23. maaliskuuta

Sana pellon äärellä

Hoosea puhui pohjoiselle valtakunnalle aikana, jolloin kansa oli rikkonut liiton ja kääntänyt sydämensä epäjumaliin. Kuva, jonka profeetta nostaa esiin, on tuttu jokaiselle, joka on koskaan käsitellyt maata. Pelto, kylvö, sade, leikkuu. Tämä on arkista kieltä, jonka kuulija ymmärsi ilman selityksiä. Sen alle kätkeytyy kuitenkin koko hengellisen elämän laki.

Päivän jae kuuluu sanatarkasti: »Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.» Jakeessa on neljä toimintaa, jotka kuuluvat yhteen. Kylväminen, leikkaaminen, raivaaminen, etsiminen. Niiden yllä on yksi lupaus: Herra itse tulee.

Uudispelto sydämessä

Uudispelto on maata, jota ei ole vielä kynnetty. Sen päällä kasvaa villi ruoho, pinta on kova, juuret ovat sotkeutuneet toisiinsa. Ennen kuin siihen voi kylvää, se on murrettava auki. Jeremia toistaa saman kutsun: »Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.» (Jer. 4:3) Hän jatkaa heti perään: »Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka.»

Pelto on sydän. Raivaaminen on sen avaamista Herran työlle. Vanhat tavat, kovettumat, kätketyt asiat saavat tulla esiin. Tämä ei ole rangaistus, se on valmistautumista satoa varten. Maa, joka jätetään koskemattomaksi, ei tuota mitään, vaikka sade tulisi kuinka runsaana.

Orjantappurain sekaan kylväminen on profeetan kuva ihmisestä, joka haluaa kasvattaa hyvää muuttamatta mitään. Vanhat juuret tukahduttavat uuden taimen. Uudispelto vaatii ratkaisua: jotain saa jäädä pois, jotta jotain voi nousta esiin.

Vanhurskauden kylvö, laupeuden leikkuu

Kylvö ja leikkuu ovat Raamatussa erottamaton pari. Mitä ihminen kylvää, sen hän myös leikkaa. Sananlaskut sanovat: »Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.» (Sananl. 11:18) Jaakob jatkaa samaa lankaa Uudessa testamentissa: »Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.» (Jaak. 3:18)

Hoosean lupaus on huomattava. Hän ei sano, että vanhurskauden kylvö tuottaisi vanhurskauden leikkuun, vaan laupeuden leikkuun. Tämä on evankeliumin sydän jo Vanhassa testamentissa. Ihminen kylvää sitä, mihin häntä on kutsuttu, Jumala antaa sadon, joka on Hänen omaa luonnettaan. Vanhurskaus ei ansaitse laupeutta, vanhurskaus elää laupeudesta. Pelto, joka on avattu Herralle, täyttyy siitä, mitä Hän yksin voi antaa.

Saarnaaja muistuttaa, että kylvämisen aikaa ei voi laskelmoida loppuun: »Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.» (Saarn. 11:6) Uskollisuus kylvämisessä on uskovan tehtävä, sadon antaja on Herra.

Aika etsiä Herraa

Jakeen keskelle Hoosea asettaa sanan, joka kantaa kaiken muun: »silloin kun on aika etsiä Herraa.» Etsimisellä on hetkensä. Jesaja huutaa saman: »Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.» (Jes. 55:6) Daavid tiivistää sen yhteen säkeeseen: »Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.» (Ps. 105:4)

Etsiminen ei ole epätoivoista hapuilua pimeässä, se on vastausta Jumalan omaan kutsuun. Jeremia kantaa lupauksen perille asti: »Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.» (Jer. 29:12) Etsivä sydän kohtaa aina kasvot, jotka ovat jo kääntyneet sen puoleen.

Kunnes hän tulee ja antaa sataa

Pelto, joka on raivattu ja kylvetty, odottaa yhtä asiaa: sadetta. Ilman sadetta paraskin siemen jää kuolleeksi maan alle. Hoosea sanoo toisaalla: »Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.» (Hoos. 6:3)

Jesaja vahvistaa saman: »Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle.» (Jes. 44:3) Sade on Jumalan oma työ. Profeetan sanoissa se on Pyhän Hengen kuva, ilman jota mikään ei nouse esiin sydämen pellosta. Jesaja huutaa taivasta kohti: »Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta.» (Jes. 45:8)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Raivaa se, mikä on sinun raivattavissasi. Sydän, jota ei avata, ei voi ottaa vastaan sitä, mitä Herra haluaa kylvää. Mieti rauhassa, mikä sinun pellossasi on kovettunut, mikä on jäänyt orjantappurain sekaan. Älä peitä sitä, älä kierrä sitä, vie se Herran eteen. Hän ei pelkää sitä, mitä Hän jo näkee.

Kylvä sitä, mihin sinut on kutsuttu. Vanhurskauden kylvö on arjen tekoja: rehellisyyttä, rakkautta, anteeksiantoa, uskollisuutta pienissä asioissa. Älä odota, että näkisit sadon ennen kuin kylvät. Saarnaajan kehotus pätee yhä: kylvä aamulla, älä hellitä iltaan asti. Sadon aikataulu kuuluu Herralle.

Etsi Herraa nyt, kun on aika. Etsimisen ei tarvitse olla suurta, sen tarvitsee olla totta. Pyydä Häntä tulemaan pellollesi. Hän on luvannut sateen niille, jotka ovat avanneet maan. Hän tulee, eikä Hänen tulemisensa jää epävarmaksi: »minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.» (Jer. 29:14)

Herra, raivaa minun sydämeni uudispelloksi. Ota pois se, mikä tukahduttaa, pehmitä se, mikä on kovettunut. Auta minua kylvämään tänään vanhurskauden siementä, vaikka en näkisi sadon hetkeä. Tule sinä sateena pellolleni, vuodata Henkesi siemeneni päälle, anna nousta sen, minkä yksin sinä voit antaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.