.