22. maaliskuuta

Lause, joka paljastaa sydämen

Psalmi 30 on Daavidin kiitoslaulu pelastuksesta. Hän muistelee aikaa, jolloin kaikki näytti olevan kunnossa, jolloin asiat sujuivat, voimat riittivät, vihollisia ei näkynyt. Juuri tuon ajan keskeltä hän nostaa esiin lauseen, jonka hän itse oli sanonut: »Minä sanoin menestykseni päivinä: 'En minä ikinä horju'.»

Daavid ei kirjoita tätä ylpeydellä vaan tunnustaen. Hän näkee jälkikäteen, mitä menestys oli hänen sydämessään tehnyt. Se oli hiipinyt sinne huomaamatta, vakuuttanut hänet siitä, että hänen vakautensa oli hänen omaa. Vasta kun Herra kätki kasvonsa, Daavid huomasi, ettei mikään hänessä itsessään ollut horjumatonta.

Tämä jae on peili. Se ei näytä Daavidin syntiä jossakin kaukaisessa hetkessä, se näyttää ihmissydämen tavan unohtaa lähde silloin, kun virrasta riittää juomista. Menestys ei itsessään ole syntiä, sen aiheuttama hiljainen omavaraisuuden tunne on.

Sama ääni eri suissa

Sama lause toistuu Raamatussa monen suussa, eri muodoissa, aina varoituksena. Jumalattomasta Psalmi 10:6 sanoo: »Hän sanoo sydämessään: 'En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen'.» Jesaja kuvaa Baabelin valtiatarta, joka oli sanonut: »Iäti minä olen valtiatar», niin ettet näitä mieleesi pannut, et loppua ajatellut.» (Jes. 47:7)

Nebukadnessar katseli rakentamaansa kaupunkia ja puhkesi puhumaan: »Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!» (Dan. 4:30) Saman tunnin sisällä hänen järkensä otettiin häneltä pois. Job muisteli vuosia ennen koettelemustaan: »Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.» (Job 29:18, 20)

Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä, joka sanoi sielulleen: »sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.» (Luuk. 12:19) Saman sävyn kantaa Jesajan kuvaus kansasta, joka sanoi: »Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme väkevätä; olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana.» (Jes. 56:12)

Nämä äänet eivät kuulu vain pahantekijöille tai pakanakuninkaille. Ne kaikuvat ihmissydämessä aina, kun se saa hetken hengittää helpotuksessa, eikä muista, kenen kämmenellä se lepää.

Missä todellinen horjumattomuus asuu

Daavid itse kirjoittaa toisaalla aivan toisin sävyin: »Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.» (Ps. 16:8) Tässä on sama sana, »en horju», täysin eri perustalla. Edellinen jae nojaa omaan tilaan, tämä nojaa Herran läsnäoloon. Edellinen kaatuu hetkessä, tämä kantaa iankaikkisuuteen.

Psalmi 15:5 sanoo vanhurskaasta: »Joka näin tekee, hän ei ikinä horju.» Horjumattomuus ei ole luonteenpiirre, vaan elämän suuntaus Herran edessä. Psalmi 119:117 rukoilee tämän tunnustaen: »Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.» Rukoilija ei vakuuttele itselleen kestävänsä, hän pyytää Herraa vahvistamaan.

Paavali sai oppia saman totuuden omalla tavallaan. Hänelle annettiin pistin lihaan, »etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi». (2. Kor. 12:7) Herra suojeli häntä sen kautta, mistä hän itse halusi päästä eroon. Joskus armo tulee siinä muodossa, että saamme jäädä riippuvaisiksi, vaikka kaipaisimme itseriittoisuutta.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkkaile sydäntäsi menestyksen päivinä. Vaikeudessa ihminen huutaa Herraa, helppoudessa hän usein unohtaa. Daavid ei langennut suuressa hädässä vaan suuressa rauhassa. Jos elämäsi sujuu tällä hetkellä, älä pidä sitä todisteena omasta lujuudestasi. Pidä sitä armona, jonka antaja on Herra.

Vaihda lause toiseen. Älä sano sydämessäsi »en minä ikinä horju». Sano sen sijaan Daavidin toinen lause: »Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.» Ero on pieni sanoissa, valtava perustassa. Toinen nojaa itseen, toinen nojaa Häneen, joka ei muutu.

Pyydä vahvistusta, älä vakuuttele itseäsi. Psalmin 119 rukoilija ei sanonut Herralle olevansa luja, hän pyysi Herraa vahvistamaan itseään. Tämä rukous sopii jokaisen päivän alkuun, myös niiden, jolloin kaikki näyttää sujuvan. Vahvistus tulee Herralta, ei oman itsen vakuuttelusta.

Herra, suojele minua siltä äänettömältä lauseelta, joka asettuu sydämeen menestyksen päivinä. Älä anna minun luulla, että vakauteni olisi omaa. Vahvista minua sinun käsivartesi voimasta, niin että lepään sinun edessäsi sekä helpossa että vaikeassa. Pidä minut sinun läsnäolossasi, kun kaikki sujuu, äläkä anna minun unohtaa, kuka on lähteeni. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.